Remppa at the moment

remppa-7

 

Käveltiin tänään aamupäivästä taas kohti Töölöä, kun joku mies juoksi kevyin askelin aamulenkillä kadulla vastaan. Sydämestä otti: käydä nyt huvikseen lenkillä sunnuntaiaamupäivänä! Voi kuolemankateus. Mietin ääneen sitä, miten opiskeluaikana ei ollut oikeastaan vapaata. Jos ei ollut opintoja, oli töitä ja päinvastoin. Viikonloppu ei tarkoittanut vapaita, vaan arki-iltoja pidempiä työvuoroja. Sitten tuli kummalliset vuodet, kun piti käydä vain töissä, ja loppuajan voi tehdä ihan mitä vain. Käydä liikkumassa, leffassa, brunssilla, päikkäreillä.

Sitten lähti taas järki haaveiden mukana, kun ensin mökkiraksa, sitten tämä putkiremontti. Ja millä me taas yritetäänkään päästä putkiremontin pälkähästä? Uudella remontilla! Sadattelin juoksijan loikittua matkoihinsa, että en muista juuri nyt yhtään syytä sille, miksi hitossa meidän vastaus joka asiaan näyttää olevan jonkin sortin rakentaminen?

Täytyyhän se nimittäin myöntää – on tämä melkoisen raskasta. Kuluneella viikolla ja edellisenä viikonloppuna on koettu taas jumalatonta tuskastumista, epätodellista väsymystä ja suurta epätoivoa. Toisaalta en voi oikein uskoakaan, että viikkoko siitä vain on, kun remontti tässä väliaikaiskämpässä aloitettiin? Ensimmäisenä päivänä nimittäin kaadettiin jo koko asunto. Koko keittiö, eteisen kaapit ja isoin seinä purettiin, ja kannettiin kaikki käsin neljännestä kerroksesta alas lavalle. Perjantaipäivä oli ehdottomasti aikaansaavin päivä tähän asti.

 

remppa

 

Ikkunalaudoilla on aarteita. Tyhjä skumppapullo muistuttamassa siitä iloisesta illasta puolitoista viikkoa sitten, kun tämä asunto ostettiin, ja sanomassa, että ehkä ihan kohta saa avata uuden. Kun sänky on kannettu sisään joulukuussa, niin tapahtuu. Edelliset asukkaat olivat myös jostain syystä jättäneet eriskummallisia asioita asuntoon: avaamattoman ison Lipton -paketin, kaksi Iittalan lasista keittiöpurkkia (haluaako joku tuon turkoosin spagettipurkin? Saa tulla hakemaan!) ja ison pinon uusia pesusieniä. 

 

remppa-5

 

Maalijutut on mun juttuja. Kylppärin patterin pitää ensin päästä eroon aiemmista kerroksistaan. Niitä on neljä: kaksi valkoista, yksi turkoosi ja yksi sinapinkeltainen. 

 

remppa-8

 

Uusien ja vanhojen kodinkoneiden seasta voi bongata jo yhden huonekalulöydön! 

 

Kerrostalon remonttiaikataulut on melkoisen haasteelliset päivätöitä tekeville ihmisille, joten viikonloput aiheuttaa vähän hankaluuksia. Olen hiipinyt liimailemassa anteeksipyyntölappuja pitkin rappukäytäviä ja tehnyt sovintoa joka naapurin kanssa, joka vastaan tulee. Turhaan kumminkin, kun kaikki ovat niin hitsin mahtavia joka tapauksessa! Kampista Töölöön ja tuntuu kuin olisi johonkin salaseurakommuuniin muuttanut. Ihmiset tervehtii! Rupattelee! Kyselee kuulumisia! Tuumasin kumminkin, ettei ihan heti lähdetä testaamaan uuden ystävyytemme rajoja, kun tänään vedin johdon irti kirkonmenojen aikaan käyntiin polkaissusta sirkkelistä.

Viime viikonloppu kului rautakaupoissa ja keittiösuunnitteluissa, keskiviikkoiltana käytiin ostamassa uusi keittiö. Pakattiin se pienimmästä ruuvista jääkaappiin taas auton lavalle, liukasteltiin takaisin Töölöön ja vilkaisin kelloa, kun kantohommat alkoi: 21. Kun kello 22:30 viimeinen asia – muoveihin ja styroxeihin pakattu jääkaappipakastin – meinasi liukua joka askelmalla näpeistä rappusille, alkoi kolmannen kerroksen kohdalla olla itku lähellä. Sanomattakin on selvää, että kaiken tämän aikaa töissä on meneillään vuoden kiireisimmät viikot. Nukkumaan ei ehdi. Olenkin tunnustanut sen, että nyt mennään näillä. Yritän olla katsomatta peilistä vuosikymmenen viikossa vanhennutta olemustani, ja välittämättä paljonkaan siitä montako villakoiraa nurkissa juoksee.

Ja onhan tässä nyt syynsä, miksi eilenkin vietiin vesisateessa maalitynnyreitä ja kolmemetrisiä reunalistoja ratikkaan, jäätiin niiden kanssa oven väliin ja kampitettiin vahingossa yksi lapsi samalla: jostain syystä tämä antaa ihan hirvittävän paljon. Jotain voittamatonta on siinä, että saa tehtyä jotain tällaista itse. Siinä, että saa upottaa kädet saveen (tai betonipölyyn ja tiilimurskaan) tietokoneen ruudulla ja monimutkaisessa ajatustyössä vietetyn päivän jälkeen. Siinä, että rakennetaan jotain yhteistä. Että hittolainen, käännetään koko putkiremppa voitoksi. Ellei muuten, niin ainakin sellaiseksi voitoksi, että saadaan itse asua kivassa kodissa sen puolivuotisen, ja opitaan samalla tästä prosessista jotain.

Tänään jätin raksan iltapäivällä sikseen, kun en päässytkään katonmaalaushommiin. Otin kakkosen ratikan ja ajoin suoraan Stockalle. Betonipölyineni kaikkineni. Black Friday aiheutti tuhoja pankkikortille, mutta lämpöä sieluun – kyllä tästä vielä noustaan. Ensi vuonna sitten nukutaan.

 

remppa-3

remppa-2

 

Ovionni ei oikein pelaa – täällä oranssi, kotona myrkynvihreä. Mitähän sieniä kerrostalojen ulko-ovien väreistä päättävät ihmiset syövät? Tuon alkuperäisen näköisen naulakon kohtaloa mietin – ehkä jatkoon?

 

remppa-6

remppa-4

 

Olispa kiva jättää tämä eteisen seinä näkyviin, mutta ei pysty. Ainoa paikka, johon kiinteät kaapit saa asunnossa mahtumaan. 

13 comments so far.

13 responses to “Remppa at the moment”

  1. Kirsi says:

    Varmasti raskasta, mutta toisaalta taas niin ihanaa seikkailua 🙂 jotenkin niin teitä!

    Spagettipurkki vähän houkuttaisi. Näyttää vähän samalle turkoosille, kun osa meidän juomalaseista! Jos ei ole käyttöä ja on vielä vapaa niin voisin ehdottaa vaihtokauppaa skumppapulloon? 🙂

    Ja hei – apukäsiä on täällä lähellä kantamaan tai muuhun, jos tuntuu ettei omat riitä! Ja tarkoitan sitä tosissani!

    • Eveliina says:

      Sinä ihana! Oi että miten hyvä mieli tuli, kiitos hirveästi <3 purkki on sun! Ja ihan ilman pulloakin Laitellaan viestiä

  2. Annika says:

    Heippa! Mikäli rusehtava Iittalan purkki on vielä vapaa olisin siitä kiinnostunut. Rikoin omani astianpesukonetta kiireessä tyhjentässä pari vuotta sitten. Vain kansi säilyi ehjänä :/

    Kiva lukea näitä juttuja rempasta. Itsellä on ihan kauhea asuntokuume 🙂

    -Annika

  3. Annika says:

    Hups, halusitkin vain turkoosista purkista eroon 🙂 Ehkä löydän oman ruskean purkin vielä jostain 🙂

    • Eveliina says:

      Heippa! Voi hitsit, sen mä juuri aioin pitää 🙁 mutta jos tulen toisiin ajatuksiin, kun tavaramäärä lisääntyy tuolla kämpässä, otan suhun ehdottomasti yhteyttä 🙂 Ja kiva kuulla, kiitos! Asuntokuume on aikalailla kuin matkakuume, harvoin poissa! 😀

  4. Katri says:

    Hyvään vauhtiin olette päässeet ja vaikka raskasta onkin, niin onhan teillä nyt silti ihan huikea tilanne. Mulla on kans ihan hirveä remontti/rakennuskuume ollut niin kauan kun muistan, mutta vielä pitää ainakin opintojen loppuun asti kitkuttaa. Haha hyvähän se on haaveilla kun oma osuus siitä työstä olisi melko pieni, eli lähinnä suunnittelu, maalaus ja apukätenä oleminen 😀

    Ja voi apua tuon oven kanssa – onhan se aika erikoisen värinen. Jokunen sieni todennäköisesti siis vedetty…

    Hei sitäkin vielä piti kysyä, että missä kondiksessa kylppäri on? Teettekö sinne jotain vai onko se ihan fine nykyisellään?

    • Eveliina says:

      Kiitos! Ja niin todellakin on, sen tuppaa ihan liian usein unohtamaan! 🙂 Tämä on kyllä koukuttavaa hommaa! Kylppäri on ihan hyvässä kunnossa, koska putkiremontti viime vuodelta on tehty, mutta kalusteita vaihtoon (tai oikeastaan hankintaan, niitä kun ei juuri ole) ja pientä fiksausta, kuten tuon patterin ja oven maalaaminen siellä tiedossa 🙂

  5. Sallamaarit says:

    Hei ulko-ovihan näyttää niin tasaiselta, että vedät sellaisen kontaktimuovin pintaan! Värejähän on maan ja taivaan väliltä. Mattoveitsellä vaan kahvat yms rei’ittää!

    • Eveliina says:

      Hei loistava idea! Naapurilla näkyi myös olevan valkoinen verho oven edessä, vaimentaisi ääniäkin… täytyy miettiä 🙂

  6. Julia says:

    Löysin itseni taas kuolailemasta Keepallia, mutta koko mietityttää. Sullahan on se 55 kokoinen, mitä mieltä olet siitä? Itselläni olisi laukku tulossa siis lähinnä käsimatkatavarakäyttöön lennoille, kun lentelen arjessani paljon kahden maan välillä. Onko laukun aina saanut ottaa käsimatkatavaraksi koneeseen, onko koko ylipäätään hyvä ja suositteletko laukkua? 🙂

    • Eveliina says:

      Yleisesti ottaen suosittelen kyllä! Laukku on ihana, todella vahvaa tekoa ja klassikko tietysti! Mulla tosiaan on 55, ja se on ainoa asia, joka vähän harmittaa: miksi en ottanut pienempää. Koneeseen saa kyllä viedä, ei ongelmia, mutta itse kyllä koen, että se on koneeseen aika iso. Eniten hankaluuksia aiheuttaa koossa kuitenkin se, että se on todella painava! Laukku itsessään painaa aika paljon, ja kun tuon ison pakkaa täyteen, se painaa niin paljon, ettei oikein pystyn kanniskelemaan reissatessa, ellei autokyytiä ole 😀 tai siis pystyy kyllä, mutta monen monta kertaa olen tuskaillut erinäisillä juna-asemilla ja ties missä sitä miten laukku painaa! Joten, otan sen mukaan usein vain silloin, kun sitä ei tarvitse pakata täyteen, jolloin tavaraa on niin vähän, että se pienempi (ja kätevämpi!) olisi riittänyt!

  7. Kapteenska says:

    Kääk! On tuossa hommaa, päivätyön ohella.
    Eteisen retronaulakon päästäisin jatkoon -toistaiseksi.
    Samoin WC:n lukitusjärjestelmän. Ihana, noita on vielä olemassa 🙂

    • Eveliina says:

      Onhan siinä…! Niin minäkin, se jää kyllä! 🙂 Muutenkin tykkään kovasti noista 50-luvun viboista kaikkialla – yritetään säästää niin paljon kuin mahdollista!

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN