Wedding week / Bride getting ready

getting-ready-2-2

Huh, hääaamu 4.9.2015! Oltiin menty tosiaan nukkumaan siten, että toinen kaasoistani oli vasta matkalla Rooman kentältä pienen poikansa ja miehensä kanssa. Oltiin annettu ohjeet sekä kirjallisesti että osoite navigaattorille, mutta juurikin kaikki mikä voi mennä pieleen, meni. Heillä oli ongelmia autonvuokrauksen kanssa niin paljon, että lähtö kentältä viivästyi pahasti. Kun pääsivät matkaan, lopulta ilmastointi tai navigaattori ei toiminut ja ulkona oli jo säkkipimeää. Heitä vähän jännitti muutenkin auton vuokraaminen ja sillä ajaminen Italiassa, joten kombo oli ehkä huonoin mahdollinen.

Lopulta he ei olleet tulleet vielä silloinkaan kun tosiaan mentiin nukkumaan, ja mietin että mitä ihmettä me tehdään. Villalle olisi ollut perille saakka aivan mahdotonta löytää, joten oltiin kaikkien kanssa sovittu että mennään aina läheiselle huoltikselle vastaan. Jonkun piti siis valvoa ja odottaa heiltä puhelua koska ovat lähellä ja lähteä huoltikselle. Vaikka olinkin huolissani myös hänen jaksamisestaan hääpäiväksi, isä <3 tehtävän tietysti otti vastaan. Isän ja kaason välinen puhelinyhteys ei kuitenkaan jotenkin toiminut, joten jätin oman puhelimeni isälle kun menin nukkumaan, ja siihen tuuppasi tietysti juuri sinä iltana satoja whatsapp -viestejä yhdeltä vanhalta työkaveriporukalta, jossa joku oli keksinyt alkaa suunnitella reunionia, eikä kännykkää voinut laittaa äänettömällekään että isä sen kuulisi kun kaaso soittaa. Äh mikä sotku!

Ihmeesti kyllä silti muistan nukahtaneeni ihan hyvin. Päätin vain nyt luottaa isään, että hän kaason familyineen hoitaa perille, ja luotin siihen kyllä kuin vuoreen. Mitä isä ei osaa, se on mahdotonta. Heidän huoneekseen oli varattu huone meidän seinän takaa. Vanhat puuovet piti ääntä ja arvelin ettei yksi perhe pienen lapsen ja kaikkien tavaroidenkaan kanssa voi ihan äänettä päästä majoittumaan, ja ajattelinkin että kyllä mä herään sitten ainakin sen verran että tiedän heidän tulleen. Heräsin kahden  maissa käymään vessassa ja ajattelin että voi luoja eikö ne ole muka vieläkään tulleet… Koko talo oli aivan hiljainen. Seisoin käsi ovenkahvalla. Jos avaan meidän oven ja näen että vastapäisen huoneen ovi on auki, he ei ole tulleet. Jos se on kiinni, he on siellä jo nukkumassa. En voinut ottaa sitä riskiä että ovi on auki, enkä mä nuku koko loppuyönä. Kaikkien tapojeni vastaisesti toistin vielä itselleni sen että isä kyllä hoitaa, en avannut ovea ja menin takaisin nukkumaan. Ja nukuin.

Heräsin Mr:n vierestä meidän hääaamun sateeseen rauhassa ja hyvin levänneenä, hetken päästä päästen halaamaan myös kaasoa ja kummipoikaa – he oli tulleet jo kauan ennen mun öistä heräämistä enkä mä vain ollut herännyt siihen. Huuuuh!

Seuraava jännitysmomentti oli se tuleeko kampaajat ajoissa. He tulivat vain 70 kilometrin päästä, mutta oltiin itse ajettu se matka vähän ylinopeuttakin puolitoista tuntia. Tiet on niin kapeita ja mutkaisia, että matka yksinkertaisesti kesti lähes pari tuntia. He oli sanoneet, että he eivät voi lähteä ennen seitsemää, mutta laskin että kahdeksalta heidän olisi pakko olla aloittamassa, muuten ei ehdittäisi. Lisäksi villan pihalle saakka oli aika vaikea löytää, ja olin antanut italiallani aika epämääräisiä ohjeita varmaan. En tiedä millä avaruusaluksilla he tuli tai olivatko sitten lähteneet kuitenkin kuudelta, mutta viittä vaille kahdeksan kampaajat oli pihalla. Majoittauduttiin meidän kylpyhuoneeseen, joka oli villan isoin, ja saatiin siihen just hyvin kaksi kampaamopaikkaa.

Mun seurana toisessa tuolissa kävi äiti, anoppi ja käly, kaikki meikissä ja hiuksissa vuorotellen. Kaikkein parhaiten mulle on jäänyt mieleen se, kun ulkona tuli kerran oikein kunnon sade- ja ukkoskohtaus, ja kauhistelin varmaan jotain että voi ei jos nyt sitten sataa kun vihkimisen piti tosiaan olla ulkona.. Anoppi istui siinä mun edessä kampaajan tuolissa ja sanoi iloisen rentoon tyyliinsä että hei, sit antaa sataa vaan!

Niin mäkin sitten päätin samalla ajatella: sit antaa sataa vaan! Se oli ainoa aamun huoli, muuten olin koko päivän aamusta alkaen vain niin onnellinen ja kaikkia huolia vailla, että meinasin vaan haljeta tai leijuskella pilviin. Nämä kuvat on jostain syystä kauhean vakavia mutta sitä tosiaankin olin! Kampaajat oli hauskoja ja ystävällisiä nuoria naisia, joiden kanssa selitettiin toisillemme milloin mitäkin italianenglanninviittomakielin, ja hyvin selvittiin. Voisi kuvitella hääpäivän aamuna kriisiksi ettei yhteistä kieltä ole, mutta päinvastoin. Toinen ymmärsi yhtä paljon englantia kuin mä italiaa, eli aika vähän, mutta just tarpeeksi että selvittiin. Ja muutenkin olin jossain niin kummallisissa tiloissani, ettei mikään olisi haitannut tai pystynytkään stressaamaan siinä tilanteessa.

Ja sain siinä höyryissäni sellaisenkin päähänpiston että annan kampaajan myös meikata mut. Tuosta noin vaan! Olin ajatellut meikata itse, mutta kun tajusin että mulla menee siinä aika kauan, ja kampaajalla oli melkein kaikki samat meikit mukana kuin olin itse häämeikikseni ostanut, ja hänen oma meikkinsä oli upea, päätin että what the heck. Ja meikistä tulikin upea! Pohjan tein itse, mutta silmät ja värit hän laittoi.

Aamu meni ihan hirveän nopeasti mutta lopulta juuri oikeassa vauhdissa: ei tullut kiire mutta ei jäänyt aikaa odotellakaan (ja siis jännittääkään) yhtään mitään. Kaasot tuli auttamaan puvun kanssa, ja voi taivas se oli ihana <3 Vielä paljon kauniimpi kuin muistinkaan. Hääpukuunihan mulla ei alunperin ollut ihan valtavaa rakkaussuhdetta (lisää puvun valinnasta täällä), vaikka se paras valinta olikin. Mutta rakas, paras ja erityinen siitä tuli tuona aamuna, kun se olikin täydellinen.

Viimeisen kuvan tagasin muistaakseni Instagramiin #selfieofmylife, ja sitä se todella oli ja on. Tunsin oloni niin hyväksi etten olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Ja paras oli kuitenkin vielä edessä.

0 comments so far.

0 responses to “Wedding week / Bride getting ready”

  1. Kelli says:

    Oi miten kaunis postaus<3

  2. Anonymous says:

    Ihanaa, kun kerrot meille lukijoille niin kattavasti teidän häistä, aihe varmasti kiinnostaa monia 🙂 Kaikki näyttää ja kuulostaa ihanalta, teillä on ollut upeat häät ja kaikki siinä ympärillä. En malta odottaa omia häitä ensi kesän lopussa, mekin pidämme ne ulkomailla!!

    -H

  3. Jonna says:

    Voi, niin tunteita täynnä oleva postaus että melkein herkistyin, ihana <3 Ja näytät aivan upealta! PS. "Mitä isä ei osaa, se on mahdotonta." – Isit ovat parhaita!

  4. Kirsi says:

    Ehkä näytät vakavalle, mutta myös vakaalle. Tiedätköhän mitä tarkoitan.. jotenkin sun kasvoilta näkyy kuitenkin se rauha ja levollisuus, että kaikki on hyvin.

    Ja jestas sua – näytät niin mielettömän upealle kyllä näissä kuvissa! Ihan täyden kympin look kyllä sun morsiuslook! Vau, vau ja vielä kerran vau! Ja sydänsilmäemoji. <3

    Aivan ihanasti muuten löysit kuitenkin sanoja näihin postauksiin. Minäkin ihan liikutuin tätä lukiessani. Jotenkin tunteet ja jännitys on tän tekstin kautta ihan käsin kosketeltavia. Sun teksti välittää fiiliksiä niin hyvin!

  5. Sandra says:

    To sun häälook oli kyllä aivan tyrmäävän upea! 🙂 Ihana, kun jaat näitä tunnelmapaloja täällä. Tämäkin teksti piti lukaista pariin kertaan – niin ihanasti se oli taas kirjoitettu! 🙂 Kivoja myöskin nämä kuvat sun valmistautumisesta tärkeään hetkeen. Onko ne selfietä lukuun ottamatta valokuvaajan ottamia?

  6. Eveliina says:

    Vitsi miten kiva kuulla näitä että tykkäätte, vähän mietin onko jo liian myöhäistä 🙂 Siis KIITOS, tosi paljon! Voi että, sulla kaikki vielä edessä, nauti siitäkin! Missä häitänne vietetään? Ulkomailla siihen tulee kyllä väistämättä ihan tietynlainen eri juttu kuin muilla, siitä tykkään itse tosi kovin! 🙂

  7. Eveliina says:

    Voi ihana kuulla, kiitos Jonna! <3 :') ja nimenomaan, isät on niin parhaita!

  8. Eveliina says:

    Tiedän! Kiitos hirveesti, siltä musta tuntuikin. Itse asiassa se kuvaa tunnetilaa tosi hyvin :') Ja kiitos tosi paljon, siltä musta tosiaankin tuntui, olo oli niin hyvä <3 Ihana kuulla, että tänne löytyy niitä tunteita joita oikeasti noissa hetkissä oli, edes vähän! 🙂

  9. Eveliina says:

    Kiitos Sandra todella paljon! Pakko sanoa että siltä mustakin tuntui! 🙂 Kaikki tuntui just sellaiselta kuin olin halunnut ja olo sitämyötä myös <3 Ihana kuulla, että tekstistä välittyy niitä oikeita fiiliksiä tänne teille 🙂

    Kuvaajana toimi tässä vaiheessa bestman, nämä siis hänen ottamiaan! Eka kuva saattaa tosin olla itse ottamani, en nyt muista ihan tarkkaan. Ammattikuvaaja meillä oli vain vihkimisen ajan ja "viralliset" kuvat ottamassa 🙂

  10. Anonymous says:

    Mielettömän kauniit kuvat sinusta, tosi ihanat (:

  11. Kata says:

    Miten tunnelmallinen postaus sulta taas! <3 Tykkään kuvista, joissa morsian valmistautuu häihinsä, niissä oikein väreilee tärkeän päivän odotus. Toivottovasti pääsen joskus kokemaan sen odotuksen omalla kohdallani.

  12. Eveliina says:

    Kiitos tosi paljon kauniista sanoistasi <3 🙂

  13. Eveliina says:

    Kiitos hirveästi Kata <3 🙂 Ihana kuulla! Se oli kyllä aika ainutlaatuinen hetki.. Toivon että pääset ja ihan varmasti pääsetkin! <3

  14. Anonymous says:

    Näitä hääpostauksia lukiessa menee kyllä kylmät väreet ja silmäkulmat kostuu. Kirjoituksestasi paistaa läpi onnellisuutesi ja puhut niin kauniisti läheisistäsi 🙂 Häitämme vietetään New Yorkissa läheisten kesken. Olen super innoissani, koska ne häät tulevat olemaan aivan jotain muuta kuin perinteiset 😉

    -H

  15. Eveliina says:

    Oi vau, New York! Aah ihan mieletöntä! Ihanaa hääsuunnitteluaikaa teille, nauttikaa! 🙂 <3

  16. Ihana, kaunis ja tunnelmallinen postaus! Hyvin välittyi fiilikset tällekin puolen ruutua, ja kuten olen aiemminkin sanonut niin kyllä nämä vähän hääkuumetta nostattavat!

  17. Eveliina says:

    Voi kiitos Minna hirveästi <3 Ihana ihana kuulla! Hääsuunnittelu on kyllä niin kivaa 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN