Jotain ihan muuta

dailyjewelry2-2

 

Ai että miten ottaa juuri nyt päähän tämä tuleva putkiremontti. Sietämätöntä, millainen rahastusoperaatio tästä syntyy. Jokainen hilinippeli maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin kaupassa, ja puoliakaan ei suostuta asentamaan, vaikka erikseen maksaa haluaisikin. Asentaa ei myöskään saa itse. Eikä erillinen remonttiporukka. Pyyhkeenkuivatusteline on pakko olla. Vaikka me ei haluta pyyhkeenkuivatustelinettä meidän kotiin, sellainen seinällä kesällä tönöttää. Pistorasiakin on lisämaksullinen varuste! En tiedä paljonko uusia kylpyhuoneita 2010 -luvun Suomeen rakennetaan ilman pistorasiaa, jos se lasketaan luksusvarusteeksi?

Tiesin, että minun ei kannattaisi sotkeutua tähän lainkaan. Menetän kumminkin kaiken holtin miettiessäni sitä hulluutta, jota voi vain voimattomana sivusta katsoa. Erässä tilanteessa yksi tuttuni kysyi, miksi me emme ole vaatineet sellaista kevyempää putkiremonttia taloyhtiöön, miksi olemme vain suostuneet tällaiseen? Tunsin kyllä piston rinnassani, koska ainakaan itse en ole todellakaan perehtynyt tähän parhaalla mahdollisella tavalla etukäteen, jos lähes lainkaan. Niin moni muu asia on sen ajan ja huomion vienyt viime vuosina, että tämä on totta tosiaan jäänyt niiden jalkoihin. Ja toisaalta olen myös luottanut siihen, että kai näitä nyt oikeasti joku miettii työkseen. Voisi siis olettaa, että joku järki ja rutiini asioissa on. Väärin.  

 

dailyjewelry2-3

 

Yksi pieni murheenaihe on kuitenkin poissa päiväjärjestyksestä, nimittäin väliaikaisasunto. Se on löytynyt! Siitä on tulossa lisää juttua viimeistään parin viikon päästä. Sitä ennen kuitenkin hetki jotain ihan muuta kuin näitä murheenkryynejä. Vaikkapa sitä, millaiset pienen pienet asiat tuottaa joka päivä iloa.

Huomasin jokin aika sitten, että korukasani on pienentynyt aika lailla. Hämmästyin entisestään, kun hoksasin käytössä olevien korujen olevan itse asiassa vähän minimalistisia. Olen aina tykännyt isoista kelloista ja isoista kaulakoruista, korvakorujen ollessa kuitenkin aina arkena pienet. Minimalismitrendi koruissa kiersi minut alkuun kaukaa, koska olen ajatellut olevani jotenkin liian, hmm – epäminimalistinen. En ole ohut ja siro itsekään, joten pienet korut on tuntuneet epäsopivilta.

Osoittautui kuitenkin, että piti vain löytää ne oikeanlaiset korut. Ihastuinkin Cosilla tähän kaulaketjuun jostain syystä päätä pahkaa, ja sen jälkeen olen käyttänyt sitä arkena lähes joka päivä. Samoin aika isostakin kellovalikoimastani en osaa enää käyttää lainkaan muita kuin tätä Clusen ruusukultaista. Minimalismia minun makuuni: vaikka kellon koko ei ole kovin pieni, vähäeleisyys onkin ohuutta ja taulun yksinkertaisuutta.

 

dailyjewelry2-4

 

Kultaliikkeen ruusukultaiset nappikorvikset ovat korvissani, kun hiukset on auki, ja Cosin pienet tuplarenkaat ponnaripäivinä. Sormukset joka päivä, useimmiten eri nimettömissä. Kylminä päivinä kun vihkisormus pyörii, käytän toista sen rinnalla stopparina. Sattumalta päivittäiset kosmetiikkaviimeistelyni on molemmat Diorilta. Miss Dior on ollut käytössäni jo vuosia, ja se oli myös häätuoksuni. Kynsilakkaa olin etsinyt pitkään – vaaleaa nudea, joka ei ole valkoinen eikä keltainen. Diorin lakkoihin en ole koskaan viitsinyt panostaa, mutta aina halunnut kokeilla. Tämä vastasi molempiin toiveisiin hyppäämällä syliin yhdestä alekorista kesällä.

Näillä menen ihan joka ikinen päivä, ja olen kerrankin tyytyväinen. Käyvät kaikkien asujen kanssa, eikä koskaan tarvitse pähkäillä vaatekaapin lisäksi koruvarastolla miettimässä, että mitäs nyt.

 

dailyjewelry2

6 comments so far.

6 responses to “Jotain ihan muuta”

  1. Tiina says:

    Tiedän niin tuon tunteen! Omassa taloyhtiössäni alkoi helmikuussa linjasaneeraus, myöhästyi asuntoni osalta noin 1,5 kk ja puitekorjaukset lukuisine asennusvirheineen ovat edelleen tekemättä. Putkifirma veloitti ylimääräisistä (ei urakkaan kuuluvista) töistä summat, jotka eivät olleet lainkaan suhteessa työn määrään, mutta minkäs teet, kun vaihtoehtoja ei ole. En myöskään saanut laattoja, jotka olisin halunnut, koska pelkkä laatoitustyö (ei sis. laattoja) olisi maksanut yli 4000 € ylimääräistä 2,5 neliön kylppäriin (luit oikein), kun kyse ei ollut 10×10 laatasta. Hinnat olivat aivan poskettomia. En nyt avaudu enempää, mutta en ole niin huonoon kommunikointiin törmännyt missään yritysmaailmassa (olen ollut mukana satojen miljoonien eurojen hankinnoissa ja kilpailutuksissa) kuin kys. putkifirman kanssa. Sääliksi vain käy esimerkiksi vanhuksia osakkeenomistajina tai henkilöitä, joilla ei ole tarkempaa käsitystä, mitä mikäkin maksaa ja mihin pitää tyytyä! Minulla riittäisi asiasta vaikka kuinka paljon sanottavaa, mutta kuten itsekin kirjoitit, hermot tässä vain menee, kun asiaa miettii. Yritän nyt selvitä näistä viimeisistä väännöistä (saada firman korjaamaan asennusvirheensä) ja sitten, ei enää ikinä toivottavasti linjasaneerausta!!

    • Eveliina says:

      Ei voi olla totta :O voi apua, mä vaan odotan mitä tästä vielä tuleekaan… On niin järjenvastaista, miten tällä tavalla voidaan toimia! Voi että, toivon, että sä saat nopeasti kaiken kuntoon! Tsemppiä meille :O

  2. Kata says:

    Huoh, joo…olen seurannut vanhempieni putkiremonttia ja samat ajatukset kuin Tiinalla tuossa ylempänä. Remppa valmistui 1,5 kk myöhässä, suurin osa töistä piti tehdä kahteen ja jopa kolmeen kertaan, kun jälki oli niin toivottoman surkeaa. Monet toiveet ammuttiin alas liian hankalina yms. Ja kommunikointi tosiaan surkeaa, useimmiten firma ei vastannut kyselyihin lainkaan. Toisaalta, olen kuullut myös onnistuneista saneerauksista. Ystävälläni kaikki meni hyvin ja vielä aikataulussa!

    • Eveliina says:

      Apuaa…! En kestä 🙁 Toivottavasti tämä takkuinen alku ei nyt ennusta lopputulostakin…!

  3. Katri says:

    Voin kyllä niin ymmärtää teidän turhautumisen, sillä mun silmissä noi taloyhtiörempat on silkkaa kauhua! Omaa kokemusta ei ole, koska olen asunut valtaosan elämästäni omakotitalossa, ja sen jälkeen vuokralla uudehkoissa kerrostaloissa, mutta olen kyllä kuullut ja nähnyt enemmän huonoa kuin hyvää.

    Yhden 70-lukulaisen ruskean tiilitalon julkisivua päätettiin “piristää” maalaamalla neutraalin ruskea-valkoiset parvekkeet possunpinkillä ja vauvavaaleansinisella. En tiedä olenko huolestuneempi tämän huikaisevan parannusehdotuksen tekijästä, vai niistä, jotka ovat tuota ideaa kannattaneet! ;D

    Olen päättänyt, etten koskaan osta asunto-osaketta pitkäaikaista asumista varten, koska olisi ihan hirveää joutua tilanteeseen, jossa omat kädet ovat sidotut ja itsenäistä päätösvaltaa ei juurikaan ole, vaikka kyse on OMASTA kodista ja elämästä. Ja voi mikä stressi siinä olis, jos oma talous- ja/tai elämäntilanne ei mitenkään sallisi isoja ja kalliita remontteja juuri sillä hetkellä.
    Toisaalta kauheaa olisi myös se, että kerrostalon annetaan rapistua käsiin, koska muut osakkaat pihistelevät todella tarpeellisten remppojen tekemisessä. Lopputuloksenahan voi pahimmillaan olla se, että jossain vaiheessa koko taloyhtiö on niin huonossa kunnossa, ettei pankki enää edes myönnä korjauslainaa ja asunnon arvo romahtaa pohjamutiin.

    • Eveliina says:

      Onhan tämä kyllä aika horroria, mutta toivottavasti kuitenkin selvitään jollakin tavalla…! Kyllähän sen tietää, että se on tähän taloon aivan pakko tehdä, ja nostaa myös asunnon arvoa aikalailla. Siksi tämän tekeekin, mutta ah, on tässä melkoisia vaiheita…! :O

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN