Gucci museo

gucci-museo-13

Firenzessä hääpäivän jälkeisenä päivänä ehdottomasti hauskin juttu oli Gucci museo. Sanoinkin ehkä, että olisin kovin toivonut voivani ostaa Firenzestä jonkin niin pitkään haaveilemistani laukuista, mutta sinne ne kaikki jäivät. Olen säästänyt siihen isompaan laukkuun jonkin aikaa, ja meinasin jo tehdä sen päätöksen, että olisin ostanut sittenkin nyt sen pienen mustan crossbodyn, jonka löysin juuri Guccilta. Löysin Mr:n auliilla avustuksella kuitenkin itsestäni jonkin järjen hivenen ja jätin senkin ostamatta – tarvitsen nimittäin isoa laukkua enemmän, ja sitten siihen säästämisen olisi pitänyt alkaa taas alusta.

Olin vähän harmissani, ja samaan aikaan mietittiin mihin seuraavaksi. Tiesin että Firenzessä on museoita vaikka millä mitalla, mutta niin oli turistejakin, joten oltiin päätetty ennalta että ei jonoihin. Vaelleltiin Via de’Tornabuonin luksusliikekadulta Piazza della Signorian aukion suuntaan, aikeena katsella kuuluisia maisemia ilman sen kummempaa suunnitelmaa, kunnes bongasin aukion toisessa laidassa kyltin Gucci museo. Sinne! Kaikkea mitä sillä hetkellä (ainakin minä) kaipasin: muotia mutta kulttuurihistoriaa sen mukana, museo, eikä turisteja! En käsitä miksei siellä ollut ketään, mutta voi että se oli kivaa.

Sopi toisaalta hyvin kuvaan tämä Gucci: outleteissa oltiin jo käyty jättimäisessä Guccin liikkeessä, käyty Gucci kahvila-ravintolassa ja nyt tämä. Ja noloa myöntää, vasta tuolla museossa tajusin miksi: Gucci ei ole vain italialainen, vaan nimenomaan firenzeläinen. Museoon oli vain muutaman euron pääsymaksu, ja se oli aivan huikea! Yksi vaikuttavimmista museokokemuksistani ikinä – en ole koskaan ollut tällaisessa vain muotiin keskittyvässä museossa. Designmuseo liippaa hieman läheltä mutta ei kuitenkaan.

Kokonainen Gucci-maailma avautui vuosikymmenten kerroksittain upean tyylikkäässä, eleettömän elegantissa museossa, niinkuin vain Italia osaa. Parasta oli nähdä muodin ja aikakausien kehitys sieltä alkuajoista, 1920 -luvulta asti, nähdä millainen ilmiö yksi merkki on ollut milloinkin ja kenellekin, tunnistaa jotain niin tuttuja asioita, ettei niitä ole tajunnut rekisteröidäkään Gucciksi. Minulle ainakin eniten Guccia ovat laukkujen bambukahvat, ja etenkin ratsastusyksityiskohdat kuten kuolaimet, jalustimet ja satulanahka, sekä tietysti ikoninen logo. Ei niinkään se logokanvaasi, niinkuin niin monille. Nuo kaikki kuitenkin on, tajuan nyt, näkyneet niin miljoonina enemmän tai vähemmän jäljiteltyinä yksityiskohtina milloin missäkin asusteessa läpi minunkin elämäni vuosikymmenten, ettei sitä ole aina ajatellut tai edes tiennyt mistä ne ovat lähtöisin.

Yksittäinen vaikuttavin huone oli viininpunaisella sametilla vuorattu pieni muodin huone, joka oli valaistu niin mystisesti, että jännittävän ja mahtipontisen musiikin soidessa huoneeseen astuessa meni aivan kylmät väreet. Hurjat, ylväät nuket tuntuivat nousevan ilmaan. En ole koskaan ollut missään huippumuotinäytöksissä, mutta voisin kuvitella että sellaisessa tämä samanlainen olo olisi moninkertainen. Myös aivan uusimpia, punaisille matoille räätälöityjä haute couture -pukuja oli yhdessä pikimustassa huoneessa videoiden pyöriessä hiljaisuudessa, näyttäen puvut kantajiensa päällä. Tuli sellainen olo koko museossa, että muoti ei koskaan ole vain muotia, vaate ei koskaan vain kangasta, vaan vähintään aikakausiensa sanomaa, kauneimmillaan taidetta ja luovuutta, parhaimmillaan jotain aivan upeaa.

Museon alakerrassa on pieni, todella pieni, yhden huoneen kokoinen laukku- ja asustemyymälä, sekä viihtyisän tyylikkäät kahvila, terassi Piazzalle ja kirjakauppa. Aivan mahtava paikka, suosittelen tosiaan.
Ainoastaan laukkuharmitus kasvoi – kuinka paljon enemmän nimittäin halusinkaan palasen Guccia itselleni juuri tuolta tämän museoreissun jälkeen!

gucci-museo-6 car gucci-museo-10 gucci-museo-9 gucci-museo-12 qualityAldo Gucci 1938

gucci-museo-5 gucci-museo-2 gucci-museo-7 gucci-museo-15 gucci-museo-13 gucci-museo-11 gucci-museo-8 gucci-museo-3 gucci-museo-14 gucci-museo-4

0 comments so far.

0 responses to “Gucci museo”

  1. Kirsi says:

    Oi onpa mielenkiintoinen vinkki! Tämä täytyy laittaa korvan taakse seuraavaa Firenzen reissua varten 🙂 Ja hei, niin totta tuo Aldo Guccin lainaus!

  2. Oliko se Guccin Disco Bag outletissa tarjoushintaan? Hitsi se on ollut mielessä on useamman vuoden, aina joku mennyt edelle. Nyt tosin laukkuostelut saa vuodeksi hiljetä, kun häät riipaisee aika ison osan rahoista!

  3. Eveliina says:

    No ehdottomasti! 🙂 Ja eikö olekin! 😀

  4. Eveliina says:

    Ei ollut, jos tarkoitat sitä perusmustaa, josta laitoin instakuvan? 🙂 Outletissa oli yksi disco bag, vihreä strutsinnahkainen, joka oli kaksi kertaa kalliimpi vielä outlet-hinnallakin kuin perusmalli musta normihintaan. Joo voi että, minä niin olen haaveillut siitä ja niin monesta muustakin hyvästä laukusta jo vuosia!

  5. Anonymous says:

    Olen tämän saman kommentoinut joskus aikaisemminkin, mutta kun näitä sinun postauksia lukiessa on pelkästään vahvistunut tämä mielipiteeni, niin sanon sen uudestaan: Sun kannattaisi oikeasti miettiä miten voisit hyödyntää kirjoittamisen lahjaasi vielä enemmän kuin vaan täällä blogissa. En tiedä mitä teet työksesi (ja hyödynnätkö lahjojasi jo siellä paljonkin), mutta voisin hyvin kuvitella lukevani sinun tekstejäsi esim. jossain mediassa enemmänkin. Kirjoitat todella elävästi, sujuvasti, tunteikkaasti ja mukaansatempaavasti! Ihan totta, tää kirjoittaminen on todellakin (myös) sun juttu ! 🙂

  6. Eveliina says:

    Kiitos ihan hirveän paljon tästä kommentistasi ja sanoistasi! Merkitsee paljon! Olen aina tykännyt kirjoittaa, ja tiennyt sen olevan aika helppoakin, olevani siinä hyvä, mutta en ole jotenkin ajatellut sen riittävän. Pitäisi olla myös aihe ja tarina, mistä kirjoittaa jos julkaisua haluaisi, ja sitä ei ainakaan toistaiseksi ole. Mutta, tällaisten sanojen innoittamana, jos joskus tulee, en usko että kovin paljon epäröisin sitä tosiaan tehdä! 🙂 Hurjan ihanaa siis, että tällaista tukea täältä tähän on tullut, kuten sinultakin! Jotenkin olen siitä tavallaan kovin yllättynytkin – blogissa teksti kun vain tulee suoraan näppiksille, ilman yhtään korjailuja tai miettimisiä ja siksi hyvinkin usein kieliopillisesti vähän tahallaankin väärin. Sitä taas en tee koskaan muutoin – työssäni kirjoitan aika paljon kyllä, mutta vain tietyn tyyppisiä tekstejä tiettyyn tarkoitukseen, virallisesti, ja se vaatii paitsi hiomista, myös vähemmän luovuutta. Siksi kai tänne pirskahtelee vähän mitä sattuu 🙂 Mun juttu se onkin, ja siitä nyt nautin näin, mutta kuten sanottua, ehdottomasti pidän tätä ajatusta vähän koko ajan mielessä!

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN