Outfits of 2015 (and a few words of outfit shooting)

Innostuin sittenkin kokoamaan vuoden 2015 kaikki blogissa ilmestyneet asut yhteen minäkin. Tämä on se osa-alue (itse kuvaamistekniikan lisäksi), missä mulla on ja tulee olemaan kaikkein eniten opettelemista blogin suhteen: asut ja niiden kuvaus. Ja täytyy sanoa, että olin jopa yllättynyt miten kivoja asukuvia tälle vuodelle olikaan monia! Tässä on siis kaikki. Huteja on tottakai, itse asuissa ja niiden kuvissa (koska ne on kaksi aivan eri asiaa!) Mutta yllättävän monta omaan silmään kivaa asua ja kuvaa näissä on. Jes!

Ei liene salaisuus, että en enää kuvaa kaikkia asuja sillä hetkellä kuin ne oikeasti on päällä. Jos tätä hommaa haluaa tehdä mahdollisimman usein, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Puolet vuodesta on niin pimeää, ettei ole mitään mahdollisuutta keskellä päivää käydä kuvaamassa mitään ainakaan arkena. Viikonloppuisin joskus. Toiseksi, sopivaa kuvaajaa ei välttämättä ole matkassa. Hyvin harvoin kuvaan kenen kanssa tahansa, koska parhaat kuvat tulee sellaisen ihmisen kanssa joka ensinnäkin on mulle hyvin tuttu, eikä kuvaustilannetta tarvitse jännittää, sellaisen joka tuntee myös blogini hyvin, ja sellaisen, joka osaa kuvaa vähän sommitella kameran takana. Se nimittäin helpottaa kyllä, jos kuvaaja itse viitsii edes vähän katsoa ettei liikennemerkki kasva päästä, ja osaa vähän käyttää kameraakin.

Kolmanneksi, mikä tärkeintä – tämä on estetiikan ja luovuuden harrastus, ja se vaatii aikaa, paikkojen etsimistä, rauhaa kuvaustilanteelle. Kiire tai meno paikasta toiseen ei siis ole paras tilanne kuvata. Tämä on harrastus, koko bloggaaminen, ja sen myötä asukuvaus. En sanoisi, että harrastan tässä muotia, koska en tykkää siitä sanasta. Sillä on mun mielestä vanhanaikainen kaiku, enkä ollenkaan koe olevani varsinaisesti muodikas juuri koskaan. Mutta se jokin esteettinen luovuus, vaatteiden yhdistelemisen suunnittelu, kuvan ja kuvaustaustan yhteen sopimisen miettiminen asun kanssa, se se harrastus on mistä saan ihan hirmu fiilarit usein. Siksi siis hyvin usein tykkään sopia kuvaustilanteille ihan oman aikansa.

Ehkä noin reilu puolet asuista on sillä hetkellä oikeasti ollut päällä, puolet olen pukenut kuvaustilannetta varten. Silti, aivan ehdottomasti joka ikinen asu on joskus ollut päälläni sellaisenaan tai tulee olemaan ainakin kuvausten jälkeen. Usein vaikkapa tulee työpäivänä puettua hyvä asu, mutta sitä ei ehdi kuvaamaan. Nappaan siitä kännykällä kuvan tai kirjoitan sen elementit ylös (hiuksia ja kynsien väriä myöden) ja kuvaan sen joskus myöhemmin kun on aikaa ja valoa. Puhelimessani on koko ajan tällainen lista.

Olen kaukana, kaukana huippubloggaajien tasosta sekä tyyliltäni että kuviltani, mikä joskus masentaa. Mutta olen kyllä kehittynyt, missä onkin se ilo. Eikä saisi vertaillakaan, mutta toisaalta se tuo tavoitteille suuntaa. Tällä hetkellä lempibloggaajani asukuvien (jotka koostuvat siis itse asujen lisäksi lokaatioista ja kuvan muista elementeistä) suhteen on Alexa Dagmar ja Kira Kosonen. He käyttävät kai pääosin ammattikuvaajia, mutta myös heidän oma silmänsä on lyömätön.

Alkuvuodesta huhtikuu tuntui olevan superkuvien kuukausi. Siltä kuukaudelta on moni koko vuoden lempparikuva ja asu. Etenkin Emmin kuvaama keskellä katua Katajanokalla kuvattu harmaan kynähameen asu on jäänyt mieleen. Näistä kuvista olin ne nähtyäni ihan bananas. Myös alaoikean asu eduskuntavaalipäivänä on jäänyt mieleen, tykkäsin sen mittasuhteista.

Keväällä ja kesälläkin tuli kuvattua yllättävänkin vähän. Melkein kaikissa kuvissa ja kuvatilanteissa muista kuitenkin olleen sellaisen rentouden ja ilon, jota aina ei ole. Joskus vaan kaikki tökkii, useinkin, mutta näissä oma fiilis ei ollut se. Erityisen innoissani olin yläoikean harmaan mekon kuvauksista, jälleen muuten Emmin kanssa, Tuomiokirkolla. Tämä asu oli oikeasti päälläni töissä tuona päivänä, ja kuvat on otettu päivän päätteeksi.

Tässä muuten voisi olla vielä neljäs syy, miksi en usein kuvaa asua, joka on oikeasti sillä hetkellä päällä. Jos aikaa kuvaukselle on vasta päivän päätteeksi, tunne koko asun kokonaisuuden osalta monen tunnin päästä ei ole niin freesi kuin se olisi sillä hetkellä kun on juuri laittanut hiukset, silittänyt ja pukenut vaatteet ja meikannut. Tiedäthän, ryppyjä, sojottavia hiuksia, valunutta ripsaria poskilla… Tässä ne ei kuitenkaan näy, onneksi!

Wednesday work look -kuvasarjassa, jonka osa tuokin harmaan mekon asu oli, julkaisen työasuja säännöllisen epäsäännöllisesti, ja sitä aion mahdollisuuksien mukaan samaan tahtiin jatkaa myös tänä vuonna 2016.

Louis Vuittonin beigen shaalin ostin kesällä, mutta näidenkin asukuvien jälkeen jouduin päätymään siihen, että se ei ole mun väri. Ei vaan ei vaikka mitä yritin. Se saikin vain parin käyttökerran jälkeen uuden kodin ystäväni luota, ja hänelle se sopii ilokseni ihan täydellisesti. Tarkoitus oli ostaa samantien sama huivi toisen värisenä, mutta enpäs jotenkin ostanutkaan. Hmm, en osaa edes sanoa miksen? Into huivin suhteen jotenkin laantui. Luulen, että hankin sen jonain täysin neutraalina seuraavaksi, jos hankin. Esimerkiksi mustana, missä logo ei erotu kovin selvästi.

Äitienpäivän asu, jossa istun tässä autossa, on ollut yksi vuoden onnistuneimpia asuja ja kuvauksia. Tykkäsin etenkin tuosta autokuvasta älyttömästi. Ja kuten niin usein parhaiden kuvien kanssa käy: se ei ole poseeraus. Istahdin kuvausten päätteeksi autoon tarkoituksena jatkaa matkaa, kun Mr. nappasi vielä yhden kuvan siitä. Juhannus– ja mökkikuvat (kaksi alimmaista) ansaitsee myös mun mielessä hykertelyjä. Tunnelma, kesämaisemat ja asut oli niin kovin mun mieleen. Rakastan noita shortseja, ja kesän paras vaateostos oli ehdottomasti nudet Swedish Hasbeensit.

Loppukesän asut ja kuvat ei oikein onnistunut, enkä ole itse kovin innoissani näistä alkupään kuvista ollenkaan paitsi ehkä ekasta mustan maximekon ja farkkutakin yhdistelmästä. Viimeiset kolme kuvaa onkin sitten ainakin mun mielessä elävältä tunnelmaltaan omassa luokassaan. Miniskumppapullon kanssa odottelen wifey dressissäni junaa minihäämatkalta Roomasta, ja sama mekko päätyi matkan ainoisiin varsinaisiin asukuviin Celle sul Rigon kylässämme  häiden jälkeen.

Ja tietenkin – selfie of my life: hääpukuni. Tälleen kivasti kännykällä ikuistettuna. Varsinaisia asukuvia kun ei hääpuvussani otettu. MIKSEI?! Aargh, että se jälkikäteen harmittaakin aivan vietävästi! Kuvia on paljonkin, mutta voi naama kun olisi ollut ihana ottaa 20 minuuttia tuosta päivästä koko häälookini ikuistamiseen…! Mutta ei se haittaa, se ilo ja tunne tuolta päivältä oli kaikkein tärkein, ja sen kyllä muistan ikuisesti vaikka tästä kännykkäkuvastakin.


Loppuvuoden paras juttu asukuvien suhteen oli raakakuviin ja Photoshop Lightoomin käyttöön siirtyminen! Olen yläfemmannut itseni kanssa monta kertaa tähän ryhtymisestä, vitsit että se oli hyvä päätös! Sysäyksestä ja opetuksesta iso kiitos Janicalle. Ensimmäinen raakakuvani on tuo puiden keskellä Ruttopuistossa otettu tuplafarkkuasu kameliviittatakilla.

Muista kuvista mieleen on jäänyt kaksi ensimmäistä, vielä jpeginä kuvattuna, mutta asuina ja kuvina kivan onnistuneina. Harmaa kynähame on starana taas ja valkoinen kaapu ekana asuna häälomalta palattua seuraavana päivänä Helsingissä. Tuonakin päivänä oli niin onnellisen leijuvainen olo, minkä kuvia katsellessa muistan hyvin.

Tuon kaavun kanssa kävi muuten kurjat – ekan pesun jälkeen sen kauluksen ympärillä sisäpuolella ollut kangas jotenkin vimpuloitui ja menin Cosille kysymään että mitäs kettua. Sain siitä rahat lahjakorttina takaisin, mistä olin tosi iloisesti yllättynyt, vaikka en edes sitä vaatinut. Harmi sinänsä, mekko oli ihana, mutta siitä tuli kyllä käyttökelvoton. Lahjakortilla ostin alimman rivin keskimmäisenä näkyvän ohuen vaaleanpunaisen villaneuleen, mistä pidän älyttömästi. Ei siis ihan huono homma kuitenkaan.

Tämä harrastukseni ei olisi mahdollista ilman sitä, joka kameran takana on. Blogiin päätyy kullakin kerralla otetuista kuvista minimaalinen promille – noin 5-8 kuvaa noin 100-200 sillä kuvauskerralla otetusta kuvasta. Enimmäkseen karsin omia ilmeitäni ja asentojani, mutta myös taustaa ja valotuksia säädellään pitkin kuvauksia. Jos kuvataan kaksin tai kolmin vaikka Emmin tai Janican kanssa, meillä menee kuvauspaikkojen etsimiseen, ja kuvaamiseen aikaa noin tunnista kahteen.

Aivan erityinen kiitos siis viimekin vuonna eniten kuviani kuvanneille – rakkaalle ja aina niin kärsivälliselle ja näitä tilanteita ennen inhonneelle mutta nykyään sietämään oppineelle Mr:lleni, aina innokkaille, hyvän silmän ja itseäni huomattavasti paremmat kuvaustaidot omaaville hauskoille ja mahtaville blogikollegoilleni Emmille ja Janicalle, sekä myös kuvaamiseen innokkaalle ja aina hyviä kuvausideoita pursuavalle isälleni, joka kuvaa kaikki kotisuunnalla otetut kuvani ja ajelee ympäri seutukuntia kuvauspaikkoja etsien. Sekä muille ystävilleni, jotka satunnaisesti kameran taakse olen pakottanut. Kiitos <3

0 comments so far.

0 responses to “Outfits of 2015 (and a few words of outfit shooting)”

  1. Minulla asukuvat on yhä edelleen juuri sillä hetkellä päällä olleita asuja. Siitä syystä asuja onkin nyt viime kuukausina ollut tosi vähän, kun kuvien otolle ei ole ollut aikaa. Viikolla ei valosaan aikaan ehdi ja viikonloputkin on menneet sumussa. Ehkä niitä asuja alkaa taas pian tulla, monta kivaa juttua ois asuihin kuvattavanakin! Hih, myös asukuvaus kerralla kuvia tulee max 50-70 😀 Kuvani kuvaa aina poikaystäväni ja hän ei kyllä jaksaisi noin paljoa kuvia ottaa vaan hermostuisi 😀 Sinulla on kyllä ollut viime vuonna tosi onnistuneita asuja ja kuvia 🙂

  2. Eveliina says:

    Kaikki panostaa eri tavalla 🙂 Mä olen innostunut asukuvaamisesta hiljalleen blogin kehittyessä vaan enemmän ja enemmän ja tässä ollaan nyt, toivottavasti tulevaisuudessa vielä pidemmällä! Kiva kuulla että se on täällä näkynytkin, kiitos!

  3. LeAnn says:

    Minä peukutan asukuviasi! 🙂 Todella upeita sekä asut että taustat! ♡ Mahtavaa, että jaksat panostaa niihin. 🙂
    Jatka vain samaan malliin.

  4. Eveliina says:

    Kiitos LeAnn! Mahtava kuulla! Aion panostaa jatkossakin, niin paljon kuin suinkin pystyn! 🙂

  5. Kirsi says:

    Varoitan sua Eve, että huomenna illalla mulla on vapaata ja ajattelin tulla kommenttipommittamaan 😀 mulla on jo viikkoja ollut vaikka mitä kommentoitavaa, mutta ei ole ollut puhtia kirjoittaa kommenttia! Huomenna mulla on vapaa ilta, joten ajattelin korjata sen vääryyden!

  6. Eveliina says:

    Hahaa jes jes!! 😀 odotan innolla!

  7. Anonymous says:

    Ihania asuja.En löytänyt yhtään hutia.Mutta kerrassaan rakastuin hääpukuusi ja siihen valkoiseen pitsiseen unelmaan.
    -kirsi-

  8. Anne Jennika says:

    Ihania asuja, kiva että päädyit kokoamaan yhteen 🙂 Katselin pitkään asuja, oma lempparini on ehdottomasti valkoinen the wifey dress, muista ihailleeni sitä jo kun kuvat julkaisit. Toisena tulee kamelitakki, farkut ja Conssit, mutta kaikki asut on hyviä, sinun näköisiä 🙂

    Kuvaamisesta sitten. Olet kyllä täysin oikeassa, että kameran takana olevan tulee edes vähän hallita kameraa. Mä en koskaan kehtaisi pyytää ketää kaveria (paitsi Annaa joka blogissani vilahtaa) ottamaan kuvia, onneksi J ottaa ihan ilolla ja tykkää kuvata, muuten koko blogiani ei kyllä olisi. Kuviaki mekin otetaan noin. 100 kerraallaan, eli blogiin päätyy 10%, eli kuvaaminen on kyllä melkoinen suoritus ihan lähes joka kerta. Välillä kyllä otetaan kuvat ihan lennossa minuuteissa :D. Kuvauspaikkojen löytminen on täällä asuinkaupungissa vaikeaa ja se ärsyttää. Täällä ei ole upeita rakennuksia, onneksi merta löytyy, joten sillä mennään mitä on. Itse olen aina kuvannut asut sillä hetkellä kun ne on päällä, ja välillä tosiaan on jo melko rähjäinen päivän pääteeksi (varsinkin kuumassa ulkomailla) mutta ajattelen, että niinhän olen kun kaupungilla kävelen, miksi kuvissa pitäisi aina olla niin silotelu? Mulla ainakin paistaa lähes aina mustat silmäpussit, tukka ei ole viieisen päälle, mutta mitäs sitten? Itse en luen oikeastaan laisinkaan niitä ammattiblogeja, sillä minusta niistä puuttuu jotenkin se fiilis. Ja kun näkee bloggaajan kaupungilla näyttämässä ihan erilaiselta kuin täydellisissä kuvissa korkokengissä, tulee vain jotenkin petetty olo 😀 Vaikea ehkä pukea taas sanoiksi mitä tarkoitan, mutta ehkä ymmärrät? 🙂

    Joka tapauksessa tykkään sun blogista just tällaisena kuin se on ollut <3 Niin ja yleensä skippaan blogeissa (pitkät)tekstit ja katsoin vain kuvat, mutta sinä kirjoitat niin hyvin, että luen ihan aina ajatuksella loppuun asti 🙂

  9. Eveliina says:

    Kiitos Kirsi paljon! Valkoiset mekot olikin tän vuoden teema, ja omia suosikkejani myös. Hääpuvusta puhumatta varsinkaan <3

  10. Eveliina says:

    Sun ansiosta itse asiassa innostuinkin nämä kokoamaan, ja se olikin hauskaa vaikken meinannut ensin viitsiä. Joten kiitos! 🙂 Joo kyllä nuo valkoiset mekot tältä vuodelta vei melkeinpä kaikki kolme ykkössijaa – tykkäsin itse hääpuvun ja wifey dressin lisäksi myös tuosta juhannusmekosta hirveästi!

    Hauska kuulla miten eri tavalla asukuviakin otetaan, me suunnilleen samantyylisiä ja samassa kokoluokassa olevia blogejamme tekevät! Pakko kyllä sanoa, että sä et koskaan näytä räjähtäneeltä kuvissasi! Eikä se varmasti omallakaan kohdalla siltä kuvissa näyttäisi, siis ei huomaisi eroa onko kuvat otettu heti kun naama on paikallaan vai vasta tuntien päästä – mutta se onkin se oma olo, joka on "nätimpi" juuri silloin kun on laittautunut 🙂 Mulla siis näin! Ja uskon ja toivon että se välittyisi kuvistani, ainakin itsellä parempi fiilis usein silloin niin.

    Mä taas koen superlaadukkaat blogit nimenomaan muotikuvastoina, eikä mua haittaa ollenkaan kun samat mimmit tulee meikittä reikäverkkareissa kadulla vastaan, ja niin käy Helsingissä jatkuvasti. Sitä kohti tavallaan haluan itsekin mennä, luoda asuilla jotain uutta ja jännää, tehdä kuvista vähän enemmän taidetta vaikka hyvin kaukana siitä vielä olenkin!

    Ihana ihana kuulla että tykkäät myös teksteistäni, olen näistä kehuista aina hirveän otettu, se kun on nuoresta saakka ollut vahvuuteni mistä olen ollut salaa ylpeä. Kun sen läväyttää tänne maailmalle, se onkin ollut aluksi pelottavaa, mutta olen saanut pelkästään mahtavaa palautetta, ja se rohkaisee 🙂

  11. Kirsi says:

    Voi vitsi, paljon on ihania lookeja joista valita, mutta mun täytyy kyllä sano, että kyllä täälläkin valkoiset vakuuttaa eniten! Wifey -mekko, arkeen paluu kaapu, mekko farkkutakin kanssa ja no tietty hääpuku!! Ehdin jo ajatella, että pitäisi käyttää itsekin enemmän valkoista, jos se näyttää kerta aina noin hyvälle, mutta näitä kuvia taitaa yhdistäö myös onnellisuus! Ja sen olenkin tiennyt jo pitkään, että onnellisuus on kaikista kauneinta 🙂

  12. Eveliina says:

    Hei hienosti sanottu, sehän on ihan totta! <3 🙂

  13. lili says:

    Ihania asuja olet saanut taltioitua viime vuonna ja lukumääräkin on mielestäni huimaava! Tänä vuonna yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kuvata asukuvia enemmän! ;D Mun lempparit näistä on juurikin nuo keskellä katua kuvatut pitkällä mustalla takilla sekä sun ihana wifey-mekko!<3

  14. Eveliina says:

    Kiitos Lilli! 🙂 No joo lopulta määrä onkin aika iso, kun ne näin yhdessä näkee, munkin mielestä! Noi asut vie kyllä kärkisijoja 🙂

  15. Emmi says:

    Vitsi nyt vasta huomasin tän, ihania asuja! 🙂 ja kiitos myös sinne suuntaan kuvaussessioista <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN