My wedding rings

Hääpostausten viikon päättää se ihanin konkreettinen käsinkosketeltava asia, joka häistä ja liitosta merkiksi jää – sormukseni. Se on näkynyt täälläkin jo moneen kertaan, mutta silti se ansaitsee vielä kokonaan oman postauksensa. Meillä kun ei ollut kihlasormuksia eikä kihloissa varsinaisesti edes oltu, tämä sormus oli tässä asiassa mulle ja meille molemmille ensimmäinen. Ei edes keskusteltu sellaisesta vaihtoehdosta että itse valitsisin sormuksen – oli jostain syystä ihan selvää, että Mr. sen valitsee. Annoin kyllä toiveita: halusin neliömäisen keskiosan (joka voi koostua yhdestä tai useammasta kivestä), sitä ympäröivistä pienistä timanteista ja ohuesta sormusrenkaasta, jossa olisi pieniä timantteja myös.

Olen ostanut itse ensimmäisen timanttisormukseni valmistujaislahjakseni, ja se on samantapainen. Siinä keskikivenä on musta pyöreä onyx, ympärillä pieniä timantteja ja renkaassa myös. Se maksoi aivan uskomattoman vähän, oikeasti pari sataa euroa jossakin alennuksessa tosin, joten sillä vähäisellä tietämykselläni arvelin, ettei Mr. ainakaan mene ihan konkurssiin, jos kivet ovat pieniä. Arvolla muutenkaan ja timanttien puhtaudella ja sellaisilla asioilla ei ollut eikä ole mulle merkitystä, vain ulkonäöllä. Niin ja valkokulta oli ehdoton, mutta sekin oli itsestäänselvää meille molemmille.

No, mutta Mr. suhtautuu tällaisiin asioihin, niinkuin oikeastaan kaikkiin asioihin elämässä aivan uskomattomalla tarkkuudella ja omistautumisella. Hän ei jätä mitään puolitiehen, ja vaatiin itseltään kaikessa vain parasta mahdollista. Hän oli selannut valmiita sormuksia, muttei löytänyt mieleistään, ja jotakin kautta otti selvää miten sellaisen teettäisi. Hän alkoi opiskella iltaisin timanttien puhtaus- ja laatutietoja, vertaili ja lopulta valitsi juuri tämän pääkivenkin itse. Sormus tehtiin hänen ohjeidensa mukaan Amsterdamissa, mistä se saapui kaksi päivää ennen Italiaan lähtöä Suomeen. Huh onneksi en tiennyt miten tiukalle se meni!

Mr. jännitti paljon mitä pidän sormuksesta. Se kun oli aika paljon korkeampi kuin hän oli ajatellut, ja siinä on kaksi elementtiä jotka mulle varsinkin olivat yllätyksiä: sormusrenkaassa on timanttien ympärillä reunat, ja keskikiveä kiertää kaksi kierrosta pieniä timantteja. Reunoja hän ei olisi siihen halunnut enkä minäkään varmasti olisi niitä valinnut, mutta koska hän halusi keskiosan niin valtavaksi, tekijä sanoi että ilman niitä rengas menisi liian heiveröisen näköiseksi. Se on varmasti ihan totta, eikä haittaakaan mitään.

Itse asiassa mikään ei olisi haitannut mitään, sormus olisi ollut mulle maailman täydellisin ja rakkain vaikka se olisi ollut se emalista ja tonnikalapurkista tehty siniseksi maalattu versio, josta näin unta ennen häitä. Mutta kun se on vielä mun mielestä niin uskomattoman kaunis, ei se voisi parempi olla! Olinkin vihkitilanteessa aivan mykistynyt kun Mr. sen minulle antoi, ja hänen silmissään näkyi vain valtava huojennus ja ilo siitä että en inhonnutkaan sitä (?!) 😀

Sormukseen liittyy pari merkityksellistä triviaa. Toinen niistä on aika uskomaton, mutta sitäkin upeampi juttu: sivuprofiilista näkyy miten keskiosaa kannattelee kummallakin puolella V:n muotoinen osa. Mr. halusi, että mistä tahansa suunnasta sormusta katsoisi, näkyvillä olisi timantteja. Näissä tukiosioissa on niitä siis myös. Meidän yhteinen sukunimi alkaa V-kirjaimella, ja hääiltana Mr. huomasi, että noissa V:n muotoisissa tukiosioissa on yhteensä yhtä monta timanttia kuin nimessä on kirjaimia. Se oli sattumaa, mutta aika mahtava sattuma!

Myöskin timanttien yhteenlaskettu karaatimäärä on pariton tasaluku, joka Kiinassa kuvaa onnea.  Tämä ei ollut sattumaa, vaan muistuttaa Mr:n ja meidän Kiinan-ajoista. Meillä on molemmilla sormuksessa sama kaiverrus, jossa ei ole päivämääriä, nimiä eikä mitään rakkausjuttuja, jotka ei olisi meidän näköisiä. Niihin on kaivetterru meille merkityksellinen lause italiaksi. Se taas muistuttaa häiden paikasta.

Tämä on kaikista häihin liittyvistä asioista se henkilökohtaisin, ja epäröin jakaa kuvaakaan sormuksestani. Sain ihania kommentteja instagramiin kun sen kuitenkin sinne laitoin, mutta vetäisin sen aika pian pois kun sittenkin tuli taas kauhu sitä näyttää kenellekään. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tottunut ajatukseen, ja tässä se nyt on.

Sormukseni on mulle sellainen ihmeellinen voimanlähde. Huomaan katselevani tai koskettavani sitä varsinkin tiukoissa paikoissa, tai muutoin kun joku tuntuu kurjalta, ja joo ihan muuten vaankin ihan koko ajan 🙂 Se hymyilyttää mua, muistuttaa siitä päivästä, tästä tunteesta ja kaikesta onnellisesta.Halusin sen rinnalle jossain vaiheessa toisenkin sormuksen, ja tämä onkin tehty niin, että keskikivien alla toinen rengas mahtuu. Sainkin Hong Kongissa päähäni käydä katselemassa millaisia rivitimantteja ylipäätään olisi olemassa, ja yhtäkkiä huomasin että olinkin vähän tosissani ja ostettiin siltä istumalta häämatkasormus tämän vihkisormukseni rinnalle. Rakastan niiden yhdistelmää nyt, tuntuu että vihkisormuskin sai rinnalleen jotain vielä vahvempaa ja tukevampaa, kokonaisuutena jotenkin kokonaisempaa.