Maailman söpöin maljakko

newbies-in-home

Moikka ihan liian pitkästä aikaa! Jouluviikko sujui töissä ihan kuumeisessa kiireessä, ja itse joulun kolme yötä kotikotona vanhempien ja suvun kanssa eikä koneet ja kamerat ehtineet käydä mielessä ollenkaan. Joulu oli ihana, joskin vähän kiireinen paikasta toiseen viilettäessä. Aatonaaton vietin vanhempia auttaessa kun he olivat molemmat kovassa flunssassa, aaton vanhojen perinteiden mukaan siellä sukutilalla, ja joulupäivän appivanhempien luona ja veljen lasten kanssa ja vielä illalla kavereiden kanssa baarissakin.

Oli ihanat päivät, niin parasta kaikessa viettää aikaa kaikkien tärkeiden kanssa. Joulun aikaan siellä on usein niin erityisen kotoisakin olo. Olin yllättynytkin miten hyvältä tuntui pitkästä aikaa käydä kaupungissa, jossa tuntee kaikki ja kaiken ja jossa kaikki tuntee sinut. Kaupan kassat moikkaa muutenkin kuin asiakkaalle, kukkakaupassa haetaan pelkästä hymystä oikeat äidin tilaamat kukat valmiiksi, joulutervehdysten ovien takana on tuttuja kasvoja. Kaikki polut ja reitit ja tiet on kuljettu ennenkin, ja joka toisen talon asukkaan tuntee ja niiden jäljelle jäävien osalta tietää vähintään kenen lapsi tai sisko tai eksä siinä asuu. Jotenkin niin pehmoista.

Tuliaisiksi saatiin niin kivoja lahjoja etenkin kotiin, mutta myös se flunssa. Maanantai-iltana ja yöllä nousi niin kova kuume, etten moisia tuntemuksia ihan äkkiä muistakaan. Tiistaiaamuna mun piti hakea ainakin kone ja papereita töistä kotiin, ratikka menisi ihan ovelta ovelle. En kuitenkaan pystynyt. En kertakaikkiaan pystynyt. Kun on normaalisti aina niin hyvissä voimissa, ettei mikään estä mitään, ei ymmärrä oikein käsittää sellaista olotilaa, ettei kykene tekemään jotakin niin naurettavaa kuin kävelemään 100 metriä ratikkaan ja istumaan siinä ja sama juttu takaisin.

Ymmärsin kuitenkin kovin selvästi, että taju olisi lähtenyt jossakin vaiheessa ihan taatusti. Pelkäsin myös ihan oikeasti jotakin sydänkohtausta jos olisin yrittänyt. Tunnin tein matkaa makuuhuoneesta eteiseen, että pystyin käymään edes apteekissa sadan metrin päässä. Ajattelin sellaisia asioita, että kun selviän tuolle seuraavalle ovelle, matkaa perille on enää puolet, ja kun olen sisällä, ei tarvitse muuta kuin pyytää myyjää tuomaan buranaa, ja kun olen kassalta selvinnyt, voin vaikka nukkua vähän siinä kauppakeskuksen lattialla ja jatkaa takaisin.

Nukuin maanantain alkuillasta tiistain alkuiltaan melkein putkeen, ja sitten alkoi olla suurin kuume laskenut. Voimat on edelleen poissa ja vaikka töitä olen jaksanut tänään tehdä jonkin verran, vaati se ratikkamatka tunnin unet perään. Joskus tuntuu tavallaan hyvältäkin luovuttaa. Nukkua vain, koko päivän. Myöntää se, että nyt ei pysty mitään.

newbies-in-home-3

newbies-in-home-5

No mutta kotiin tosiaan saatiin niitä tosi mieluisia lahjoja, joita niin harvoin itse raaskisin ostaa, kuten tämä Marimekon supersöpö maljakko. Olin ihaillut tätä jo pitkän aikaa, ja joululahjaksi toivoinkin jotakin tämäntapaista maljakkoa. Lähinnä jotakin, joka ei olisi kirkasta lasia ja korkea, niinkuin kaikki maljakkoni tähän asti. Vaikka harmaata, mustaa, valkoista, vaaleanpunaista, pienempikokoista… Ja ihanaa, että just tämä paketista paljastui! Semmoinen esine, joka saa ihan spontaanisti hymyilemään joka kerta kun sen näkee.

Aina kun on kunnon vapaahetki, usein viikonloppuisin, iso peitto on meillä sohvalla. Yleensä Mr. kantaa sen mulle siihen jos näytän erityisen rentoutumista kaipaavalta tai viluiselta, kerätään peitot ja tyynyt ison telkkarin äärelle ja katsotaan jotain leffaa, hyvin usein nukahdankin siihen. Nyt kipeänä en ole mennyt minnekään ilman isoa peittoa (paitsi sinne ratikkaan), ja tuohon se saa hetkeksi jäädäkin. Toivottavasti tämä tauti vähän tästä jo pian taittuisi, nukuttaa taaskin. Paritkin asukuvat on talveksi harvinaista kyllä luonnoksissa, sekä muutama muu kotijuttu odottaa postaustaan. Joten palataan toivottavasti nopeammin kuin tällä kertaa <3

newbies-in-home-2

newbies-in-home-6

 

4 comments so far.

4 responses to “Maailman söpöin maljakko”

  1. Sanna says:

    Minkä kasvin lehtiä/oksia nuo ovat? Itselläni on tuo vastaava söpö maljakko ja kovasti haluaisin siihen jonkinlaisen oksan laittaa pystyyn 🙂 Myydäänkö kukkakaupoissa myös yksittäisiä oksia vai oletko ottanut nuo jostain isommasta kimpusta?

    • Eveliina says:

      Ne on eukalyptuksen oksia! On alkanut löytyä varmaankin joka kukkakaupasta ihan sellaisenaan, sellaisen suosion ovat saavuttaneet tässä äkkiä 🙂 Niitä on erilaisia, nämä tässä on tällaisia aika säännöllisiä, mutta sitten on tässä postauksessa näkyneitä, Plantagenista ostamani rönsyilevämmän mallisia myös:

      http://eveliinalivin.com/2016/11/kotona-2/

  2. Kirsi says:

    On kyllä suloinen maljakko 🙂 Ja tunnistan itsestäni ton saman, että kotijuttuihin on vaikea panostaa, joten ne on aivan ihania lahjoja. Vitsi toi eukalyptus näyttää niin ihanalle tässäkin. Sitä näkee nykyään kaikkialla ja tykkään ihan hurjasti 🙂

    Ps. En viitsi kommentoida enää tonne sadan vuoden taakse, mutta oon tässä lukenut sun rästiin jääneitä postauksia taaksepäin ja huomasin, etten ollut käynyt vielä kurkkaamassa kaikkia sun vastauksia mun kommentteihinkaan. Mutta joo, multa tulee kyllä iso suosiollinen ääni blogityttöjen kemuille teidän mökillä jahka se upeus valmistuu <3

    • Eveliina says:

      Eikö olekin! 🙂 Mikä siinäkin tosiaankin on! Ne tekee niin iloiseksi ja silti ei itse muka koskaan viitsi sellaisiin panostaa. Paitsi nyt näin yhden päiväpeiton alessa, jota olen haaveillut koko syksyn – ehkä käyn sen tosiaankin ensi viikolla hakemassa! 🙂 Hih, ei mitään haittaa! Todellakin, tervetuloa tänne (mökille) sitten ihmeessä! Juuri nyt täällä jäiden keskellä näyttää tosin aika epätoivoiselta tämä projekti…

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN