My wedding rings

sormus

Hääpostausten viikon päättää se ihanin konkreettinen käsinkosketeltava asia, joka häistä ja liitosta merkiksi jää – sormukseni. Se on näkynyt täälläkin jo moneen kertaan, mutta silti se ansaitsee vielä kokonaan oman postauksensa. Meillä kun ei ollut kihlasormuksia eikä kihloissa varsinaisesti edes oltu, tämä sormus oli tässä asiassa mulle ja meille molemmille ensimmäinen. Ei edes keskusteltu sellaisesta vaihtoehdosta että itse valitsisin sormuksen – oli jostain syystä ihan selvää, että Mr. sen valitsee. Annoin kyllä toiveita: halusin neliömäisen keskiosan (joka voi koostua yhdestä tai useammasta kivestä), sitä ympäröivistä pienistä timanteista ja ohuesta sormusrenkaasta, jossa olisi pieniä timantteja myös.

Olen ostanut itse ensimmäisen timanttisormukseni valmistujaislahjakseni, ja se on samantapainen. Siinä keskikivenä on musta pyöreä onyx, ympärillä pieniä timantteja ja renkaassa myös. Se maksoi aivan uskomattoman vähän, oikeasti pari sataa euroa jossakin alennuksessa tosin, joten sillä vähäisellä tietämykselläni arvelin, ettei Mr. ainakaan mene ihan konkurssiin, jos kivet ovat pieniä. Arvolla muutenkaan ja timanttien puhtaudella ja sellaisilla asioilla ei ollut eikä ole mulle merkitystä, vain ulkonäöllä. Niin ja valkokulta oli ehdoton, mutta sekin oli itsestäänselvää meille molemmille.

No, mutta Mr. suhtautuu tällaisiin asioihin, niinkuin oikeastaan kaikkiin asioihin elämässä aivan uskomattomalla tarkkuudella ja omistautumisella. Hän ei jätä mitään puolitiehen, ja vaatiin itseltään kaikessa vain parasta mahdollista. Hän oli selannut valmiita sormuksia, muttei löytänyt mieleistään, ja jotakin kautta otti selvää miten sellaisen teettäisi. Hän alkoi opiskella iltaisin timanttien puhtaus- ja laatutietoja, vertaili ja lopulta valitsi juuri tämän pääkivenkin itse. Sormus tehtiin hänen ohjeidensa mukaan Amsterdamissa, mistä se saapui kaksi päivää ennen Italiaan lähtöä Suomeen. Huh onneksi en tiennyt miten tiukalle se meni!

Mr. jännitti paljon mitä pidän sormuksesta. Se kun oli aika paljon korkeampi kuin hän oli ajatellut, ja siinä on kaksi elementtiä jotka mulle varsinkin olivat yllätyksiä: sormusrenkaassa on timanttien ympärillä reunat, ja keskikiveä kiertää kaksi kierrosta pieniä timantteja. Reunoja hän ei olisi siihen halunnut enkä minäkään varmasti olisi niitä valinnut, mutta koska hän halusi keskiosan niin valtavaksi, tekijä sanoi että ilman niitä rengas menisi liian heiveröisen näköiseksi. Se on varmasti ihan totta, eikä haittaakaan mitään.

Itse asiassa mikään ei olisi haitannut mitään, sormus olisi ollut mulle maailman täydellisin ja rakkain vaikka se olisi ollut se emalista ja tonnikalapurkista tehty siniseksi maalattu versio, josta näin unta ennen häitä. Mutta kun se on vielä mun mielestä niin uskomattoman kaunis, ei se voisi parempi olla! Olinkin vihkitilanteessa aivan mykistynyt kun Mr. sen minulle antoi, ja hänen silmissään näkyi vain valtava huojennus ja ilo siitä että en inhonnutkaan sitä (?!) 😀

Sormukseen liittyy pari merkityksellistä triviaa. Toinen niistä on aika uskomaton, mutta sitäkin upeampi juttu: sivuprofiilista näkyy miten keskiosaa kannattelee kummallakin puolella V:n muotoinen osa. Mr. halusi, että mistä tahansa suunnasta sormusta katsoisi, näkyvillä olisi timantteja. Näissä tukiosioissa on niitä siis myös. Meidän yhteinen sukunimi alkaa V-kirjaimella, ja hääiltana Mr. huomasi, että noissa V:n muotoisissa tukiosioissa on yhteensä yhtä monta timanttia kuin nimessä on kirjaimia. Se oli sattumaa, mutta aika mahtava sattuma!

Myöskin timanttien yhteenlaskettu karaatimäärä on pariton tasaluku, joka Kiinassa kuvaa onnea.  Tämä ei ollut sattumaa, vaan muistuttaa Mr:n ja meidän Kiinan-ajoista. Meillä on molemmilla sormuksessa sama kaiverrus, jossa ei ole päivämääriä, nimiä eikä mitään rakkausjuttuja, jotka ei olisi meidän näköisiä. Niihin on kaivetterru meille merkityksellinen lause italiaksi. Se taas muistuttaa häiden paikasta.

Tämä on kaikista häihin liittyvistä asioista se henkilökohtaisin, ja epäröin jakaa kuvaakaan sormuksestani. Sain ihania kommentteja instagramiin kun sen kuitenkin sinne laitoin, mutta vetäisin sen aika pian pois kun sittenkin tuli taas kauhu sitä näyttää kenellekään. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tottunut ajatukseen, ja tässä se nyt on.

Sormukseni on mulle sellainen ihmeellinen voimanlähde. Huomaan katselevani tai koskettavani sitä varsinkin tiukoissa paikoissa, tai muutoin kun joku tuntuu kurjalta, ja joo ihan muuten vaankin ihan koko ajan 🙂 Se hymyilyttää mua, muistuttaa siitä päivästä, tästä tunteesta ja kaikesta onnellisesta.Halusin sen rinnalle jossain vaiheessa toisenkin sormuksen, ja tämä onkin tehty niin, että keskikivien alla toinen rengas mahtuu. Sainkin Hong Kongissa päähäni käydä katselemassa millaisia rivitimantteja ylipäätään olisi olemassa, ja yhtäkkiä huomasin että olinkin vähän tosissani ja ostettiin siltä istumalta häämatkasormus tämän vihkisormukseni rinnalle. Rakastan niiden yhdistelmää nyt, tuntuu että vihkisormuskin sai rinnalleen jotain vielä vahvempaa ja tukevampaa, kokonaisuutena jotenkin kokonaisempaa.




 

0 comments so far.

0 responses to “My wedding rings”

  1. Kirsi says:

    Ei oo mitään sanoja, millä näitä voi kuvailla! Aivan upea on sormus ja niin käsittämättömän ihana ajatus se, miten paljon aikaa ja vaivaa ja rakkautta sen teettämiseen on annettu <3 ja toi häämatkasormus toimii erittäin hyvin ekan upeuden kaverina! <3

  2. Kirsi says:

    Ja piti muuten vielä sanoa, että mulla on tullut ihan sama, että sormukset on käsittämättömän tärkeät ja minullakin on tapana koskettaa niitä silloin, kun kaipaan jotain pientä tukea, rauhoitusta, tsemppiä tai mitä milloinkin. Ja yleensä kosken sormuksia yöpöydällä myöa silloin, kun lähden töihin ja ne jäävät kotiin. Siitä on tullut joku turva-/ tsemppirituaali.

    Ja se pelko näiden hukkaamisesta, vihkisormuksen varsinkin, kun sitä ei ikinä voisi korvata toisella… Ihan kamala ajatuskin.

  3. Eveliina says:

    Kiitos Kirsi <3 olen ihan samaa mieltä! :') Tuo rivi tuo jotenkin ihmeellisellä tavalla mun mielestä vihkisormusta jopa enemmän esiin kuin veisi siltä huomiota, tykkään tosi kovin!

  4. Eveliina says:

    Just noin mäkin teen! Niissä vain on sellainen niin hyvä tunne että vaikka mitä inhottavaa tulisi, tuntuu että noossa asuu aina se hyvä tunne, josta saa voimaa koska tahansa. Ja symbolithan ne vain on sille mistä se tunne oikeasti tulee.

    Mutta joo, olen aika hysteerinen näiden katoamisen suhteen myös! Ja kolhimisen! Tuo keskikivi on niin iso ja ulkona, että pari kertaa olen pamauttanut sen johonkin pöytään ja sekunnin sadasosan näen kauhukuvan siitä että kivi olisi irronnut tai jotain.. Huh! Täytyy varmaankin käydä tasaisin väliajoin katsastuttamassa sen kiinnitys.

  5. lora says:

    Luin yhdeltä istumalta hääviikon postauksesi Eveliina ja ah miten mieltä lämmittäviä tekstejä ne olivatkaan. Lämmin kiitos kun jaoit näitä kauniita häämuistojasi meidän kanssamme�� Hyvä muistutus ettei kannata asioista turhaan stressata sillä yleensä kaikki tuppaa menemään juuri niin kuin pitikin,kaikki aina järjestyy. Kuten viime kesänä tuli jo todettua ensimmäisen hääpostauksesi jälkeen niin teillä oli kyllä niin täydellisen kuuloiset päivät siellä Italian auringon alla. Mielestäni juuri tunnelma on se mikä jää parhaiten mieleen häistä, eivät ne täydelliset servietit tai muut pienet asiat. Se kun saa itselleen ne kaikkein rakkaimmat ympärilleen jakamaan sitä onnea ja iloa,se on tärkeintä�� Ymmärsin joskus aiemmista kirjoituksistasi ettei yhdessäolonne ole aina ollut mutkatonta joten ihanaa kun olette niistä "mutkista" selvinneet,se jos mikä saa vahvemmin sanomaan tahdon�� Mitä ihaninta viikkoa sinulle!

  6. Anonymous says:

    Ihanat hääpostaukset! On ollut ihanaa elää kanssanne häidenne upeat ja tunteikkaat hetket! Mulla on ollut kyyneleet silmissä monissa kohdin, välillä miltei henkeä pidätellen olen rivejä lukenut, tuon kaiken tunnelman niin vahvasti eläen! Iso Kiitos, että olet nämä tunnelmat ja tuntemukset meille niin upeasti kertonut ja jakanut! Rakkautta jokaiseen päiväänne <3

    R-L

  7. Sandra says:

    One word: perfetto! 🙂

  8. Eveliina says:

    Voi että miten ihana kuulla! Kiitos! <3 On ollut niin ilo jakaa nämä muistot teidän kanssa kun olette suhtautuneet niin liikuttavan upealla tavalla. Meidän häät oli tosiaan meidän mielestä parhaat ikinä, eikä muutettaisi mitään. Ja juuri noin, minä kaikkeen takertuja yllätin itseni viis veisaamasta vaikkapa juuri niistä lautasliinoista! 😀 Ja se oli mahtavaa! Joo kyllä, tämän naimisiinmenon suhteen ei oltu joskus ihan samalla aaltopituudella vaikkakin muuten yhdessäolosta oltiin. Mutta olen niin onnellinen siitä miten kaikki lopulta meni juuri niinkuin piti, tarvittiin vain aikaa. Kiitos ihan hirmusti vielä kommentistasi, ja kivaa viikkoa myös sinulle <3

  9. Eveliina says:

    Kiitos R-L tosi kovasti, ihana kuulla! Tunnelma oli tosiaan ihan satumainen, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan että omat häät voisivat olla tuollaiset. Olen niin iloinen ja onnellinen nimenomaan siitä, että saatiin viettää ne kaikkein rakkaimpien kanssa yhdessä. On ollut niin kiva jakaa näitä muistoja täällä vaikka alunperin jännitinkin miten niihin suhtaudutaan. Kiitos <3

  10. Eveliina says:

    Iih, eikö! :))) Kiitos <3

  11. Emmi says:

    Tää sun sormus on kyllä niin upea, voisin vaan tuijotella sitä suu auki! 😀 Ja ihania kaikki muutkin hääjutut <3

  12. Eveliina says:

    Kiitos Emmi, niin mustakin! <3 🙂 Ihana kuulla, että hääjuttuja on ollut kiva lukea, niitä oli nimittäin niin kiva kirjoitella! 🙂

Leave a Reply to lora Cancel reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN