En edes tiedä miten aloittaa tätä postausta meidän hääpäivästä.. Paljon jää puuttumaan joka tapauksessa, koska suoria kuvia Mr:stä tai läheisistä ei täällä ole, ja muutenkin itse päivästä on mahdoton kirjoittaa siten kuin se oikeasti minulle, meille ja meille kaikille paikalla olleille oikeasti oli. Se oli nimittäin täydellinen, eikä sellaista voi saada sanoiksi.
Vihkiminen oli siis sovittu pidettäväksi San Casciano dei Bagnin kunnantalon terassilla, joka voidaan Italian lakien mukaan laskea kunnantalon “seinien sisällä” olevaksi tilaksi, vaikka onkin ulkona. Tämän pykälän vuoksi ulkovihkimiset onkin useissa paikoissa vaikeita tai mahdottomia järjestää, ja siksi juuri San Casciano dei Bagni paikaksi valikoituikin. Halusin niin kovasti ulkovihkimisen, mutta hääpäivää edeltäneinä päivinä ja vielä hääaamuna näytti vahvasti siltä että kaikki taikavoimat harasi mun toivetta vastaan, ja vielä aamulla satoi tosiaan kaatamalla. Vihkipaikalle ei tuotu juuri muuta kuin pari penkkiä ja pöytä, joten ne olisi siirrettävissä sisätiloihin, sellaiseen halliin, helpostikin. Puoli tuntia ennen kello kahtatoista eli H-hetkeä sade lakkasi ja taivas selkeni kaikkien ennusteiden vastaisesti.
Olikin ihan häkellyttävää miten ilma oli lopulta aivan täydellinen. Korkealla kukkulan päällä sijainnut terassi olisi ollut puhtaan aurinkoisena päivänä tukahduttavan kuuma, mutta ta-daa, ei tämän sateen jälkeen. Terassi ehti kuivua ja ilma oli lämmin ja aurinkoinen mutta ei läkähdyttävä. Uskomatonta!
Aamun aikana kun valmistauduttiin, jossain vaiheessa Toscanan Tuulen Minna, joka oli meidän kanssa hoitanut kaikkia valmisteluja Italian -päässä, tuli villalle ja toi kukat sekä kakut. Kakku oli ihan jättimäinen eikä se mahtunutkaan meidän villan pakastimeen, ja pakastimessa sen oli määrä olla. Minna juoksenteli pitkin villaa valtava kaksikerroksinen kakku kädessä ja huikkasi mulle vaan jossain välissä että älä sä huoli, hän hoitaa tän nyt johonkin pakastimeen.. En vieläkään tiedä missä kakku päivänsä vietti mutta kuulemma jossakin kylän pubin pakastimessa 😀
Mr oli aamun kuluessa kadonnut ison talon uumeniin itse valmistautumaan, ja tajusin myöhemmin että mitään varsinaisia heippoja ei tullut aamulla vaihdettua, ei vain sitten nähty enää aamun aikana sen jälkeen kun aloin häärätä kampaajien kanssa. Yksi mieleenpainunut hetki aamulla oli kun astuin meidän huoneesta ulos kun melkein kaikki muut oli tainnut jo lähteä, ja isä sattui tulemaan käytävässä kiireellä vastaan ja näki mut ekan kerran.. Huh, se oli ihana hetki..
Pakkasin helmani autoon äidin ja isän kanssa ja suunnattiin neljän kilometrin päähän San Casciano dei Bagniin. Saatiin ajaa vihkipaikalle asti jyrkkiä minikujia ylös mun helmojen peittäessä puolet isän näköpiiristä tuulilasissa, mutta perille selvitiin! En oikein muista tätä kohtaa, mutta kaikki taisi olla jo terassilla penkeillä odottamassa kun me tultiin. Jäätiin isän kanssa välikköön odottamaan Finlandian alkusoittoja, joka oli merkki meille astua pienestä puuovesta sisälle.
Musiikiksi oltiin tosiaan valittu viulisti, joka korosti tilaisuuden herkkyyttä, intiimiyttä ja tietynlaista koruttomuutta. Youtubessa on surkean vähän Finlandioita viululla, mutta yllä lyhyesti yksi esimerkki, josta päässee tunnelmaan.. Finlandiaa ehdotti alunperin kai äiti, mutta jostain syystä se oli ollut myös Mr:n mielessä kun tästä hänelle mainitsin. Viime vuosi oli myös Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi, ja Finlandia tietysti muisto kotoa, tietyllä tavalla muisto edesmenneistä isovanhemmista, siellä vierailla mailla.
Harmi vaan en muista koko Finlandiasta mitään, mutta videolla katsottuna se oli ihana. Astuin nimittäin isän kanssa puuovesta terassille, pysähdyimme, ja isä sanoi minulle muutaman sanan, jotka nekin jääköön vain minulle. Hetki oli aivan korvaamaton, enkä kuivin silmin tätäkään pysty kirjoittamaan. Käveltiin muutamat metrit Mr:n luo, jossa isä hänellekin puhui lyhyesti. Mr. näytti niin onnelliselta ja rauhalliselta, omalta itseltään ja järjettömän hyvältä, että itku tuli siitäkin.
Vihkijän tapasin ensimmäisen kerran vasta siinä tilanteessa, ja minulle oli kerrottu hänen olevan kunnan pormestari. Odotin kuusikymppistä signorea mutta vastassa olikin kolmekymppinen signorina, mikä oli jotenkin häkellyttävää. Häkellyttävää oli myös vihkijän ja kunnan toisen edustajan vilpittömän iloinen, sydämellinen ja jopa liikuttunutkin olotila. He toivottivat meidät tervetulleiksi, hämmästelivät meidän kunniaksemme esiin tullutta aurinkoa hekin, ja aloittivat vihkitoimituksen.
Kaava oli Italian siviililakipykälien lukeminen ja meille tietoon saattaminen, ei itsessään kovin romanttista tai mahtipontista tekstiä, ja ainakin täysin vierasta mihinkään suomalaiseen kaavaan tottuneelle! Puhuttiin kaikenlaista kodin ja lasten hankkimisesta ja kasvattamisesta ja kummankin vastuista.. 🙂 Minna oli tulkkaamassa toimitusta suomeksi, jolloin vieraatkin pystyivät tilannetta seuraamaan, ja tietysti meidänkin vuoksi laki sanoi että tulkki pitää olla – meidän piti ymmärtää mitä luvataan!
Muistin ne monet neuvot, joita olin saanut ennen hääpäivää: nauti, se hetki menee niin nopeasti ohi. Ajattelin sitä asiaa tietoisesti toimituksen aikana, ja todella nautin. En jännittänyt ollenkaan, hengittelin vain niitä sanoja ja tilannetta tietoisuuteeni, katsoin terassin takaa aukeavaa käsittämätöntä maisemaa ja miestä vierelläni.
Tämä asia ei ole ollut meille itsestäänselvyys, ja muistan ajatelleeni useampaan kertaan häntä vihkimistilaisuudessa katsoessani kuinka käsittämättömän onnellinen olinkaan. Hänestä. Siitä, että se hetki tuli elämääni, ja vieläpä tällä tavalla. Siitä miten rauhallinen ja onnellinen hän oli. Miten tämä ei mitenkään muutoin eikä koskaan muuna aikana olisikaan voinut tapahtua. Juuri näin, juuri tämä hetki oli se minkä vuoksi kaiken on pitänyt tapahtua ja minkä vuoksi kaikki tuleva tapahtuu.
John Legend soi yhdellä meidän upeimmista reissuista, Amerikan roadtripillä edelliskesänä koko ajan radiosta. Joka osavaltiossa kuultiin All of me moneen kertaan, ja jäi jotenkin vahingossakin meidän muistoksi siltä matkalta, siitä yhteisestä lomasta ja olosta, joka siellä koettiin. Lisäksi se on ehkä maailman kaunein rakkauslaulu mun mielestä, uusi eikä vielä ihan kulunut, ja muutenkin täydellinen. Koska haluttiin kolmeen viulukappaleeseen yhden perinteisen, yhden muuten vanhan ja yhden uuden, loksahti tämä ihan kohdalleen siksi yhdeksi uudeksi kappaleeksi.
Kappale toimi yhdellä viululla aivan mielettömän upeasti, ja oli ainoa kolmesta jonka tosissaan ehdin kuunnella. Ehdittiin kääntyä taaksepäin ja katsoa perheitämme, kuunnella kappale ja ajatella sen sanoja. Painaa se hetki mieleen.
Tämä soi siis puolivälissä vihkimistä, sormusten vaihdon ja vastausten jälkeen. Ei ollut tullut muuten mieleenkään millä kielellä ja mitä kysymykseen pitää vastata. Koska vihkijä kysyi italiaksi ja Minna perään suomeksi, eikä vastaus olisi luontevasti ollut “tahdon”, Mr korjasi onneksi potin mun puolesta: me vastattiin siis molemmilla kielillä sí, kyllä! Sekunnin sadasosaksi ehdin hätääntyä että ou nou tästä me ei oltu keskusteltu etukäteen, joten meinasin vähän tirskahtaa sille viileän rauhalliselle sí, kyllälle vierestäni, mutta noudatin vaan esimerkkiä omalla kohdallani!
Sitten se sormus… Mr. oli siis teettänyt sormukseni, ja suunnitellut sen itse minun aika yleisluontoisten toiveideni pohjalta. Tiesin että hän oli jännittänyt reaktiotani ihan hirveästi, ja jännitti sitä asiaa ylipäätään ainoana asiana koko häissä. Bestman ei meinannut niitä löytää taskuistaan, ja oli vannottanut mua etukäteen etten katsoisi sormusta kun hän ne Mr:lle antaa, vaan näkisin sen vasta sitten kun Mr. antaa sen minulle. No en todellakaan voinut olla näkemättä sitä jättimäistä säihketä jo siinä vaiheessa ja saattoi melkein lähteä taju hetken aikaa siitä asiasta. Olin kuulemma henkäissyt ja mykistyneenä vain tuijottanut kättäni kun Mr. sormuksen minulle antoi.
Sormus oli ja on aivan huikea. Siitä oma postauksensa tulossa vielä vaikka onkin täällä jo näkynyt. En muuten vaihtaisi tuotakaan tilannetta koskaan pois, oli ihan ainutlaatuista että näin ensimmäisen sormukseni (kihlojahan meillä ei ollut) vasta vihkitilanteessa, ja sen oli vielä Mr. suunnitellut itse. Ihan täydellistä – sekin! Kun kaikki vaan oli täydellistä, ei voi mitään 🙂
Lopuksi todistajat ja me allekirjoitettiin todistus, ja saatiin vielä yllätyksenä San Casciano dei Bagnin kunnalta kaunis käsinmaalattu lautanen, jossa on kuvattu tämä vihkipaikka.
Perinteisemmäksi viulukappaleeksi etsin ja helposti löysinkin jotakin kaunista italialaista: Con te partirón, jonka soidessa lähdimme vihkitilaisuudesta kaksin pois. Lähtömusiikiksi sen teki aivan ihanaksi sen pakahduttava kauneus tottakai, mutta myös sen sanat: kappaleen nimi tarkoittaa sinun kanssasi lähden.
Sanoista löytyy myös muunmuassa tällainen kohta, joka sopi meille niin hyvin:
Lähden sinun kanssasi
maihin joita en koskaan
ole nähnyt enkä kokenut
kanssasi
nyt tulen kokemaan ne
Odotettiin välikössä kaksin kun muut käveli ulos asti, oltiin vain pieni hetki ihan kahdestaan. Kaasot ja bestman toivat vuorotellen siihen vesipulloja ja banaaniakin tarjottiin, ihanat <3 Bestman ei voinut vastustaa kiusausta esitellä meidät amerikkalaistyyliin herra ja rouva V:nä kun ulos tultiin saippuakuplien ja vieraidemme luo. Hassua sanoa vieraat, kun heistä kukaan ei ollut sitä läheskään! Mutta siis hääseurueemme, meidän entourage 😉
Onnenhalaukset koordinoitui onnellissa järjestyksessä ja epäjärjestyksessä, itkujen ja pitkien rutistusten myötä. Hetki oli aivan korvaamaton sekin… Viulisti soitti tässä vielä yllättäen All of me:tä hiljalleen hallista näkymättömistä, mikä oli jotenkin niin kaunista.. Saatiin hyviä yhteiskuvia koko seurueesta silmät punaisina mutta onnellisina, ja lähdettiin kävelemään muutamat jyrkät askeleet alas kylän keskustaan suoraan vihkiterassin alla sijainneen ravintolan terassille. Koko pikkukylä eli iloissaan meidän mukana, ja asukkaat vilkutti ja taputti augureja, onnitteluja, ovilta ja ikkunoilta. Ravintolassa odotti kuohuvat ja pienet suolapalat, joita muut jäi maljojen noston jälkeen syömään kun me jatkettiin kylään kuvia ottamaan kuvaajan kanssa.
Siirryttiin vielä yhdelle läheiselle linnalle (mitä näitä nyt on, linnoja siellä täällä Toscanassa, tämä oli se lähin, Radicofanin linna!) ottamaan kuvia, ja jatkettiin myöhemmin juhlaa villalla. Siitä lisää seuraavaksi <3
Aloin lukemaan tätä junassa, mutta oli pakko lopettaa melkein heti alun jälkeen kun rupesi itkettämään niin kovasti. 😀 Täytyy jatkaa kotona. Ihania nämä hääpostaukset. <3 Mukavaa ja aurinkoista päivää! 🙂
Voi Eveliina, olen lukenut jokaista hääpostaustasi liikuttuneena, mutta tämä korjasi kyllä potin, kyyneleet tulvahtivat oikeasti silmiin!<3 😀 En mä pysty edes sanomaan mitään muuta, kuin että ihanaa.. Niin kauniisti kirjoitettu ja niin kauniita hetkiä varmasti. Ja tuo All of Me, mulle vähän kipeälläkin tavalla tärkeä kappale, se on kuulostanut viululla varmasti upealta! Huh!<3
Siis apua, kuinka kaunista ja ihanaa! Melkein itkua väännän täällä aamujunassa, oon niin onnellinen teidän puolesta! 🙂
Hei! Eksyin blogiisi ensimmäisen kerran Googlen kautta pari kuukautta sitten lukemaan matkapostausta (en muista enää mitä niistä) ja jäin seuraamaan. Hääpostauksistasi tunnistin kuvista miehesi vanhemmat ja pikkuveljen sekä bestmanin. Miehesi on ala-asteikäisenä asunut samalla kadulla kuin minun perheeni ja olemme pelailleet pihapelejä porukalla 80-90-lukujen vaihteessa. Reaktioni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun tämän yhtäläisyyden tajusin, sillä oma puolisoni vieressä ihmetteli, että mitä siellä iPadissa tapahtuu 🙂
Ihana teksti 🙂 päivänne kuulostaa ihanalta ja todella tunteikkaalta. Kuvia katsoessa ja tekstiä lukiessa tuli ihan kyyneleet :). Onnea vielä kerran täältä!
-Sara
Ihana, ihana teksti. Minullakin tuli kyyneleet silmiini. Kaikkea hyvää teille!
Oi<3 :'''') Ja todella kauniita ja elämänmakuisia kuvia!
Onneks mä luin tämän kotona, ei kukaan ollut näkemässä mun kyyneliä. :'D Mun piti jo aikaisemmin kirjoittaa, kuinka mahtava ajatus kirjoittaa viikon ajan hääjuttuja. Kaikki luettu ja kovasti jo odotan jatkoa 🙂 Joskus kirjoitinkin sulle kommentin, jossa kerroin unelmoivani omista häistä Italiassa, nämä postaukset vain vahvistavat tätä unelmaa. Tännekin asti välittyy fiilis siitä, että kaikki oli täydellistä <3 Tämä saa uskomaan omaan unelmaan. Kiitos, kiitos ja kiitos.
Anna-Maija
Niin herkkää ja kaunista ja kaikki niin täydellistä säästä ja musiikista lähtien <3 Upeasti osasit kyllä taas kuvailla tapahtumia ja tunnelmia, kyyneleiltä ei vältytty täälläkään :). Jään innolla odottamaan jatkoa.
Kyyneleet valuivat ihan valtoimenaan, kun luin tätä. Kuinka kaunista, siis sun kerronta asiasta, tekstistä huokuva tunnelma, kuvat, kaikki. On varmasti ollut aivan mahtava päivä. Ja niin ihanaa on lukea siitä kuinka samalla aaltopituudella olet selvästi isäsi ja äitisi kanssa. He osaavat tehdä näiden kirjoitusten perusteella juuri niin kuin sinäkin olisit tehnyt tai ajatellut tekeväsi. Ihailen sitä suuresti ja toivon, että pystyn ja voin itsekin tulevaisuudessa tehdä niin tyttärieni kanssa. Ja nuo kappaleet, aah. Aivan täydelliset! Mietin tätä tekstiä lukiessani ja kappaleita kuunnellessani, että miten ihmeessä olet osannut valita kaiken niin hienosti. Itselleni ei varmasti olisi tullut tuollaiset mieleen. Ja vaikka olen mennyt naimisiin jo reilut 10 vuotta sitten, aloin miettiä miksi me emme ole tajunneet tällaista vaihtoehtoa niin mahtava hääloma teillä ja perheillänne on ollut. Näistä postauksista on varmasti monelle hyötyä ja näitä on ihana lukea.
M
Voi että kiitos paljon <3 Sitä se todellakin oli! 🙂
No heippa! Eikä, onpa hauska sattuma :))) Terveisiä vaan sinne, vaikkemme tiedäkään kuka olet…! Laita ihmeessä vaikka meiliä niin välitä terkut Mr:lle! 🙂 Kiva kun olet tänne eksynyt ja mukana vielä pysynytkin! 🙂
Kiitos hirveästi Emmi! <3 <3
Voi Lilli kiitos ihan hirveästi myötäelämisestäsi, niin kiva kuulla että jotain oikeasta tunnelmasta on nyt täälläkin <3 All of me oli aivan upea, muutenkin tietysti mutta aivan erityisesti viululla. Mun ei tarvitse kuin laittaa toi youtubesta soimaan niin alkaa itkettää kun palaa takaisin tuohon hetkeen.
Voi eikä :') Ihana lukea teidän myötäelämistä, tuntuu niin kivalta! Kivaa loppuviikkoa sullekin, toivottavasti aurinkoisia päiviä! 🙂
Kiitos todella paljon kauniista sanoistasi ja toivotuksistasi <3 Ihania ihmisiä täällä! <3
Kiitos Annieveliina tosi paljon! <3 <3 Mäkin olen niin tyytyväinen tän kuvaajan kuviin!
Hei ihana kuulla! Niin kivaa että näistä jotkut tykkää vaikka tuolla vakituisten lukijoiden määrässä onkin käynyt ennätysromahdus nyt hääjuttujen aikaan?! 😀 Muistankin kun kirjoitit, toivottavasti haaveesi toteutuu! Voin oikeasti ainakin kertoa, ettei se ole ollenkaan niin hankalaa ja monimutkaista kuin voisi kuvitella! Ainakaan kun on apua. Unelmaa kohti siis vain 🙂 Kaikkea hyvää!
Voi sitä se todella oli! Ihana kuulla että täältä noin vahvoja tunteita saa joku matkaan :') Jatkoa tulossa, kiva että seuraat ja odotat!! 🙂
Kiitos tosi kovasti kommentistasi! Päivä oli elämäni ihanin tähän asti, en muuttaisi siitä mitään <3 Onpa kiva että tekstistä välittyi tällainenkin huomio vanhemmistani. Se on nimittäin ihan totta! Ollaan hyvin läheisiä, tykätään samoista asioista ja arvostetaan samoja asioita. Miten kauniisti sanottu että toivot samaa omien lastesi kanssa <3
Kiitos hirmu paljon, mustakin tuntuu että kaikki valinnat vain osui ihan nappiin! En muista miettineeni niitä itse asiassa juurikaan, kaikki vain loksahti paikoilleen jotenkin niin helposti. Sitä ei yleensä tapahdu muutenkaan usein joten hassua mutta todella kivaa että nimenomaan häiden suhteen niin kävi. Kaikki vain sujui!
Loma oli ihana, ja tuntuu jo nyt siltä kuin pääsisi näihin häätunnelmiin taas uudelleen kun matkustetaan tuohon samaan kylään ja villaan uudelleen. Se tuntuukin nyt yllättävän ihanalta vaikka silloin ajattelin että viekö se jotain pois häämatkamuistoista… Mutta ei, nyt ainakin tuntuu ihan päinvastaiselta!
Kiitos vielä tästä kommentistasi, merkitsee mulle suuresti että täällä on noin mahtavia ihmisiä mun kanssa. Kiitos siis sinulle <3
Voi apua. Kyyneleet tuli täälläkin silmiin. Aivan ihana kirjoitus, osaat kyllä kirjoittaa niin järkyttävän hyvin että pystyin melkein aistimaan tuon päivän tunnelman tänne saakka!
Kirjoitus sai itsessä tosin aikaan yhtäkkisen jännityksen kun mietin miltäköhän minusta tuntuu ensi heinäkuun viimeisenä lauantaina kun minä astelen alttarille tulevaa miestäni kohti…jännää!
-Laura
En kestä! Rakkaus on vaan niin parasta! <3
Niin ihanalle näyttää ja kuulostaa kaikki! Ja voi mitkä biisivalinnat,ihania kaikki! Noi on kyllä kaikki sellaisia, jotka nostaa tunteet pintaan. Ja ah vielä tossa tilanteessa ja viululla! Musiikilla on kyllä ihmeen vahvoja voimia. Sama itsellä mitä tossa kommenteissa sanoit, kun mikä tahansa niistä kolmesta meidäm häiden biisistä tulee radiossa tai Spotifyssä niin kyyneleet nousee heti silmiin. Kaikista pahin on mulla se Olet puolispni nyt <3 :')
Niin kaunista <3 Itse en ole koskaan häistä haaveillut, ja lienee erittäin epätodennäköistä, että naimisiin ikinä menisinkään (puuttuu toki sellainen pikkujuttukin vielä kuin mies 😉 ), mutta nämä sinun postauksesi…<3 Tässä on himppasen kyynistyneenkin naisen todettava, että on teillä kyllä ollut niin romanttiset ja kauniit häät, ilman mitään "ällöä" yliromanttisuutta 🙂 Vaikuttaa täydelliseltä päivältä, kuten kirjoititkin; puku, tunnelma, sää, sormus, koko häälookkisi…perfect! Ja niin hienoja muistoja ja tunnelmia vielä monen kuukauden jälkeenkin <3
Laura kiitos todella kovasti ihanasta kommentistasi! <3 Voi vitsi NAUTI tästä ajasta kun saat odottaa sitä! Vaikka vielä ihanampi on se itse hetki ja mahtavaa myös muistella sitä jälkikäteen :') Oikein ihanaa hääsuunnitteluaikaa sinulle, ihana kun olet mukana <3
Voi ei tää on nyt niin katastrofi kun menin itse painamaan näihin kommentteihin vastatessani noita youtube-linkkejä, ja kuuntelen näitä kappaleita samalla :') En ole koskaan oikein paljon kuunnellut musiikkia, joten se tulee aina niin järisyttävänä muka yllätyksenä mitä voimia sillä todellakin juuri niin on! Voi apua se Olet puolisoni oli jotain niin, siis NIIN huikeaa teidän häissä etten ole sellaista kokenut häissä ikinä! Itkin siellä sivupenkissä sun puolesta enkä voi käsittää miten pystyit istumaan siinä penkissä pyörtymättä <3
Kiitos Elisa kovasti <3 Häät oli todella juuri meidän näköiset, meidän näköisellä romantiikalla. Ei olla ehkä mielletty itseämme koskaan romantikoiksi yhtään, mutta kaipa sellaisia vähän kuitenkin ollaan, omalla tavallamme. Ja näissä meidän häissä olo tuntui niin vapautuneelta ja meidän näköiseltä siksikin kun juhlajoukko oli niin pieni. Sai romantisoida ihan rauhassa miten halusi, isommassa porukassa se olisi jännittänyt ainakin minua ja tiedän että varsinkin Mr:ä, näin se oli jotenkin – luontevampaa, jos tiedät mitä tarkoitan 🙂 Meidän häät todella oli yksi elämämme hienoimmista muistoista ikinä, se on varmaa <3 Kiitos sulle vielä, äläkä kyynisty kuitenkaan <3 Eikä mies tai parisuhde automaattisesti onnea tuo, vaikka sen ihan varmasti tiesitkin 🙂 Kiva kun olet mukana, kaikkea hyvää sulle!
Kiitos Niina kovasti! Ootte kyllä ihan mahtavia, myötäelämisesi kertoo sinusta paljon <3 Unelmia ja haaveita kohti vain!
Voih, ihan liian ihanaa. <3 :´) Ja täytyy sanoa, että jollain tavalla minusta kaikesta tekee vielä kauniimpaa se, että teillä tämä naimisiinmeno ei juurikaan ollut mitään alkusuhteen huumaan liittyvää, vaan nyt vuosien seurustelun jälkeen tahdotte täysillä ja teitte hetkestä näin erityisen. 🙂 <3
-MD
Hei kiitos hirveästi <3 Ihana huomio. Ja siltä meistäkin tuntuu. Tulevaisuus ei enää moneen vuoteen ole ollut epävarma, ja kaikki tehtiin sitäkin suuremmalla tunteella. Nimenomaan tahdoimme. Kiitos suuresti <3 Kiva kun kommentoit niin ahkeraan (ainakin luulen sinun olevan sama MD useasti?) ja olet mukana! 🙂
Voi Eveliina, kylläpä kirjoitit koskettavasti. Mielestäni kaunein postauksesi. <3 Muistelen täällä meidän hääpäiväämme yli viiden vuoden takaa. Monen mutkan kautta päädyttiin naimisiin, ja voi että olen ollut kiitollinen ja onnellinen siitä asiasta. Vieläkin joskus mietin, että miten uskomattoman sopivan puolison olen saanut rinnalleni. Kyllä hyvä puoliso on suuri lahja!
Kiitos tosi kovasti kommentistasi ja sanoistasi! <3 Niin hienosti sanottu, se on juuri näin! 🙂
Oikeassa olet, on tullut aiemminkin kommentoitua. 🙂 Kiitos huipusta blogista, se todellakin erottuu sisällöltään ja tunnelmaltaan niin edukseen! Aitoja ja elämänmakuisia juttuja, jes!
-MD
Voi kuinka kauniisti sait kuvailtua teidän päivän meille lukijoille, aivan ihana postaus ja todella upea morsian <3
Kiitos Suvi kivasta kommentistasi tosi paljon <3 ihana kuulla! 🙂
Kiitos, ihan huippua! Tuntuu mahtavalta tuollainen kiitos :)))
Olipas ihana lukea hääpäivämuistoja, tuli mieleeni poiketa blogissasi kun juuri tänään kävin katsastamassa uusia hääpaikkoja 🙂 Häänne olivat tosiaan ihanan tunnelmalliset ja mieleenpainuvat ja paikka upea. Kirjoittelin häistänne muuten myös Toscanan Tuulen blogiin syksyllä (http://toscanantuuli.com/wordpress/san-casciano-dei-bagni-tunnelmalliset-haat-etela-toscanan-upeissa-maisemissa/)
Paljon terkkuja Sienasta! Minna
Heippa Minna, kiva kuulla sinusta 🙂 Meidän häät oli aivan täydelliset, ja kaikki lokaatiot todellakin ihan mielettömän upeita. Kiitos teille! Mari vinkkasikin tuosta blogikirjoituksestasi silloin, kiva juttu! Hauska kuulla, että ystäväni on ottanut teihin yhteyttä myös ensi vuodelle suunniteltujen häidensä suhteen ja olette jo aloittaneetkin järjestelyjä hänen kanssaan 🙂
Haha no enhän mää pystynytkään! Tai sille tuntui, mutta sitten toisaalta taas oli niin helppo vaan olla ja katsoa Jonia. Kyyneleet valui kyllä mullakin kuin vesiputouksella, mutta en ehtinyt edes pyyhkimään niitä kun samalla tuijotin Jonia silmiin ja hymyilin kuin Naantalin aurinko. <3 huh sitä tunnemyrskyä <3
<3 :')