Moikka Brysselistä! Tulin tänne nopealla aikataululla parin päivän työmatkalle eilen aamulla. Voi vitsit, miten nättiä täällä onkaan! Mulle jäi silloin harkkasyksyltä paljon ankeampi muistikuva Brysselistä, ja joka keväinen kerta täällä on yllätys. Tämä on muuten paremmilla laskuilla itse asiassa neljäs kerta, kun olen täällä tähän vuodenaikaan. Kaikkialla ihan vihreää, lämmintä ja niin kaunista!
Täällä ei ole mukana muita välineitä kuin kännykkä (@eveliinalivin instastoorit ;)), joten reissujuttuja vielä Thaimaasta.
Se väite on ihan totta, että Aasian katukeittiöistä saa yleensä ihan mieletöntä ruokaa. Nyrkkisääntö on tietysti se, että kaikkialla uskaltaa syödä kerran. Ei siihen useinkaan ihan heti kuole, mutta reissu voi tietty tyssätä pikapuoliin, tai kotiin tulla jokin vähemmän kiva bakteerikaveri. Ei siis kannata kokeilla ihan kaikkialla.
Yleisesti ottaen sanoisin, että ehkä aika usein vähän liikaakin pelotellaan sillä, että missään katukeittiössä ei saa syödä mitään. Ainakin minua on peloteltu! Me syödään aika huoletta katukeittiöissä, kun muutama asia on tsekattu.
Sijainti. Ei mennä ihan syrjäisimmille kujille. Tietenkin kannattaa luottaa perstuntumaan siitä, miltä paikka näyttää. Onko se kuitenkin aika siisti, ja henkilökunta aika siistiä? Muistettava kuitenkin on, että siisteyttä on katsottava siitä paikallisesta vinkkelistä päin, ei suomalaisten ravintoloiden tasosta.
Jono. Paikallisten jono on paras maamerkki. Jos ruokapaikka on täynnä, ja sinne jonottaa paikallisia, se on yleensä hyväksi todettu ja paikallaan pitkään pysynyt. Paikallisten ja länkkärien yhdessä muodostama jono kärryn eteen tai kojun luokse (saati pöytää odottamaan) on vielä parempi indikaatio. Jos mukana on vielä lapsia, paikkaan aika satavarmasti uskaltaa mennä.
Tripadvisor. Kojun, katukeittiön ja ravintolan välillä ei ole niin kovin selkeitä rajoja. Jotkut paikat voivat meidän suomalaisen silmiin näyttää aluksi ihan vaarallisilta katukeittiöiltä, mutta ne oikeastaan ovatkin ihan oikeita ravintoloita. Kuten tämä Hua Hinin iltamarkkinoita suoraan vastapäätä, vuodesta 1932 sijainnut Koti restaurant. Tämmöiset löytyy usein siis jopa Tripadvisorista, niinkuin mekin tämä löydettiin. Ei minkäänlaista huolta.
Hintataso. Merkitsee jonkin verran. Esimerkiksi tuo Koti ei todellakaan ollut halvimmasta päästä tuolla, mutta suomalaiseen hintatasoon silti tosi edullinen. Hintatasoon toisaalta vaikuttaa tietenkin myös paikan muut ominaisuudet. Muovituolipaikoissa hinta-laatusuhde on yleensä paras: kun raameihin ei ole investoitu ruuan hinnankin voi pitää alhaisempana. Mitään esillepanon ilotulitustakaan on turha odottaa, mutta muuten muovituolipaikat rules!
Kypsennys. Älä syö sushia, joka on esillä 35 asteen helteessä. Älä vain tee sitä. Välttelen myös jäätelöjä, majoneeseja muutenkin kaikkea kylmää. Salaatteja kyllä syön, mutta varman päälle jos ottaisi, voisi nekin jättää väliin. Myöskin kanan kypsennys pitää tarkistaa, mutta ei meillä ole niiden kanssa ollut koskaan mitää ongelmia.
Kyllä ruuat oikeasti tietenkin tehdään pääosin hyvin. Koska miksi ei tehtäisi? Ei ole varmaan kenenkään intressissä, yrittäjän ainakaan, saattaa kenellekään ongelmia asiassa. Tässäpä siis bonusvinkki: paikallaan oleva paikka voi olla vähän luotettavampi. Pyöräkojulla kun kai voi pinkaista helpommin uusille asiakasapajille, vaikkei ruoka olisi niin justiinsa?
Ja miksi näihin sitten kannattaa edes nokkansa työntää, ja nähdä tämä kaikki hyvän paikan etsimisen vaiva? Yhtä hyvin voisi mennä kunnon ravintolaan tai vaikka Mäkkiin?
Koska näistä paikoista saa sitä ruokaa, joiden muisto kantaa yli Pohjolan talven, ja kaiken sen surkeuden, mitä taivaalta silloin sataa. Niin se vain on.
Ei sen puoleen, kyllä me varsin usein ihan tyytyväisinä reissuissa myös niissä Mäkeissä käydään.
