Hong Kong oli tällä(kin) kertaa upea. Mainitsinkin jo, että se jopa voitti Singaporen tällä kertaa, vaikka niitä ei toisaalta verrata voikaan. Tässä ehkä kuitenkin syyt, miksi:
Victoria Peak, ja muu ympäristön vaihtelevuus. Hong Kong on rakennettu oikeastaan mahdottomaan paikkaan. Saari ja niemenkärki, joiden kummankin takana on vuoria ja välissä meri. Maakaistaleet on kapeita, ja siksi kaupunki voi kasvaa vain ylöspäin. Tiiviys ja ahtaus leimaa sitä ensimmäiseksi, mutta ovat juuri niitä, jotka kaupungista tekee uniikin.
Kiinalaisuus ja toisaalta ei. Vaikka Hong Kong ei pitkän aikaa ollutkaan osa Kiinaa, ja hongkongilaiset itse ovat olleet tarkkoja siitä, että ovat hongkongilaisia, on kaupungissa silti olo siitä Kiinasta, joka on meille vieläkin rakas. Ruoka, ihmiset, tunnelma. Toisaalta Hong Kong nimenomaan on Hong Kong – kaiken sulatusuuni, jollakin tavalla globaalin androgyyni kiinalainen, jossa voi olla kuka tahansa ja mitä tahansa.
Yksittäisistä paikoista näillä kerroilla on jäänyt mieleen Lan Kwai Fong ja siltä lähtevä Wellington Street, joka on täynnä mahtavia pieniä ruokapaikkoja. Lan Kwai Fong on ehkä turremaisin turrealue Hong Kongissa, mutta samalla jollakin tavalla hauska. Pieni kortteli täynnä baareja, joissa bisnesmiehet, expatit, turistit ja paikalliset käy afterworkeilla, ja meno saattaa yltyä villiksikin. Ekalla kerralla tuli enemmän mieleen Kanariansaarten baarikatu, toisella saatiin jo paljon enemmän irti. Wellington Street kannattaa ehdottomasti kävellä läpi, kun etsit syötävää. Mene ajoissa, koska illemmalla paikat on aivan täynnä. Jonottaa tosin kannattaa.
Korvaani särähti vähän tuo ‘bisnesmiehet’ – sanan käyttö. Antaa kuvan että niitä bisnesnaisia ei olisi ollenkaan! 😀 ‘bisnesihmiset’ olisi sopiva termi sukupuoleen katsomatta.
Aivan 🙂