Raskas syksy

watertower-3

 

Meninkin ajattelemaan kesän lopuksi, että saako näin onnellinen olla. Jotain pahaa on pakko tapahtua. Blogikaan ei ole voinut välttyä ahdistuneilta ja stressaantuneilta viboilta, jotka on vieneet alamäkeä suoraan Australiasta asti. Tuntuu, että vasta koneen laskeuduttua iski semmoinen turbulenssi, että se on vienyt yhtä liukasta spiraalia syövereihinsä koko lyhyen syksyn ja loppuvuoden. Syksy on ollut aina lempivuodenaikaani, mutta tällä kertaa en oikeastaan ehtinyt katsoa miltä se näytti. Sen tiedän, että mustaa oli.

Syksy oli yhtä tuskallista uutista toisensa perään. Huonoja ja vielä huonompia uutisia, joista osa ei ole vielä pitkään aikaan poissa päiväjärjestyksestä. Päivän aika kului kiireisissä työmaisemissa, yllättäen eteen tulleessa putkiremontissa ja sen aiheuttamissa remontoinneissa. Varsinaisesti energian, siis sen kapasiteetin, jonka ihminen käyttää elämästä selviämiseen, joutui kuitenkin käyttämään niiden raskaiden asioiden käsittelemiseen, läheisten tukemiseen ja oman mielen järjestykseen laittamiseen. Siispä tunneissa mitattavan ajan käyttö ja se, mihin mielen energiat kuluivat, ei korreloineet lainkaan. Se ristituli teki olosta erityisen raskaan. Ahdistavien asioiden keskellä olisin vähintään toivonut normaaleja raameja arkeen. Ihan vaikka vain kuosissa olevan kodin. Toisaalta, remonttiasia oli toki suurelta osin oma valinta. Ehkä se myös jälkikäteen katsottuna pelasti paljon: kädet täynnä työtä.

Omat työni sentään onneksi olivat aika normijuttuja, vaikkakin tosi kiireisiä. Työ olikin varmasti se ainoa järjestyksessä oleva asia, joka niitä rytmejä vähän loi. Kun koti oli kaiken aikaa mylläyksen keskellä, se kadotti sen turvallisen ja rauhallisen merkityksensä, joka on sen tehtävä. Eikä merellekään päässyt – mökille ei ole liiennyt aikaa eikä energiaa tipan vertaa. Kaikki rutiinit kaikkosivat. Vain töihin oli pakko nousta joka aamu, ja sieltä tulla kotiin joka ilta. Muutoin tässä syksyssä ei ollut mitään samaa kuin arjessani normaalisti. Kaikki on säilynyt kummallisessa pysähdyksessä, mutta toisaalta sellaisessa limbossa, että haluan löytää jo jarrut.

 

watertower-2

watertower-5

watertower

 

Onnekasta on se, että kukaan ei ole kuollut. Ja se, että mitään hengenvievää sairauttakaan ei lopulta kuitenkaan kohdattu. Onni on myös se, että olen nukkunut yöni. Vain yhden viikon ajaksi katosivat uni ja nälkä, mitä kumpaakaan ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Uni on ollut puutteellista vain siksi, ettei sille ole jäänyt aikaa. Onni on pitänyt ottaa sieltä, missä se helpoimmin on saatavilla: yhdessäolosta, isosta untuvapeitosta, lämpimästä sohvasta, hyvästä ruuasta. Se on kyllä auttanut.

Kaikkein onnellisinta on kuitenkin se, että vaikka järisee, eteenpäin mennään. Tiedostan koko ajan, että tämä on vain vaihe, joka päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Vuodenvaihde on tällä kertaa konkreettisesti taitekohta. Siksi puhun nyt imperfektissä – tämä syksy ja sen vaiheet saavat nyt luvan jäädä taakse. Näkyvä asia on se, että ainakin kahden asunnon kaaos päättyy, ja jotain uutta voi alkaa. Vaikea ymmärtää, että tämä asuntokatastrofi tosiaan on kestänyt vasta joitakin viikkoja – tuntuu, että tässä on mennyt puolet nuoruudesta.

Vuoden alku tietääkin perinteisiä uudenvuodenlupauksia fundamentimpaa panostamista hyvinvointiin. Tai ensi alkuun normaalivointiin. Uni, liikunta, ruoka, aika, tasapaino. Uudelta vuodelta siis toivon: vakaampaa maata, vähemmän yllätyksiä, enemmän iloa. Parempaa kykyä muistaa, että onni ei ole olotila, jossa sata prosenttia asioista on hyvin.

Aloitetaan muutosta, joka koittaa lauantaina! Uudeksi vuodeksi uuteen kotiin <3 Siitä lisää täällä pian! Koska blogikin on paikka, johon haluan ihan kohta palata kunnolla. Koska kuvaaminen ja kirjoittaminen lisäävät sitä iloa nekin <3

 

watertower-7

watertower-4

watertower-6

10 comments so far.

10 responses to “Raskas syksy”

  1. Sade says:

    Hei, tiedän kokemuksesta että rakentaminen ja remontointi syövät voimia. Itsellä auttaa kun suhteuttaa asioita, ja juuri nyt luen esim Makwan Amirkhanin kirjaa. Omat vaikeudet alkavat tuntua pieniltä 🙂

  2. MD says:

    Voin kuvitella, että kaiken hässäkän keskellä ja huoltenkin painaessa, on oma jaksaminen ollut kortilla. Onneksi pahimmalta on kuitenkin vältytty, kuten kerroit. Tsemppiä kovasti! Uuteen kotiin muutto varmasti viimeistään tuo sen kaivatun käännekohdan! <3

  3. Suvi says:

    ❤️❤️❤️ Ihanaa uutta vuotta! Olkoon se iloa ja onnea tulvillaan! Sä selviät mistä vaan

  4. Meri says:

    ❤️

    Ihanaa uutta vuotta! Onneksi valonmäärä lisääntyy ja raskas syksy toivottavasti jää taakse uuden tieltä!

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN