Hotel Atlantic in Byron Bay

Hei nyt startataan reilu viikko kaikkien viimeisten reissupostausten kanssa! Kahdeksan postausta putkeen matkan päältä tähän sateiseen viikkoon, miten ois? 🙂 Ei sillä, että sade haittaisi – aina olen siitä syksyisin tykännyt, ja tänä vuonna jopa kiintynyt ropinaan unen ja työnteon taustalla. Ausseissapa aloitellaan kuitenkin kesää, joten käydään nyt ihmeessä silti siellä vielä! Jonkinlaisessa loogisessa järjestyksessä jos etenee, seuraavana vuorossa meidän road trip ja sen kohokohdat. Byron Baysta olen kirjoitellut jo täällä, mutta majoituksesta en vielä.

Varattiin majoitus sieltä kuten näillä reissuilla aina, edellisenä iltana edellisestä majapaikasta. Ei oltu kuultu paikasta mitään aiemmin, mutta Hotel Atlantic osoittautui huippuvalinnaksi. Tunnelmaa kuvaa ehkä parhaiten sekoitus hamptonsia ja surffitukkaa. Koko Byron Bay yllätti siisteydellään, kun olin odottanut boheemia ryysyromantiikkaa. Hotelli edusti tätä puhtautta ja luksusta, mutta myös sitä sitä peterpanmaista todellisuudesta eristäytynyttä ajankulusta viis -fiilistä, joka Byron Baysta hehkui muutenkin.

Konsepti oli hauska. Tontilla oli muutama matala rakennus, joista jokaisessa muutama huone, ja jokaisella talolla oma keittiö ja olohuone. Kaikkien talojen oleskelutilat avautui yhteiselle puutarhapihalle, joka oli enemmän jonkun grillibiletakapiha kuin hotellintuntuinen alue. Jokaisessa huoneessa taisi olla parveke tai maaterassi, ja vihreää oli jälleen kaikkialla. Sisustus ja tyyli kolahtivat täysillä. Kaiken kaikkiaan olo oli kuin olisi asunut hotellin sijaan vuokrayksiössä luksusasuntolassa. Sellainen rippileiri up a notch.

Yritin tingata, että oltaisiin jääty toiseksikin yöksi, tai että oltaisiin palatessa yövytty vielä täällä, mutta Mr. halusi jatkaa matkaa. Kuvatessani näitä kuvia se selaili kirjoja olohuoneessa, ja löysi mielipiteensä takuudeksi tuommoisen aukeaman. Kirja osoittautui Herewithin julkaisuksi numero 3, jossa esitellään muun muassa tämä hotelli. Kävin etsimässä omaa kappalettani kyliltä, mutta huonolla onnella. Juuri nyt kun tätä postausta kirjoitin, muistin asian taas, ja kävin tilaamassa julkaisun kotiin asti. Postikulut maksaa saman verran kuin kirja itse, mutta oh well. Tätä taikuutta on saatava kotiin muistoksi edes vähän.