Onni matkasta?

COMING SOON: ASIOIta uudelle vuodelle

 

Kunpa voisin sanoa, että tälle vuodelle on varmuudella luvassa jotain mahtavaa. Jännien juttujen kalenteri on kuitenkin tyhjää täynnä, ja tätä paperiversiota täyttelen toistaiseksi ranskan tunneilla ja alkuvuoden työmenoilla. Muutama pieni juttu on kuitenkin kalenterissa, ja pari isoa haaveissa!

Jo tälle kuukaudelle ollaan sovittu muutaman ystävän kanssa illanvietot. Harmi sinänsä, että nämä asiat vaatii nykyään kalenterin ja kuukausien suunnittelun, koska ruuhkavuodet, työt ja lapset ja elämä. Mutta se tekee näistä hetkistä sitäkin arvokkaampia.

Helmikuussa on ystävänpäivä ja toinen vuosipäivistä, joten siihen on sovittuna erityistä aikaa kaksin. Helsingissä, mutta kivemmissa puitteissa. Maaliskuussa todennäköisesti on luvassa yksi lyhyt yhdistetty työ- ja vapaareissu Eurooppaan. Juuri sitä ennen on myös ollut ranskan yo-kirjoitukseni, ja sitten se koko urakka on ohi! Siinä on kuitenkin vielä työtä tämän alkuvuoden…

Kevät muutoin kulunee mökillä rakentaen. Kevättalvelle on (kaukaisissa) haaveissa myös jokin lämpöloma. Kiitos töpeksittyjen Australian -lentojen, meillä on pieni lentolahjakortti. Saa kuitenkin nähdä riittääkö aika ja ennenkaikkea muu raha tässä asuntoloukkujen keväässä siihen.

Kesäkuussa muutettaneen takaisin putkiremontoituun kotiin. Juuri nyt sinne ei tosin ole mitään hinkuja, eikä varsinkaan muuttorumbaan heti uudelleen 😀 Asuntojen kohtalot on rehellisesti sanottuna oikeasti mietinnässä, ja katsotaan varmaan sitten loppukeväällä ihan fiiliksen mukaan, että mitä tehdään. Juuri nyt en edes tajua, mitä me ollaan tehty niillä kaikilla tavaroilla, jotka kotiin jäivät?! Yhtenä ajatuksena heitinkin sen, että jäädään Töölöön ja myydään Kamppi ja kaikki kamat sieltä.

Kesäloman pitäisin tänä vuonna kerrankin heinäkuussa, jos se vain töissä sopii. Muutamana aikaisempana vuonna olen lomaillut elo-syyskuussa pidemmän pätkän, matkojen ja matkakavereiden aikataulujen vuoksi. Se on ollut toisaalta ihanaa. Viime vuonna huomasin kuitenkin, että heinäkuussa alkaa olla lomalle jo tarve, kun toisaalta elokuussa virtaa taas jo töihinkin riittäisi.

Loppuvuodesta ei sitten ole harmainta hajuakaan!

 

newyearplans-4

newyearplans-3

 

Varsin tasainen vuosi on siis tulossa, ison rakentamisprojektin eteenpäin puurtamisen sitä hallitessa. Ilman ylämäkiä, ilman alamäkiä, oikeastaan toivottavastikin. Miksi sen pitäisi harmittaa? Onko sitä vain niin tottunut olotilaan, jossa kaikkea huippua pitää koko ajan tapahtua? Somekin siihen opettaa.

Ylipäätään olen tässä miettinyt sitä kauheaa kliseetä, että miten matkasta tekisi onnen, eikä vain määränpäästä. Nämä meidän rakentamisen ajat tuo sitä niin konkreettiseksi: sitten kun asunto on valmis, voi hengähtää (niin tosin voikin!), sitten kun mökki on valmis, voi alkaa elää normaalia elämää, vasta sitten. Siihen asti jokin on kesken. Mutta entäs sitten, jos onkin kesken, pitääkö silloin muka jonkun olla huonosti? Siitä ajatuksesta en meinaa ymmärtää päästä eroon.

Osa keskeneräisyyden ahdistusta on ihan vain malttamatonta odotusta: en jaksaisi enää vain rakentaa, haluaisin jo nauttia lopputuloksesta! Koska onhan jonkin odotetun asian toteen käyminen huumaava tunne. Sitten kun opiskelut kasassa, sitten kun vakityöt, sitten kun häät, sitten kun asunto valmis… Muun muassa näitä asioita olen odottanut aiemmin, ja joka kerta asian tapahtuessa palkinto on niin valtava ja ihana, että malttamattomuus sitä ennen on oikeutettuakin. Mutta ei keskeneräisyyden edessä masentua tarvitsisi? Ei sanan oikeassa merkityksessä, mutta ihan liika turhautuminen niiden edessä usein ainakin mut valtaa!

Koska ei se tähän lopu: sitten kun olen kiertänyt kaikki mantereet, sitten kun olen unelmatöideni huipulla, sitten kun asutaan tuolla ja tuolla, sitten kun on lapsia, sitten kun se mökki on valmis, sittenkunmitäikinä. Niin, mitä sitten? Mitä sitten, kun kaikki sittenkun on saavutettu – eikö silloin pidä oikeastaan olla päätöksessään jo koko elämä? Eikä kai sinne mikään kiire ole?

 

newyearplans

2 comments so far.

2 responses to “Onni matkasta?”

  1. Kirsi says:

    Oi niinpä! Näitä samoja mietin itsekin. Olen niin monta kertaa odottanut, sitä hetkeä sitten kun… Mutta miten paljon siinä haaskaakaan aikaa! Joskus huomaa vasta jälkikäteen, että ihan mukavaa aikaahan sekin oli, vaikka siinä hetkessä ei ole “viitsinyt” siitä nauttia. Se on kyllä totisesti haaskausta. Varsinkin, kun olet just oikeassa tossa, että eihän ne saavutettavat asiat lopu koskaan.

    Mun tapa viimeisen, ehkä puolen vuoden aikana, on ollut tietoisesti tehdä ei-fiksuja asioita. Siis, että kun turhauttaa opintojen puurtaminen tai pakkaaminen tai ties mikä, niin ehdotan, että tehdään jotain mihin ei nyt kannattaisi käyttää aikaa. Lähdetään vartiksi rantaan ihan vaan istumaan ja miettimään mitä kivoja asioita elämässä on. Tai avataan pullo skumppaa, vaikka on maanantai eikä mitään syytä. Tai ihan mitä vain, joka irroittaa siitä arjen rytmistä ja puurtamisesta ja turhautumisesta. Kun pysähtyy hetkeksi (ilman puhelimia ja koneita) on helpompi muistaa mitä mukavaa ympärillä onkaan. Ja se ihminen, jonka kanssa niitä hetkiä saa jakaa 🙂

    • Eveliina says:

      Kadehdin tuota taitoa! Tavallaan teen sitä itsekin, mutta en tiedä kuinka hyvällä omallatunnolla, eli lopputuloksella! Ja niinpä todellakin, kaikki aika on hyvää aikaa <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN