Asuntojahti

thejervois-23

 

Päädyttiin tosiaan ostamaan väliaikaiskoti, vaikka muitakin vaihtoehtoja mietittiin. Jos putkiremontti meidän rapussa olisi osunut kesälle, oltaisiin varmasti harkittu kaikkia lomia ja mahdollisimman pitkiä etätyömahdollisuuksia, ja asuttu mökillä. Aikataulut kuitenkin rappujen osalta muuttuivat siten, että koko homma alkaakin meidän kohdalta. Meille tulikin siis aika kiire! Viimeinen vaihtoehto olisi ollut kulkea töihin Helsinkiin Salosta vanhempien luota, mikä on aina mahdollista.

Vuokra-asuntojakin oli vähän vaikea löytää alle vuodeksi. Muutama ihan kiva olisi löytynyt, kalustettuna tosin. Haluttiin kuitenkin omat sängyt ja muut mukaan. Toisaalta tänne omaan kotikotiin ei putkarin ajaksi ihan hirveästi kamaa edes voi jättää. Ollaan myös haluttu ryhtyä tällaiseen pikku projektiin jo jonkin aikaa muutenkin, ja tässä tuli hyvä väli sille. Taloudellisestikin tämä (toivottavasti!) on lopun viimeksi kaikkein paras ratkaisu. Tämän kuukauden aika tiukan remonttijakson se nyt vaatii, mutta menköön samaan konkurssiin.

Helsingin asunnot on kalliita, siitä aina puhutaan. Se on totta. Toinenkin harmi täällä on: niitä asuntoja ei välttämättä edes saa, vaikka haluaisi. Hinnan takana on nimittäin mieletön kysyntä. Ainakin ihan pienissä asunnoissa.

Oli näin jälkikäteen ajateltuna aika mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus etsiä tätä väliaikaisasuntoa, vaikka sen keskellä hermot oli todella koetuksella. Etsittiin pari vauhdikasta viikkoa, joiden aikana nopeita käänteitä tapahtui tunneittain.

Myyntiin asuntoja tuli päivässä useita, mutta meidän kriteerit täyttäviä ehkä kaksi-kolme viikossa.

Oli yksi, joka olisi ollut meidän omalla kadulla, lähellä ja ihana, vieläkin harmittaa. Se meni päivää ennen kuin saimme rahoitukselle viimeisen varmistuksen.

Oli yksi, joka oli myöskin lähellä ja muuten täydellinen, mutta jossa osakas olisi itse vastannut putkiremontin tekemisestä. Jokainen osakas siis teetti taloyhtiössä itse oman putkiremonttinsa. Enpä ollut moiseen törmännyt aiemmin. Meillä ei olisi ollut aikaa, ja vaikka olisi ollutkin, seuraava ostaja olisi varmasti kavahtanut asiaa.

 

thejervois-20

 

Oli yksi, jonka yksityiseen myyjään ei koskaan saanut mitenkään yhteyttä. Ilmoitus oli olemassa useita päiviä, joiden aikana keksittiin kaikki keinot tavoittaa myyjä. Stalkkasimme hänet LinkedIniä myöten, ja lähetimme meiliä hänen työosoitteeseensakin. Harkitsimme käyvämme myös kotiosoitteen tai yrityksensä ovella koputtamassa. Asunto oli aivan tarpeitamme vastaava, mutta ilmeisesti trolli. Ihmettelen edelleen, miksi joku trollaa asuntoilmoituksen? Ilmoitus oli huolellisesti tehty, eikä mikään siinä viitannut huijaukseen. Yhden kerran lähettämäni tekstiviesti näytti luettua, mutta sitten sekin katosi.

Oli yksi, josta tehtiin todella harmittava läheltä piti -tarjous. Tyhmyyksissämme itse mokattiin se vain piirua liian alhaisella tarjouksella, mutta onni lopulta. Vaikka sijainti oli loistava, siinä olisi ollut meille henkilökohtaisesti inhottavia muistoja. Hyvä siis, ettei niitä tarvitse nyt katsella joka päivä.

Oli yksi, jota vuokralainen ei päästänyt katsomaan.

Oli neljä, joita harkittiin niin vakavasti, että tehtiin niistä remonttisuunnitelma-excel. Osoitteet vain viuhui illasta toiseen taulukon otsikossa, kun aina edellinen meni sivu suun, ja homma alkoi alusta.

Oli monta, jotka meni ilmoituksen ilmestymisestä ensimmäisten tuntien aikana täydellä hinnalla. Sijoittajat ostivat näkemättä.

Oli ainakin seitsemän, joissa edettiin tekemään soittotarkistus isännöitsijälle, ja tutkimaan taloyhtiön pitkät paperit rivi riviltä. Useampi niistä meni sinä aikana, kun me vielä luettiin niitä papereita.

 

thejervois-8

thejervois-21

thejervois-6

 

Oli monta, joiden näytöissä juostiin peräkanaa samojen ihmisten kanssa. Terveisiä Erikille, toivottavasti pojalle on asunto löytynyt!

Oli yksi, jonka ostaminen olisi harmittanut siksi, että kyseiselle välittäjälle ei tehnyt mieli antaa osaakaan rahoista. Välittäjä vastasi sähköpostiini tylysti, ja jättämällä vastaamatta puoliin kysymyksistä. Kuten siihen, koska asunnossa on näyttö. Näytössä hän ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota ennen kuin olimme viimeiset paikalla. Sen jälkeen hän takertuikin meihin, hivuttautui lähtöä tehdessämme ja hei-hei moneen kertaan sanottuamme, peräämme pitkälle portaisiin saakka tivaamaan mitä teemme työksemme, ja paljonko siitä saa palkkaa. Myöhemmin hän ilmoitti, ettei ota tarjousta vastaan, koska hänellä on jo yksi. Tiedustelin, mahtaisiko myyjää mahdollisesti kiinnostaa useampikin tarjous, joista hän voisi valita mieleisensä. En saanut vastausta.

Noin viidestätoista välittäjästä vain kolme oli mukavia. Hän, jonka kautta lopulta tämä asunto ostettiin, näki meidän eteemme kaikkein eniten vaivaa. Se tarkoitti itse asiassa vain ihan normaalia käytöstä, kuten puhelimeen asiallisesti vastaamista. Jäi sellainen olo, että usein välittäjät tietävät yksiöiden menevän ilman, että heidän tarvitsee nähdä kovinkaan paljon vaivaa. Tai edes olla ystävällisiä.

Oli yksi, jota käytiin katsomassa kaksi kertaa. Ihastutti kuitenkin jotakuta toista vielä enemmän, ja se meni niin kaukaa yli pyyntihinnan, ettei meillä olisi ollut mahdollisuuksia.

Sitten onneksi lopulta oli se yksi, joka me saatiin. Kröhöm, ei siis juuri tämä kuvissa näkyvä lukaali, vaan se, josta viime postauksessa pari kuvaa vilahti 😀 Remppa- ja sisustuspostauksia odotettavissa siis pikapuoliin!

 

thejervois-10

thejervois-16

6 comments so far.

6 responses to “Asuntojahti”

  1. Jaana says:

    Asunnon ostaminen on kyllä sellasta hommaa, että olisin täysin tyytyväinen, jos sitä ei tarvitsisi koskaan enää tehdä. Täällä Jyväskylässä ei meno oo ihan noin hurjaa kuin Helsingissä, mutta silti aika monta tuttua kokemusta kahden vuoden takaa tunnistin tosta. Meistä moni asunnonvälittäjä oli tosi kiinnostunut, oltiinhan me ensiasunnon ostajia, joilla ei ollut vanhaa kämppää myytävänä. Silti yhdessä näytössä oltiin ainoat ihmiset koko kämpässä ja välittäjä ei kirjaimellisesti sanonut mitään ennen kun oltiin lähdössä. Se firma ei niin tuu myymään meidän asuntoa, jos joskus tää myydään.

    Onnea väliaikaiskodin löytymisestä, innolla ootan remppa- ja sisustuspostauksia.

    • Eveliina says:

      Juuri niin! Se on kyllä niin stressaavaa :O ja tosiaan, ihme välittäjiä! Onneksi jotkut oli tosi mukavia 🙂 kiitos paljon, kiva kuulla

  2. Siis APUA mitä hommaa siellä päin! Juuri yksi isoimmista syistä miksi Helsinki ei houkuttele, vaikka siellä työmahdollisuuksia oliskin ihan eri tavalla 🙁 Mutta kun tiedetään, että tällä meidän nykyisen reilut 80 neliöisen ja vesistönäkymäisen kolmion hinnalla saatais siellä räjäyttämistä vaativa yksiö… Ja minkä työn ja tuskan takana senkin löytyminen olisi!! Mutta, kaikkeen tottuu! Tekin varmana osasitte ainakin osittain odottaa mitä tulevan pitää.

    • Eveliina says:

      No niinpä! Osattiin joo, ja onneksi viimein löytyi. Neliöhintoja ei pysty edes vertailemaan, tulisi hulluksi muuten 😀 vertailtava vain alueen sisällä!

  3. Meri says:

    Onnea uudesta asunnosta! Kaiken vaivan arvoistahan tuo on, mutta asenteen ja taistelutahdon pitää olla kohdallaa sekä jonkinlaista masokistisia luonteenpiirteitä . Rakastan asuntojen metsästämistä ja sitä tunnetta jälkeen kun homma on maalissa. Mutta sen aikana kyllä on aika karseaa välillä..

    Tsemppiä remppaan, siitä tulee varmasti ihana ja työ palkitaan!

    • Eveliina says:

      Kiitos tosi paljon! Ja niinpä, hyvin puettu sanoiksi! 😀 Ihan samoista jutuista tässä hommassa tykkään! 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN