Taaskin multa oli mennyt yksi Brysselin -kohde siellä asuessani ihan ohi. Nimittäin kirjaimellisesti, posotin Cinquantenaire-puiston ali metrolla joka päivä kahteen kertaan. Joskus useamminkin. Monta kertaa kävelin jommasta kummasta suunnasta jompaan kumpaan päähän mutta en koskaan läpi. Mikä nolo moka! Tai on mulla yksi hämärä muistikuva että oltaisi tyttöjen kanssa kävelty puiston laidalla sijainneen ravintolan avajaisista puistoon päin… Ja siihen katkeaa muistikuva.
Moka Cinquantenairen missaaminen olisi nimittäin siksi että se on hieno. Ihan sairaan hieno. Toisessa päässä on tuollaiset isot riemukaariportit ja valtavat museot. Niiden takaa alkaa hieno bulevardimainen, leveä Avenue Tervueren joka vei muunmuassa mun kotiin, ja toisessa päässä alkaa EU-korttelit, ekana komissio. Täällä ne ministerit ja komissaarit sun muut juoksentelee lounasaikaan ympyrää. Paikallinen Töölönlahti. Se on jotenkin tapa siellä, lenkkeillä lounasaikaan. Kai pakko kun ihmisparat on aina töissä iltamyöhään. Saa nenänsä edes päivänvaloon joskus.
Puisto on rakennettu 1880 Belgian 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Meidät sinne vei tällä kertaa oikeastaan automuseo, josta tulin sanoneeksi Mr. Bigille ja ei auttanut siinä sitten mikään. Ei sillä, sekin oli hieno. Tosi hieno itse asiassa, siitä tulossa kokonaan oma postauksensa. Toisessa museossa on ilmeisesti jotain sotamuseoita. Nekin on kuulemma hienoja. Ilmakin sattui ihan mielettömän hienoksi. Lopuksi käveltiin puiston läpi uusiin tiloihin muuttaneeseen Suomen EU-edustustoon moikkaamaan ystävääni. Sekin oli niin hieno!
Kovin hieno päivä, käykää siis Cinquantenairessa jos menette Brysseliin! 🙂
Voi kun upeita kuvia! Minä olen semmoinen puistoreissaaja, jos kaunpoungissa on puisto, sinne on päästävä. Lienee påerusja ajalta kun Englannissa asuin, siellä kun se liki ainut luonto oli puistossa 🙂
Kuvista päätellen kevät on jo pitkällä.
Sinulle olisi taas haaste blogissani 🙂
Kiitos paljon Dahlia! 🙂 Puistot on niin ihania! En edes muistanutkaan miten kauniita puistoja ja miten PALJON niitä Brysselissä olikaan! Se mun asunto oli niin ison puiston laidalla, että tuntui melkein kuin olisi asunut maalla 🙂 Luonto pienessäkin muodossaan on kyllä valtava henkireikä tähän eloon ja oloon!
Joo oli kyllä! Tosi tosi lämmin ja ihana aika oli, tuona päivänä kyllä tuuli kylmästi mutta ei se aurinkoa peittänyt 🙂
Oi, kiitos, ihanaa!! 🙂
What on earth, eikö muka koskaan käyty sun kanssa Sinkkupuistossa? Aikamoista. Mä juoksin sitä ympäri koko syksyn ja turistikierros päättyi aina siihen ah niin ilmaiseen sotamuseoon. Ja ihania kuvia, siellä on jo KESÄ, mä en kestä! Muutenkin ihan mahtavia nämä sun Rysälä-postaukset. Monesti on meinaan käynyt mielessä, että miltäköhän siellä Woluwessa nykyään näyttää. Ja nyt näin, edelleen kovin kotoisa tuo katu. Nyt taas jotain get togetheria kalenteriin, olisi parasta nähdä kaikkia teitä!
Nimim. Ehkä voit arvata:)
Joo ei käyty!! Siis minä olen tähän asti ollut ihan Bryssel-uuno tässä asiassa! 🙂 Enkä oo tähän päiväänkään käynyt siellä sotamuseossakaan! Woluwessa näytti jotenkin ajan kultaamalta, sanoisin 🙂 Joo ehdottomasti! Oikeasti, laitetaan viestiä pian pian kaikille yhdessä! 🙂