Favorite TV shows lately

Mä tykkään katsoa telkkaria. Paljon. Varmaan liiankin paljon, mutta siitä en jaksa tuntea syyllisyyttä. Telkkari on melkein aina päällä, ja rakastan sitä tunnetta kun koukuttuu johonkin taidokkaaseen sarjaan, ihan kuin kirjaan, joka tempaisee kokonaisvaltaisesti mukanaan. Odotan koko päivän sitä hetkeä kun pääsee edes yhdeksi jaksoksi siihen maailmaan mukaan, ja sitä pääsee ihan irti kaikesta. Sitä pitäisi mennä nukkumaan mutta katsoo sittenkin vielä yhden jakson. Ja toisen. Ja aamulla silmät turvoksissa vannoo etten enää. Vain kunnes ilta koittaa. Kuin maailman paras leffa, joks kestää yhteensä pari vuorokautta.

Yksi inhottavimmista tunteista tosin on se kun kirja tai sarja loppuu, ja tuntuu että joku pudottaa pumpulitaivaalta kylmälle asfaltille yksin itkemään. Joku facebook-kavereistani juuri kirjoitti että mitä tapahtuu kun sarja loppuu? Koti on ihan tyhjä?! Kamala ajatus, eikä se tietenkään niin ole, mutta jotenkin sitä ihan kiintyy niihin maailmoihin, ja olo on oikeasti tyhjä hetken aikaa.

Pirullinen Netflix on tehnyt tästä turhautumisesta asteen rankempaa. Ennen sarjat tuli kerta viikkoon ja sunnuntaihin saakka sait odotella seuraavaa jaksoa ja sillä välin tyyntyä ihan rauhassa. Nyt onkin klikkauksen päässä viisi kautta jotakin sarjaa, ja ehdit koukuttua niin että tarvitset melkein happilaitteen. Olen just nyt siinä pisteessä, enkä tiedä mitä tekisin. Help, suositelkaa jotain tosi hyvää sarjaa, pikimmiten kiitos!

Sillä välin ajattelin kuitenkin koukuttaa teidätkin, koska hyvä sarja on taivaalta tippumisen väärti. Ensimmäinen, mihin jäätiin kiinni noin vuosi sitten, oli Netflixin alkuperäissarja, kaikki maailman aplodit ansaitseva House of Cards. Yhdysvaltain korkeimman tason politiikkaa hiuksianostattavin mutta periaatteessa uskottavin juonenkääntein ja veretseisauttavin näyttelijäsuorituksin (välillä pysähdyin ajattelemaan että päähahmo Underwood näyttää muuten todella paljon Kevin Spaceyltä..). Politiikka on mun juttu muutenkin, joten se saattaa vaikuttaa jonkin verran, mutta myös muut, joiden mielipiteen olen kuullut, on kiehtoutuneet ihan täysin.

Yksin tämä riittää syyksi katsoa: päänainen Claire Underwoodin tyrmäävän viileä tyyli.



Breaking Badiin kesti koukuttua vähän aikaa. Jos yleensä kulisseilla ja maisemilla (kuten House of Cardsin poliitikkojen kodeilla ja tyyleillä) on mulle leffoissa ja sarjoissa paljonkin väliä, Breaking Badissa kaikki on rumaa. Tarina on onneton ja julma, tunnelma ahdistava eikä loppukaan ole onnellinen. Hah, varsinainen myyntipuhe! Mutta! Se on koukuttava. Ja jollain kieroutuneella tavalla realistinen. Noin voisi oikeasti käydä, jollekin. Miten itse toimisin jos olisin tuossa tilanteessa. Ja etenkin: mitä tapahtuu seuraavaksi?! Ei pysty olemaan katsomatta. Ja lopulta on niin taivaasta pudotettu kuin ikinä. Tämä on ehkä enemmän sellaista äijäosastoa (mutta älä ihmeessä jätä katsomatta jos se äijä siinä vieressä katsoo tätä!)Yksin tämä riittää: Mitä enää VOI tapahtua?! Ja se kaikki tapahtuu.
No Silta. Oletko voinut välttyä kuulemasta Sillasta? Vastustan vähän periaatteesta kaikkea laumasieluisuutta, kunnes huomaan joka kerta olevani pahimmanlaatuinen sellainen. Ja että siinä on yleensä joku pointti jos jotakin hehkutetaan joka tuutista. Niin kävi House of Cardsin kanssa, niin kävi Sillan kanssa. Luulin sen olevan jotenkin erilainen, en tiedä mitä kuvittelin. Mutta sekin on realistinen (miten nämä kaikki on, joista pidän? Scifi ja fantasia ei vaan ole mun juttuja), hahmoistaan kiehtova ja johonkin skandinaaviseen mielenlaatuun sopivan tuore versio rikosjutusta. En pidä dekkareista enkä rikossarjoista yleensä, koska ne on niin jenkkipureskeltuja. Mutta tässä oli jotain ihmeen – uutta. 

Se Netflix on siitäkin pirullinen, että siellä ei ole kaikesta viimeisimpiä ja siis uusimpia kausia. Aargh! Ei tästäkään. 
Yksin tämä riittää: neuroottinen ja kummallinen, ehkä hieman sairas ja tunnekyvytön, mutta jossakin sydämeltään hyvä päähenkilö Saga Norén.

Ja oi Downton. Downton, Downton, sweet and lovely dear Downton Abbey! Varmaan arvaa, että tästä yritän vieroittua juuri nyt. Brittiepookki. Ja niin ihana, niin ihanan ihanan ihana, etten parempaa sanaa pysty keksimään! Seitsemänkymppisen tätini kuulin tätä ensin hehkuttavan, ja ajattelin että jaa joo sellainen. Kunnes ystäväni sanoi samaa. Eikun katsontaan ja kaninkoloon, että humahti. Lämminhenkilstä, muttei yhtään ällöhempeää aateliselämää 1910-20 -lukujen Yorkshiressa, valtavassa kartanossa kahdessa kerroksessa. Palvelijoiden elämää, yläkerran väen elämää, välittäen toinen toisistaan, mutta maailmanjärjestys nyt vain on sellainen. Tarina on kaiken ydin, upean hienovaraisestikin kehittyvä ja ihmissuhteisiin, muttei ollenkaan pelkkiin rakkaustarinoihin keskittyvä. Tarinan lisäksi, tässä jos jossa nautin niin totaalisen täysin maisemasta, tunnelmasta, kampauksista, puvuista, sisustuksista, historian tapahtumista, aah siitä kaikesta pieteetistä joka saa sinut luulemaan tosissasi vakoilevasi 20-luvun brittiylimystön sielunmaisemaa. Olin aivan järkytyksissäni kun satuin googlaamaan näyttelijöiden kuvia kerran. Ei VOI olla palvelijarouva Anna Batesilla meikkiä ja minihame! Hävytöntä. Put some clothes on dear and go make a cup of tea for Lady Mary. Yksin tämä riittää: Tämä on vaikea. Tekisi mieli sanoa kaikki. Kaikki! Tee itsellesi palvelus ja katso tämä sarja! Sanon kuitenkin: puukottava mutta hyvää tarkoittava, eleettömällä tavalla hulvattoman hauska isoäiti Violet. Sanon vielä toisenkin. Ne vaatteet <3

14 comments so far.

14 responses to “Favorite TV shows lately”

  1. Anonymous says:

    Suosittelen ehdottomasti tanskalaista poliittista sarjaa kuin Vallan linnake. Realistinen, vailla jenkkihömppää, hyvin tehty joka koukutti mut heti. Itse seuraan sarjoja ihan perinteisesti telkusta, mulle sopii hyvin odottaa juuri se viikko, en tykkää siitä tunteesta että pakko katsoa kaikki kerralla ja sitten onkin kaikki "rytmit" sekaisin. 🙂 -Kami-

  2. Katri says:

    Downton Abbey on niiin ihana! Just sellainen sarja että menin aina sitä katsottuani hymyssä suin nukkumaan. Ihanat hahmot, lämminhenkinen tunnelma. Rakastan historiaa ja olen jotenkin sarjan myötä ymmärtänyt paremmin miten iso muutos teollistuminen ja maailman modernisoituminen on oikeasti ollut. Tai paremminkin, miten syvästi se on koskettanut niitä oikeita ihmisiä ja muuttanut heidän elämäänsä. Vaikka telkkariviihdettä pidetään nimenomaan viihteenä, niin pakko myöntää että monet sarjat kyllä opettavatkin ja pistävät ajattelemaan ihan eri tavalla 🙂

  3. Emmi says:

    Ah, Silta on paras! Mulla on ihan liian vähän aikaa katsoa sarjoja, mutta se koukuttumisen tunne on kyllä mahtava 🙂 Tämmöisistä ei-niin-hömppä-sarjoista oon Netflixissä tykännyt Narcosista (ylläri), The Fallista (vähän Siltamainen mun mielestä) ja nyt just aloin katsomaan Homelandia. Hömppäpuolelta sitten taas OITNB, Modern Family, Rita, Devious Maids… Jouluksi pitää kyllä ottaa taas joku sarja 😉

  4. Täällä myös yksi joka ihailee suuresti Clairen eleganssia ja tyyliä! Naisihanteeni noin muutenkin. En tiedä mitä se sitten minusta kertoo… 😀

    Kiitos kun kuvailit tuota Breaking Badia noin mielenkiintoisesti, se on ollut minun katsontalistallani yli vuoden mutta en ole saanut aikaiseksi avata ensimmäistä jaksoa, ehkä nyt saan sen tehtyä…:)

  5. Eveliina says:

    Kiitos, se onkin ehdottomasti listalla! 🙂 vaikka kyllä tykkään jenkkihömpästäkin, toivottavasti ei ole siis liian vakava 🙂

  6. Eveliina says:

    Niin on, niin on! <3 tuntuu että sinne voi mennä pois pahalta maailmalta ja nyt onkin tyhjä olo kun ei tiedä minne mennä saamaan sama tunne ':D muakin on aina kiinnostanut historia ja on mielekästä seurata tuttuja tapahtumia jonkun ihmisten elämän kautta vaikkei totta olisikaan.

  7. Eveliina says:

    Hei kiitti vinkeistä! Narcosia ollaan aloitettu mut ei jotenkin päästy kiinni.. Ehkä pitää jatkaa! Orange katsottiin ja se oli ihan kiva mut meni tyhmemmäksi loppua kohti, etenkin kun olin lukenut kirjan eikä tv seurannut tositapahtumia. Noi muut täytyy ottaa seurantaan!! 🙂

  8. Eveliina says:

    Oi Claire! Hän on niin upea. Ja hei hyvä jos sait siitä vinkkiä! Äläkä ihan heti luovuta, siinä kesti ainakin mulla muutama jakso päästä sisään tarinaan 🙂

  9. Anonymous says:

    Jos et ole vielä nähnyt, niin Suits! Löydettiin se sattumalta yhtenä iltana Netflixistä ja sittenpä ahmittiin sitä yöt läpeensä vähän aikaa 🙂

  10. Anonymous says:

    Sun täytyy katsoa Mr Selfridgeä! 😀 Se sijoittuu 1910-luvun Lontooseen. Mun täytyy puolestaan tsekata toi Downton Abbey, kiitos vinkistä 🙂

    Jensku

  11. Eveliina says:

    Hei kiitos vinkistä!! 🙂

  12. Eveliina says:

    Oi jes, kiitos itsellesi! 🙂

  13. Vera says:

    Nyt täyty tarttua tähän, koska oon itse kanssa sarjojen suurkuluttaja. Netflixiä ei tosin ole, joten seuraan ihan tavalliseen tapaan tai HBO Nordicin kautta. Mutta ensimmäiseksi, House of Cardsissahan on Kevin Spacey, mietin että oliko tuo sun lause kompa mitä en hiffannut, vai mitä 😀

    Toisekseen, Silta. Ihan huippu! Ei löydy sanoja, muuta kuin että seuraavia kausia odotellessa! Ja Martin olis kyllä saanut jatkaa sarjassa pidempäänkin kuin kaksi kautta, mutta Henrik on myös loistava hahmo.

    HBO:lta on tullut katsottua Hell on Wheelsin kolme ekaa kautta, kahta viimeisintä ei sieltä vielä löydy ja sekös harmittaa! Muita sarjoja, mihin olen täysin koukuttunut ovat The Affair, Scandal, Greyn anatomia.. Ja tietysti Salkkarit ja Unelmien poikamiehet/poikamiestytöt 😀 Aivot narikkaan vaan!

  14. Eveliina says:

    Hih, siis nimenomaan, Spacey on näyttelijä mutta koska sarja tuntuu niin todenmukaiselta, luulee oikeasti katsovansa Frank Underwoodia, joka vaan näyttää Kevin Spaceyltä 😀

    Martin joo! Ja mä en ole edes nähnyt telkkarista tullutta uusinta kautta koska ei päästy siihen heti mukaan! Odotellaan siis uusintoja tai Netflixiin tuloa… Jes ja kiitos vinkeistä! 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN