Tarina viikonlopustani (ja lempipaikka kotona)

sunday

 

Eilen aamulla kun olin lähdössä Saloon aamuseitsemän bussilla, sieltä ei löytynyt perjantai-iltana ostamaani lippua. Menin verkkopankkiini katsomaan mitäs ihmettä sitten olin maksanut Matkahuollolle, vain nähdäkseni että summa oli sekä mennyt tililtäni että seuraavassa tapahtumassa palautunut takaisin. Lipun osto oli mennyt aivan normaalisti enkä ollut saanut mitään tietoa moisesta. No, ostamaan lippua sitten siitä kuskilta. Paitsi että avasin kukkaroni, ja pankkikorttini kolo oli tyhjä, koska olin edellisenä iltana napannut vain sen pikkulaukkuun mukaan leffaan. Kuski näytti siltä, että olin järjestänyt koko näytöksen vain saadakseni säälimatkan ilmaiseksi. Voisiko lipun tässä vaiheessa vielä ostaa netistä, verkkopankkitunnukset kun on mukana? Ei. Meinasin pillahtaa itkuun, mutta sen aika ei ollut vielä.

No ei muuta kuin ulos autosta, katsoin että juna menee puolen tunnin päästä, ja aloin ostamaan kännykästä junalippua verkkopankkitunnuksineni. Paitsi, että VR:llä ei voi ostaa mobiilista lippua verkkopankkitunnuksin! Vain luottokortilla! Pakko juosta kotiin siis, aivan raivona heti aamuseiskalta lauantaina. Ostamaan siis junalippua läppäriltä, jossa toki toimii sitten sekä kortti- että verkkopankkimaksu. Kortti siinä sitten oli jo ja aloitin sillä, mutta! Sekin vaatii vielä vahvistukseksi verkkopankkitunnukset. MIKSI?! Voin ostaa lentoliput Timbuktuun pelkällä luottokortilla ilman verkkopankkivahvistuksia mutta en junalippua Saloon! Aargh!

Ei se nyt sekunneissa paljon enempää aikaa vienyt, mutta samalla alkoi ärsyttää vaikka ne kaikki kerrat kun olen ostanut junalippua automatkalla mökiltä asemalle kiirehtien, paha olo tulee muutenkin autossa, ja sitten kaivat niitä kaikkia tunnuksia ja pikkupränttinumeroita siinä sitten. Tai ne kerrat, kun olen ollut ostamassa äidille hänen kortillaan junalippua vain taas huomatakseni, että ei onnistu, koska hän ei koskaan kanna verkkopankkitunnuksia mukana. Aargh! Ja aargh!

Pamautin oven kiinni sanomatta tietenkin kaikkeen syylliselle Mr-paralle mitään ja juoksin junaan. Kunnes joku poika pölkkypää oli juonut itsensä rautatieaseman edessä sellaiseen kuntoon, että hortoili autotiellä ja pamahti katuun bussipysäkillä. Soitin poliisin ja vilkuilin aseman kelloa, ehdinkö junaan. Odotin hänen kanssaan siinä ja sitten lopulta juoksemaan junaan. Ekat puoli tuntia kului rattoisasti Matkahuoltoon ja VR:n asiakaspalveluun palautetta kirjoittaessa.

Päivä sujui paremmin kuin hyvin kampaajalla ja metsänistutuksessa, mutta illalla jo rappuun astuessani silmissäni vilisi aamun kulku: säntäsin raivoissani kotiin.. heitin avaimet eteisen pöydälle, raivosin Mr:lle, raivosin Matkahuollolle, kaikkein eniten tietenkin itselleni.. juoksin ulos.. pamautin oven kiinni.. Kun itkin otsa vasten ulko-ovea rappukäytävässä, pystyin melkein näkemään avaimet oven läpi siinä eteisen pöydällä. En muista koska olisin ollut niin järjettömän raivoissani itselleni kuin siinä kohtaa kun kävelin takaisin Kamppiin ja nostin sen hemmetin viisikymppisen huoltofirmalle, joka tuli oven avaamaan.

Tämän aamun alkajaisiksi maksoin elämäni ensimmäiset veromätkyt lomarahoistani, ja etsin raivopäisesti kiinteistöverolappuja, jotka on maa niellyt. Tilasin uudet, ja kohta ne nielee sitten loputkin lomarahoistani.

Onneksi eilinen kampaajakäynti pätkäisi painoa harteilta kirjaimellisesti, ja sain vietettyä isän kanssa aikaa metsässä. Parasta. Varasin myös jo tänä aamuna tuleville lomalennoillemme vähän parempia paikkoja koneista, söin hyvän aamiaisen, katsoin telkkarista kun Mr. juoksi Jukolan maaliin mun lapsuuden kesämaisemissa Enossa, ja hengailin tuolla valkoisessa makkarissa. Lempipaikka, jonne tekisi niin mieli nytkin kömpiä viettämään ihan koko päivä. Koitan nyt kuitenkin toista vaihtoehtoa ja menen salille. Ja tapaan Emmiä, jatkan kuvailujen merkeissä. Jos sitten hetkeksi tuonne, ennen kuin Mr. palaa, ja siltä voi pyytää naamakkain anteeksi kun sen vaimo on näin pöljä. Vaikka kyllä se sen jo tietääkin <3

 

sunday-3

sunday-2

sunday-4

 

7 comments so far.

7 responses to “Tarina viikonlopustani (ja lempipaikka kotona)”

  1. Nella says:

    Kuulostaa tutulta. Näitä sattuu minullekin. Mutta mitkä verkkopankkitunnukset? Luulin, että kaikki käyttävät jo tunnuslukusovellusta vai eikö sellaista ole vielä kaikilla pankeilla? Luottokortin numero kannattaa laittaa saataville kännyyn ihan jo katoamistapauksiakin varten.

    • Eveliina says:

      En ole kuullutkaan tunnuslukusovelluksesta?! Mutta se ei ole ihme, olen usein näistä perässä. Ja joo kyllä, kortin tunnukset pitäisi tallentaa… mutta sekään ei olisi auttanut siinä bussissa kun olisin halunnut kuskilta ostaa lipun

    • Eveliina says:

      Höh hymiöt ei näkyneetkään kun kännykällä kirjoitan…! 😀

  2. Amelie says:

    Aah, tiedän tuon tunteen kun maksut ryppyilee ja minuutit kuluvat. Voi sua. No onneksi tukka hyvin, kaikki hyvin .

    • Eveliina says:

      Haha, no niinpä! 🙂 Raivostun tuollaisista asioista siinä hetkessä aivan liikaa…!

  3. Ah, luin tämän vasta nyt ja kuulostaa niin mun tuurilta!! Hyvin kyllä olit niellyt kiukut, kun nähtiin 😀 ja noi maksutavat Suomessa on välillä jotain käsittämätöntä… tavallaan kuuluu mun työhön kehittää niitäkin, mutta sekään ei ole helppoa, kun jokaisella on omat tapansa, mihin on tottunut. Tarvittaisiin joku yleinen käytäntö verkkokauppoihin. Mutta jos oot Nordean asiakas, niin tunnuslukusovellus on maailman paras! Ei tarvi kantaa verkkopankkitunnuksia mukana 🙂

    • Eveliina says:

      Haha no juuri ja juuri, yön jäljiltä olin leppynyt 😀 Ja sanos muuta. Ja miten ne voi vaihdellakin niin hirveästi paikasta riippuen. Ja eih, en ole Nordean asiakas! 😀 Mutta kaikki muut näyttävät olevan! Sain parilta kaveriltanikin tekstarin että lataa nyt ihmeessä se appi – no mutta kun muilla kuin Nordealla sellaista ei vielä ole dammit! 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN