Byron Baysta ajettiin seuraavana päivänä Port Macquarieen, jossa meidän majapaikan isäntäväki heitti matkaan kohdevinkkejä, joista käytiin kaikissa 😀 Paikallisten vinkit ei muuten petä koskaan. Port Maquarie oli eteläisin kohde, ja sieltä käännyttiin siis jo takaisin pohjoiseen kohti Gold Coastia ja Surfers Paradisea. Ajettiin tuo matka päivässä, joten hirveän pitkään ei missään pysähdelty matkalla. Yhden hauskan viinitilan lisäksi pysähdyttiin kuitenkin South West Rocks -nimisessä paikassa ja sen majakalla.
Vinkkailen itse road trippaamisesta vielä omassa postauksessaan enemmän, mutta paras vinkki ehdottomasti on: älä posota menemään vain niin helposti mukanaan vievää moottoritietä, vaan kurkkaa oikeasti sen taakse. South West Rocks kääntyi pohjois-eteläsuuntaiselta valtatieltä suoraan sivuun kohti rantaa parisenkymmentäkin kilometriä, mutta kiertoreitti oli sen arvoinen.
South West Rocksin kylänraitti on parisataametrinen, eikä siellä ole mitään ihmeellistä. Mutta älä missaa pääkadun päässä pientä kylttiä, joka sanoo “Lighthouse”. Kuutisen kilometriä vuorenrinnettä mutkitellen päädyt majakalle ja ehkä melkein Byron Bayn majakkaakin upeammalle paikalle. Byron Bayn South West Rocks voittaa siksi, että siellä ei ole ketään. Byron Bayn majakka on suurempi ja sen alue myös valtava, mutta joudut joko jonottamaan parkkipaikkaa, tai kävelemään alhaalta asti, ja ihmisiä oli ympärillä meidän molemmilla kerroilla paljon.
South West Rocksissa ei ketään. Vain yksinäinen majakka, autiorannat ja loputon meri. Ja ne valaat. Olen kaikille kysyjille sanonut, että parasta tässä matkassa oli valaat. Ne symboloivat sitä järisyttävää luontoa, joka löi ihan ällikällä Australiassa ja leimasi koko tätä matkaa. En voinut uskoa, että tuolla sai vain seistä vaikka tuntikausia ja katsoa valaita, ihan oikeasti valaita. Niin käsittämätöntä.
Keskellä rinnettä oli myös valkoinen rakennus, joka näytti olevan B&B majatalo! Olisi ihan ookoo joo herätä ja kävellä tuosta portista hotellihuoneesta pihalle… Missään ei kuitenkaan ollut ristin sieluakaan, ehkä ei ollut vielä sesonki. Tämän pidän kyllä visusti mielessä seuraavaa kertaa varten!
Voi mitä huikeita kuvia!
En edes tiennyt, että maailmassa on noin paljon sinistä.
Sun kuvat on niin hienoja, kiitos kun jaat.
Voi ihana kuulla, kiitos! 🙂 meri oli kyllä lumoava, ihan parasta tuossa reissussa <3