Burn out meni jo muodista

outfitlilacs-8

 

Olen viime aikoina herännyt ajattelemaan, että hyvin harvaa asiaa kannattaa tehdä täysillä.

Minusta tämä on alkanut näyttää kristallinkirkkaalta: jos annat kaikkesi jollekin asialle, ei mitään voi jäädä jäljelle millekään muulle. Mitä jäisi, kun kaikki on jo viety? Nyt, kun elämä vetää jatkuvasti kölin alta ja painavat, vaativat asiat veisivät vuorokaudestani helposti 48 tuntia, tämä tuntuu äärimmäisen tärkeältä. Hitsin vaikealta, mutta äärimmäisen tärkeältä.

Harvalla meistä on niin surullinen tilanne, että elämässä ei olisi yhtään mitään muuta kuin yksi osa-alue. Useimmilla meistä niitä on tietenkin monta, ainakin enemmän kuin yksi näistä: perhe, parisuhde, ystävät, työ, opiskelut, harrastukset, sinä itse. Väitän kuitenkin, että aika moni meistä antaa liikaa energiaa joillekin asioille, ehkä liikaa kaikille.

 

Kaiken voi saada, kun ei anna kaikelle kaikkea

 

Kaiken voi saada, kun ei anna kaikelle kaikkea. Kääntöpuoli on, että tällöin ei välttämättä saa siitä kaikesta ihan kaikkea irti. Ranskan opiskeluni on tästä hyvä esimerkki. Olen toisaalta kateellinen pikkutarkoille osaajille, jotka viettävät yönsä valvoen viimeisenkin subjunktiivin vivahteen oikealle paikalleen. Tottakai pelkään pahastikin, että heitän potentiaaliani hukkaan. Silti olen väistänyt kaikki kurssikavereiden kummat katseet siitä, miksi en hetkahda kasin miikan arvosanasta.

Koska käyn täällä huvikseni. Koska tämä on yksi niistä asioista, joista en ota uusia juonteita otsaani vain siksi, että pitäisi olla kymppi. Koska jollekin toiselle kympin tavoittelu aikuislukion ranskassa voi olla se rentouttavin asia, minulle tuntien tarkoitus on ollut jokin ihan muu. Uuden ilo, muun vastapaino. Okei, nyt loppusuoralla homma on mennyt vaativaksi, enkä todellakaan ole onnistunut olemaan stressaamatta siitä(kin). Mutta kokonaisuutena ajatellen olen.

Menetys on siinä, että olisin ihan helposti vaikka nyt siinä ranskassa kymppi. Jos lukisin vähänkin enemmän, ja käyttäisin asiaan aikaa, korvani alkaisi kohta kuulla oikean kieliopin itsestään, ja mieleni muistaa sanoja, ja yhteensä niistä tulisi ihan puhuttu kieli. Ja joo kyllä, olisihan se ihan mielettömän mahtavaa. Ei kuitenkaan yhtä mahtavaa kuin avioliittoni. Tai päivätyöni. Tai mökin rakentaminen. Olen siis antanut ranskan opiskelulle energiastani ehkä sen 75%, ja lopuilla ostanut mielenterveyttä. Ei tule laudaturia, tuli hyvä harrastus.

 

outfitlilacs

outfitlilacs-11

outfitlilacs-5

outfitlilacs-14

 

Tämä pätee kyllä isompiinkin asioihin. Onnellisuuden ytimessä oleviin asioihin pitää panostaa tietysti eniten. Sitä ovat kaikkein läheisimmät ihmissuhteet. Niissä prosenttien pitää olla kaikkein lähimpänä sataa. Ei kuitenkaan ihan, koska jälleen kerran: mitään muuta ei jää jäljelle, jos antaa kaikkensa. Sitä tukehtuu siihen kokonaan, eikä annettavaa kohta ole. Kaikkein tabuin asia suomalaiselle on ehkä se, jos työlleen ei antaisi kaikkea. Vedätytin kyllä parillakin kollegallani pullanmurut kurkkuun tästä puhuessani, mutta hei, eikö burn-outien sukupolvi ole itse asiassa jo aivan passé (ont passé, luulisin)? Me nykyinen porukka pidetään itsestämme huoli. Ainakin kiinnitetään asiaan huomiota, vaikka ei onnistuttaisikaan. 

 

75% ei tarkoita 25% huonommin

 

Itse asiassa se valo, minkä tässä näin, oli juurikin se, että 75% ei tarkoita 25% huonommin. Tuo suunnilleen kolme neljäsosaa on se henkisen puristuksen taso, jolla työtä kannattaa tehdä. Näen asian niin, että se on optimi sille rennolle otteelle, jota tarvitaan, jotta työlle voi antaa luovuutta, innovointia ja ennen kaikkea keskittymistä. Ja vielä jaksaa olla ihan kiva työkaverikin.

Toki siinäkin on kääntöpuolensa, kuten ranskassa: jos sata prosenttia, voisin olla vielä paljon parempi. Mutta katsos: eikö aina voisi olla parempi? Myös silloin, kun annat jo 100% itsestäsi, joku muu on aina parempi. Siksi minusta kannattaa pysähtyä siihen, missä teho on paras ja elämä vielä hyvää.

100% tulisi yöuniin, niskajumeihin ja puolisolle tiuskivaan aivopuuroon. Been there, done that. 

 

outfitlilacs-2

outfitlilacs-13

outfitlilacs-10

outfitlilacs-12

 

Vaikka olenkin jo hyvin pääsemässä kärryille tästä ideasta, minun ongelmani juuri nyt on se, että niitä asioita, joille energiaa pitäisi antaa, tuntuu olevan kovin paljon. Jos jokainen osa-alue alkaa mennä 40% panostuksella, se vasta alkaakin stressata. Kunhan asiat vähenevät ja tasaantuvat, aina helpottaa. Sitkeä on tämä pirulainen, tämmöinen vaihe. Viikonloppu auttaa <3

 

outfitlilacs-7

outfitlilacs-6

Lindex knit
Zara trousers
Marimekko coat
Day Birger et Mikkelsen scarf
Gucci bag
Louis Vuitton necklace

8 comments so far.

8 responses to “Burn out meni jo muodista”

  1. Sage says:

    Erittäin hyvää ja ajankohtaista pohdintaa! Itse olen samaa pohtinut juuri lähiaikoina. Kun rakastaa työtään, niin sille helposti antaa kaikkensa ja vähitellen huomaa ettei muuhun riitä mitään. Ja tuntuu usein, että varsinkin se oma hyvinvointi jää helpoiten viimeiseksi arvoasteikolla. Miksiköhän sitä niin helposti huolehtii muista, mutta unohtaa itsensä. Mutta sen olen tässä oppinut, että itselle pitää olla armollinen eikä elämää pidä vain suorittaa. 🙂

    Rentouttavaa viikonloppua! 🙂

  2. Miia says:

    Kiva kuulla välillä näin tervejärkistä puhetta, nykyään kun tuntuu, että aina pitäisi antaa kaikkensa ja enemmän. Kiitos hyvästä muistutuksesta <3

  3. Ah, kyllä, kyllä ja kyllä.Olen niin samaa mieltä tästä – ymmärrän että esim työt täytyy hoitaa kunniallisesti ja tehdä tietyllä tavalla mutta sitä en tajua miksi töiden (tai jonkun muun asian suhteen) pitää ajaa itsensä ihan uupumisen partaalle. Kuten sanoit, usein riittää ihan hyvin että jonkun asian tekee %80.

    • Eveliina says:

      No eikö – tässä on tosin vielä paljon oppimista! Mutta uskon yhä useamman ymmärtävän tätä nykyään paremmin 🙂

  4. Anonymous says:

    omat kuvat kuitenkin 100% ?

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN