Pieni ajatuksenitu syntyi jo ennen tätä matkaa, mutta kunnolliseksi missioksi se kehkeytyi sen aikana: Kotiin on tultava viherkasveja. Olen aina vierastanut niitä, ja ajatellut tykkääväni vain leikkokukista. Viherkasveissa on ollut mielessäni jotakin mummomaista, ja etenkin paljon hankaluutta. Vaikeaa hoitoa, jotakin ötököitä, kuolevat kumminkin. Australian sademetsät ja Singaporen toisellakin kerralla yllättänyt uskomaton vihreys sai kuitenkin ihastumaan päätä pahkaa. Se meiltä kotoa puuttuu: vihreä! Etenkin talvella.
Sivelin jo keväällä ihanaa uutta viherkasvisisustuskirjaa Green Home Book kirjakaupoissa, ja eilen kävin ostamassa sen. Koska olen tosiaankin aivan vasta-alkaja viherkasveissa, ikinä niiden nimiä kuullutkaan, saati hoito-ohjeita, joudun ensin selailemaan kirjaa ja kukkakauppoja ja kuljeskelemaan kotona miettien mitä mihinkin sopisi. Se on yksi tämän viikonlopun tehtävistä.
Paras inspiraatio tähän intoon tuli niiden Gold Coastin sademetsien lisäksi meidän Singaporen hotellista. Bongasin tämän hotellin suoraan Julia Toivolan blogista, jolloin jo ihastuin siihen samantien. Parkroyal on Pickering täytti kaikki odotukset. Luksusta keskellä kaupunkia, kekseliästä ja yllättävää puuta ja vihreyttä. Jänniä kerroksia, pintoja, aaltoja, lasia, kiveä, Aasiaa. Hyvin hyvin singaporemaista. Yksi ehdottomasti kivoimmista hotelleista ikinä. Valitettavasti tulette huomaamaan, että syön kyllä kohta kolme kertaa nämä sanani, koska tällä koko reissulla meidän majoitukset meni kyllä niin nappiin, ettei tosikaan. Byron Bayssa, Gold Coastilla ja Hong Kongissa meidän hotellit oli aivan mahtavia myös.
Mutta, Singaporessa, seuraavallakin kerralla Parkroyal on Pickering. Hintaan kuului valtava aamiaisbuffa. Se oli kyllä meidän viikonloppuvierailun aikana aina aivan poskettoman täynnä, jonoa oli respaan asti. (Kuulemma singaporelaiset itse viettää usein viikonloput hotellissa!) Systeemissä oli tosin pöytiinohjaus, ja aina löytyi neljällekin hengelle heti pöytä. Viidennen kerroksen uima-allas- ja saliosasto oli todella vertaansa vailla. Siellä loungeosastolla vietettiin vielä muutama tunti huoneen luovutuksen jälkeen ennen kentälle menoa. Ulkona, korkean tasanteen alla, niiden viherkasvien ympäröimänä ei ollut hullumpaa maistaa baarista vielä yksi Singapore Sling, loikoilla suurilla sohvilla ja pidellä sadetta. Ah, nyt on näköjään tämä vaihe matkan muistelussa kun oikein kipeää tekee miten ihania hetkiä sitä saikin siellä elellä.
Niin, mutta parasta hotellissa oli se vihreys. Singapore on sademetsä, mutta suurkaupungissa sitä ei välttämättä huomaisi. Ellei sitä olisi niin määrätietoisesti sinne tuotu, kuten Singaporessa on. Ja tässä hotellissa. Tuntui, että sen jokaisesta ulokkeesta kasvoi ja rönsysi jotakin vihreää. Eikä pikkuruukkuja, vaan puita, metsää, pensaita. Kaikissa kerroksissa ylhäällä asti. Nyt zoomailen näistäkin kuvista uuden kirjani kanssa viikuna- ja palmulajeja, ja yritän keksiä minkä niistä voisi tuoda meille kotiin jo vaikka tänään Plantagenista…
Ps. kannattaa muuten kurkata Julian, ehkä pikkuisen paremmat fotot tästä hotellista myös 😉
Sun blogi kuuluu ihan mun lemppareihin, vaikka ensimmäistä kertaa nyt kommentoin 🙂 Upeita kuvia hotellista, en oo koskaan ajatellu että Singapore matkakohteena olisi oma juttu, mutta nyt alkoi houkuttamaan bookata tämä hotelli, Aurinkoista syksyä Eveliina!
Ansku KIITOS kun kommentoit, onpa todella ihana kuulla! <3 🙂 Singapore on tosi kiva kaupunki, kannattaa ehdottomasti miettiä! Tosin en tiedä onko mikään käymistäni Aasian kaupungeista sellainen, missä viihtyisin koko loman ajan. Mutta Singapore on kätevässä läpikulkupaikassa, kannattaa joskys pysähtyä! Kiitos tosi paljon, samoin sinulle <3
Me oltiin myös tuolla pari vuotta sitten. Hotelli oli mielestäni ihan ok, mutta meillä oli ollut alkulomasta huippuhotelli Sentosa Islandilla ( W Sentosa), niin sen jälkeen ei mikään tuntunut enää miltään. Toki hotelli oli kaunis ja erityisesti tykkäsin noista viheristutuksista. Ja hinta-laatusuhde oli ihan kohdillaan.
Hinta-laatusuhde tosiaan oli hyvä, tykkäsin hotellin vaihtelevasta ilmeestä kovasti! Täytyykin laittaa tuo W Sentosa mieleen, kiitos! 🙂