USA roadtrip majoitus: Hilton -ketju

IMG_9640



Nyt kun pääsin hotelliarvostelujen makuun Thaimaan -matkan jälkeen, jatketaan vielä sillä edellistä edeltävällä reissulla. Aivan – luulitteko jo että no nyt ei varmaan enää tule yhtäkään USA-roadtrip-postausta? Wrong 🙂 Mulla on ollut yli puoli vuotta valmiina käsitellyt kuvat tälle moneen kertaan lupaillulle majoituspostaukselle meidän autoreissulla Yhdysvalloissa. Olen aihetta jonkun verran sivunnutkin jo monessa postauksessa, mutta vielä kerran. Nimittäin majoitus on koko matkan onnistumisen kannalta ihan tärkeimpiä asioita.

Muutama perusasia: majoitusta ei tarvitse varata paljon etukäteen. Löydät majapaikan vaikka suoraan sellaiseen ajamalla – Yhdysvallat on pitkien välimatkojen autoilijan maa. Aina siellä joku ajaa ja haluaa päänsä yöksi kallistaa, joten majoitusta kyllä löytyy. Suosittelen kuitenkin lämpimästi varaamaan seuraavan yön majoituksen edellisenä iltana tai samana aamuna. Kolmesta syystä: mielenrauhan, matkan suunnittelun ja bedbugien vuoksi.

Me varattiin valmiiksi Suomesta käsin ensimmäisen yön majoitus lennolta tullessa. Siellä taas katsottiin aamulla kartasta missä mahdettaisiin illalla olla, ja varattiin illan hotelli sieltä. Siitä eteenpäin koko matkan ajan varattiin illalla hotelliin saapuessa seuraavan yön majoitus samalla periaatteella: kartasta katsomalla miten paljon seuraavana päivänä ajetaan ja mikä on päivän päämäärä.

Mielenrauhaa tulee siitä, että navigaattorissa on joku tietty päämäärä, ja majoitus varmasti varattuna. Matkan suunnittelu taas etenee etappien mukaan kun on näinkin pitkä matka: olisi ihan hyvin voinut käydä niin ettei oltaisi ehditty ajaa koko matkaa lomaan varatussa ajassa, ellei oltaisi koko ajan oltu kartalla siitä paljonko matkaa on, ja kuinka paljon seuraavana päivänä pitää ajaa.

Kolmas asia tosiaan on bedbugit. Luteet on Yhdysvaltojen hotelleissa jonkinlainen ongelma paljon liikkuvien matkailijoiden mukana. Niitä kavereita et halua matkatavaroissa tai vaatteissasi kotiin saakka, koska niistä ei pääse kuulemma millään eroon. Jos saavut varaamatta hotelliin, voit tehdä suunnilleen vain sängyn tarkistuksen huoneeseen tullessasi, mutta etukäteen varatessa voit samalla googlata onko hotellissa aiemmat matkailijat ilmoittaneet bugeista. Helpoiten se käy googlaamalla hotellin nimi + bedbug. Myös näiltä sivustoilta pystyt tarkistamaan tilanteen kulloisenkin hotellin kohdalta:
www.bedbugreports.com
bedbugregistry.com
www.raveable.com



Eri ketjujen eri tasoisia majoituksia on tien päällä paljon. Taso ei normaaleissa pienemmissä kylissä päätä huimaa – paikan paras hotelli oli useimmiten joku Hilton –ketjun 3 tähden hotelleista. Me majoituttiin näissä. Kaikkein eniten Hampton Inn –hotelleissa, joita on ihan joka paikassa. Hiltonin ketjusta myös Garden Inn (O’Fallon, St. Louis), Home 2 Suites (Memphis), ja itse Hilton (Chicago, Las Vegas) tuli kokeiltua. Lisäksi majoituttiin pari kertaa Carlton Clubin hotelleissa (joita on mm. Radissonit, San Franciscossa ja Dallasissa oltiin näissä). Monet matkaajat majoittuu motelleissa, kuten kuulemma ihan hyvässä Motel 6 –ketjussa, jonka motelleja on myös todella paljon melkein missä tahansa.

Meillä oli valmiiksi sekä Hiltonin että Carltonin kanta-asiakkuus, ja niissä parin yön verran pisteitä, joten siksi lähdettiin niillä. Kuitenkin voin suositella ainakin Hiltonin ketjua muutenkin, pisteitä kertyy matkan aikanakin ilmaisten öiden tai ainakin edullisempien öiden verran mukavasti.

Hotelleissa on yleensä aina joku pieni sali, joka oli meidän puoliskolle tärkeää, ja Hiltonilla aamiainenkin, mikä ei ole ihan itsestään selvää. Aamiainen ei kuitenkaan todellakaan ole Suomen hotelliaamiaisten luokkaa, kuvassa suunnilleen se mitä siellä aina oli. Vetinen jauhelihapihvi ja valkoista kastiketta, pullia, bageleita, jogurttia, muroja ja maitoa. Jos oli oikein onnekas niin hedelmiä. Lähinnä kuitenkin hiilaria ja rasvaa hiilarin ja rasvan perään, mutta kyllä sillä lounaaseen saakka eli.


Koko Yhdysvallat on rakennettu teiden ja pyörien päälle aivan eri tavalla kuin Suomi. Jos meillä hotellit on kaupungeissa ja kylissä keskustoissa, Jenkeissä ne on valtateiden risteyksissä, joihin on samalla muodostunut ravintolaketjujen jono. Sitä on vaikea kuvailla, mutta mihinkään ei voi, eikä kannata, mennä kävellen. Illalla pitkän ajon jälkeen on tietysti kätevää että määränpäämajoitus on kahden metrin päässä motarista mutta voi tulla vähän ärsytys kun tajuaa, että 50 metrin päässä olevaan pikaruokalaan (koska juuri muita ei ole) et todellakaan pääse kävellen – aina on otettava auto. Se on niin naurettavaa ensimmäiset päivät, ja sitten siihen tottuu. Ja ymmärtää taas miksi siellä on niin paljon paino-ongelmia…

Sellaisina hetkinä kun matkan on tarkoituskin edetä vauhdilla, et välttämättä näe sitä kylää lainkaan, missä hotelli sijaitsee. Näet vain tietä ja tielläliikkujien vauhdikasta etenemistä avittavia asioita: hampurilaisravintoloiden drive-in –luukkuja ja bensa-asemien rivejä. Kunnes nouset taas motarille ja matka jatkuu. Itse asiassa, voisit  varmaan ihan hyvin elää autossakin koko matkan, jos pystyt nukkumaan siellä. Joka paikkaan on drive in –luukku, myös monille nähtävyyksille. Syömistä varten nyt ei todellakaan ainakaan tarvitse takapuoltaan ilmastoidusta ja hierovasta penkistä nostaa, eikä välttämättä tankkaamistakaan. Ja mikä pelottavinta – se voi itse asiassa sittenkin olla se kylä kokonaisuudessaan siinä eikä muuta ole.

Tätä kuitenkin tapahtuu harvemmin ja kannattaa aina poiketa joka paikkaan kun tulee kiinnostava kyltti vastaan. Ja toisaalta, onhan tuonkin näkeminen silmiä avaava ja jollain tavalla ihmeellinen kokemus. Vain Amerikassa.

Kaiken kaikkiaan, majoituksesta ei tarvitse stressata yhtään, hotelli tai motelli löytyy aina. Motelleista meillä ei ole kokemusta, mutta hotellit on pääsääntöisesti siistejä, ja niin ketjumaisen samanlaisia keskenään, että siitä ehtii tulla tuttua ja turvallistakin matkan aikana. Jos pystyt, valitse kuitenkin aina mahdollisimman uusi hotelli, vanhoihin verrattuna niissä todellakin on eroja. Luksusta et teiden varsilta edes löydä vaikka haluaisitkin, mutta sitä kaivatessaan voi jossakin isommassa kaupungissa kompensoida tilannetta, kuten me tehtiin Las Vegasissa.

Hintataso on kohtuullinen (esim. Hiltonin tienvarsihotellit elo-syyskuussa 40-100 €/yö riippuen sijainnista ja uutuudesta. Isommat kaupungit erikseen, Chicago esimerkiksi noin 120 € ja Vegasin luksushotellin sadan neliön huone 220 €/yö) ja kaikille kukkaroille löytyy vaihtoehtoja.

0 comments so far.

0 responses to “USA roadtrip majoitus: Hilton -ketju”

  1. Anonymous says:

    Jee, uusi road trip -postaus!! (: Tykkään tykkään tykkään. Tällä lähti päivä hyvin käyntiin kun on siirryttävä tylsempiin aiheisiin, eli kirjoittamaan esseetä ja lukemaan tenttiin.

    Tuo aamupala kyllä ei näyttänyt järin houkuttelevalta 😀

  2. Ninnumaaria says:

    Oi ihana kuulla! 😀 Tämä oli kyllä pahus vie viimeinen, mutta itsekin säännöllisin väliajoin palaan lueskelemaan niitä vanhoja postauksia, ja kuvia eläen reissuhetkiä uudelleen… 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.


© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN