500. postaus ja blogiperiaatteeni
January 21, 2014
Tällaisten satapyöreiden kunniaksi ajattelin kirjoitella kauan mielessäni pyörineitä ajatuksia bloggaamisesta. Niitä omiani, siis, ei yleisiä. Jokin aika sitten blogeissa kiersikin blogiperiaatteeni -haaste, jota minä en kyllä keneltäkään saanut, mutta eipä sen tarvitse estää sellaisen kirjoittamista!
Teki mieli taas kerran, palata myös Balille, joten hetkeksi sinnekin tekstien välissä.
Aloitin blogini siis toukokuussa 2012, kun olin saanut gradun painoon. Siinä kevään aikana Living Port Arthur -blogia pitävä ystäväni M sanoi kerran lounalla, että hän on ajatellut alkaa pitää blogia. Muistan ihan selvästi nauraneeni: miksi ihmeessä? Anteeksi M, kun olin niin pölvästi, en tuntenut blogimaailmaa ollenkaan, ja ajattelin bloggaajien olevan itseään täynnä olevia elämänsäesittelijöitä.
Kyllä, hei vaan, olen ilmeisesti tänään yksi heistä… 😉
M:n perustelu saada kuvilleen käyttöä alkoi tuntua sitä järkevämmältä mitä enemmän asiaa mielessäni pyörittelin. Olin aina rakastanut myös kirjoittamista, ja olin ehkä epätietoisesti kaivannut jotakin ulospääsyä ja toteutuskeinoa visuaalisuudelleni ja esteettisyydelleni.
Minäkin haluan kokeilla.
Päiväkirjaa tai leikekirjaa voi pitää aina, mutta mikään ei voita bloggaamisen vuorovaikutusta. Bloggaaminen on minulle puoliksi oman blogin kirjoittamista, myös ihan yhtä tärkeästi muiden blogien lukemista, kommentointia, kommenttien saamista. Viimeisin on muuten ihan parasta. Ilostun joka kerta kuin lapsi karkkikaupassa kun näen oranssin tekstin ilmoittavan että kommentti, jopa kaksi tai kolme kerralla, on jätetty johonkin postaukseeni! 🙂
Alusta asti lähdin ilman mitään paineita kirjoittelemaan, en todellakaan ajatellut että vaikka ulkoasun ja ilmeen pitää olla sataprosenttisen täydellinen ennenkuin uskallan sitä julkiseksi avata.
En näe mitään tuskaa siinä, ettei blogia ole määritelty minkään yhden kategorian alle. Blogimaailmassa törmää aika useinkin pohdintaan siitä millainen blogin pitäisi kirjoittajan mielestä olla, ja blogeja määritellään tämän tästä. Minulle on alusta asti ollut itsestäänselvyys, että kirjoitan mistä ikinä sattuu milloinkin huvittamaan. Kuitenkin se on ollut aika selkeää, niinkuin monella muullakin, että blogi käsittelee kevyitä, elämää ihanoittavia juttuja, vapaa-ajan intohimojani sisustusta, muotia, matkustusta, ruokaa. Se tekee tästä blogista minulle -kliseisesti- rentoutumisen paikan.
Niitä syvempiäkin asioita olen raottanut jonkin verran. Ehkä eniten minut onkin bloggaamisessa yllättänyt se, miten valtavan positiivista palautetta (ja valtavan määrän!) olen aina saanut juuri sellaisista postauksista. Palaute ja se vuorovaikutus on moneen kertaan oikeasti auttanut minua niistä synkistä tunteista eteenpäin. Kuten vaikkapa kuuluisan vauva.fi -selkkauksen aikaan, tai kun kirjoitin kateudesta.
Alusta saakka oli selvää, että haluan kirjoittaa mahdollisimman rennosti, omana itsenäni. En pingota kirjoitusasusta, käytän täällä todella kummallisia sanoja enkä useinkaan välitä äidinkielestä, vaikka se intohimoni muuten onkin. Kun kirjoitan postausta, se tuntuu siltä kuin puhuisin tänne, teille. Siltä haluan sen aina tuntuvan niin minusta kuin teistäkin.
Vaikka tämä blogi ei olisi mitään ilman lukijoita, uskon kuitenkin että mikään blogi ei voi kirjoittajaansa kauan kiinnostaa, ellei kirjoita juuri sellaisista asioista ja sellaisella tahdilla kuin itse haluaa. Ette siis tule ehkä koskaan törmäämään tässä minun blogissani pahoitteluihin vaikka siitä että postausten välillä on ollut pitkä tauko. Ettekä ainakaan koskaan, koskaan siihen että kertoisin kirjoittaneeni nyt vaan jotain vaikka ei ollut oikein inspiraatiota enkä tiennyt mistä kirjoittaa. Jos ei ole aikaa tai inspiraatiota, en kirjoita.
En kertakaikkiaan suostu ottamaan blogista mitään stressiä. Se on joskus hiljalleen hiipinytkin, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan päästä stressistä eroon. Bloggaaminen on minulle puhdas harrastus, kokopäivätyöni ja muut harrastukset ovat toisaalla, joten joskus aikaa ei ole. Myös inspiraatio näyttää tulevan ja menevän, sellaisina aaltoina. Vielä koskaan en ole kuitenkaan huomannut sen kadonneen kokonaan. Sellainenkin päivä voi tietysti tulla.
Huomaan kyllä, että jos lempibloggaajieni postaustahdissa tulee usean päivän tauko, minäkin alan kaipaamaan uusia postauksia heiltä. Minä itse, ja teistäkin varmasti moni seuraa kuitenkin montaa kymmentä blogia, joten uppoudun sillä aikaa niihin muihin, tai lemppareideni vanhoihin postauksiin. Palaan sitten ilahtuneena taukoa pitäneisiin kun uusia juttuja taas ilmestyy. Niin uskon myös teidän palaavan tänne jos hetken taukoja onkin 🙂
Kuten jo mainitsinkin, kommenttinne ovat aivan elintärkeitä! Ne ilostuttavat päivääni ja saavat tämän bloggaamisen tuntumaan miljoona kertaa hauskemmalta. Vastaan joka ikiseen kommenttiin aina ja mahdollisimman nopeasti. Aika isoksi saisi blogi kasvaa, ettenkö siihen aikaa löytäisi. Pidän sitä todella tärkeänä, ja itsekin petyn ellen saa jättämääni kommenttiin vastausta. Useimmiten vastaan kommentteihin samalla kun ne julkaisen. Yhä useammin on myös niin, että tarkistan kommentit vaikka jossakin kulkuvälineessä tai kävellen kännykällä, ja silloin en halua alkaa näpytellä pikaista vastausta. Saatan siis julkaista kommentit heti ne luettuani, mutta vastata vasta kun olen rauhassa jonkin näppiksen äärellä. Haluan vastata kunnolla arvostamaani kommenttiin.
Aivan erityisen kiva juttu on myös se, että tuntuu kuin olisin saanut uusia ystäviä teistä aktiivikommentoijista ja bloggajista, joita eniten seuraan. Tunnutte tutuilta, ja se on ihan valtavan ihanaa. Harmikseni en ole vielä saanut tavata teistä kovin montaa, ja haaveilenkin vähän sellaisesta itse järjestetystä meidän suht pienten bloggaajien tapaamisesta… Aina kun joku, tähän mennessä tuttu tai puolituttu on tullut sanomaan että lukee blogiani, se on jotenkin ihan hurjaa. Olen moneenkin kertaan sanonut, että vaikka kuinka näen lukijamäärät, ei se tunnu jotenkin todelliselta. Teitä käy täällä blogissa päivittäin ihan huima määrä <3
Joskus ajastan postauksia, jos on mielessä paljon juttuja ja aikaa niitä kirjoitella, ja silloin kun ne eivät ole aikaan tai päivään niin sidottuja. Useimmiten kuitenkin nykyään painan samantien julkaise -nappulaa, enkä stressaa vaikka seuraavalle päivälle ei olisi ollenkaan hajua mitä kirjoitan vai kirjoitanko ollenkaan. Kun postauksen eteen on tehnyt muutaman tunnin työn, ja on siihen iloisen tyytyväinen (mihin pyrin tietenkin aina), haluan sen maailmalle kaikkien nähtäväksi tietysti heti. Siksi reaaliaikainen postaaminen on jotenkin kaikkein palkitsevinta. Vaikka minua ei yhtään haittaa ajastukset omassa tai muidenkaan blogeissa, päinvastoin.
Koko bloggaamiseni lähti paljolti kunnon kameran saamisesta. En ole kehittynyt juurikaan kameran säätöjen käyttämisessä, ja kuvaamisessakin vain itseopitusti vähän. Haaveeni olisikin valokuvauskurssi! Kuvani ja niiden muoto ei ole vielä löytänyt blogissa haluamaani ilmettä: kokeilen vähän väliä uusia reunakehyksiä ja muokkaustapoja, kirjoittelen eri fonteilla ja väreillä päälle ilman yhtenäistä tyyliä. Siihen haluan ratkaisun. Kai pitäisi vaan osata päättää että mitä haluaa. Muttakun tykkää vähän kaikista 🙂
Tavoittelen kuvissani valoisuutta, tarkkuutta ja kirkkautta, ja mielenkiintoisia kuvakulmia. Joskus onnistuen paremmin, joskus huonommin. En vielä ollenkaan siten kuin haluaisin. Kamerani on Canon EOS 600D, ja omistan siihen vain perusobjektiivin ja zoomittoman 50mm objektiivin. Ne yhdessä on hyvät, mutta en osaa ottaa niistäkään kaikkea irti mitä varmasti saisi. Kuvaus- ja kamerakurssille, hops heti kun mahdollista!
Tykkään myös napsailla kännykällä kuvia tämän tästä, milloin mistäkin. Olenkin ihan koukuttunut Instagramiin, ja välillä pukkailen niitä räpsyjä tännekin. Minusta niissä näkyy jotenkin elämän erilaisia hetkiä kuin niissä kunnon kameralla asetelluista kuvista.
Mainonta on ehkä isoin kynnys ja tietynlainen rajanveto, jota olen kaikkein eniten blogissani miettinyt. Olen saanut monia pyyntöjä lähteä mukaan kaikenlaisiin yhteistyökuvioihin: on ne perus nettikaupat ja kännykänkuoret ja mitä ikinä. Olen saanut myös kaksi kertaa, viimeksi eilen pyynnön eräältä monissa blogeissa näkyneeltä yritykseltä julkaista postaus heidän tuotteestaan, jota vastaan saisin melkein mihin tahansa nettikauppaan ihan mukavankokoisen lahjakortin. En voi kieltää etteikö houkuttaisi. Yksi postaus, helppoa, ja saisin sitä vastaan tilata mitä tahansa sillä summalla jostakin nettikaupasta.
Jostain syystä tämä nostaa minussa kuitenkin aina karvat pystyyn ja sellaisen vastustusreaktion. Miksi antaisin blogini sellaiseen käyttöön? Siitä on vain yksi hyöty, oma rahallinen tai aineellinen hyötyni. Ei riitä. Varmasti esimerkiksi tuo on hyvä ja ehkä mainostamisenkin arvoinen asia, mutta en tällä hetkellä koe omaksi jutukseni lähteä tällaisiin massayhteistyökuvioihin mukaan. Jos saisinkin siitä pari satasta kuukaudessa, en näe sitä sen arvoiseksi. En halua minkään määrittelevän mitään postaustani. Tällä hetkellä. Tämä on kuitenkin sellainen asia, joka saattaa muuttua tulevaisuudessa, riippuen pyynnöistä.
En kuitenkaan missään nimessä tuomitse muita bloggaajia, jotka ovat valinneet toisin! Jos huomaan jo otsikosta jonkun postauksen olevan pelkkää mainontaa, jätän sen vain usein lukematta, ellei aihe tosissaan kiinnosta minua. Luen sitten seuraavan postauksen jostakin muusta aiheesta taas ihan tyytyväisenä. Ja ymmärränhän minä sen – onhan jotain korvausta kiva saada, tottakai! Ja ymmärrän myös mikä huikea väline tämä blogimaailma mainostajille on. Puhdasta bisnestä, samanlaista kuin bussipysäkkien seinällä: minä myyn näkyvyyttä, ja saan siitä korvauksen. Järkeenkäypää. Ja eräätkin suomalaiset bloggaajat tienaavat pelkästään blogimyynnillä kaksinkertaisen summan vuodessa kuin minä kokopäiväisellä palkkatyöllä maisterin papereilla. Ja se on silloin oikein, jos he ovat tehneet valinnan panostaa siihen.
Toistaiseksi kuitenkin, näihin massamainoksiin lähteminen tuntuisi itseni myymiseltä. Kun en ole bussipysäkki, vaan bloggaan elämästäni. Siis minusta se tuntuisi siltä, eikä se tarkoita sitä että sen pitäisi kenestäkään muusta tuntua siltä. Olen kuitenkin alusta saakka ollut sitä mieltä, että minulla on paljon matalampi kynnys lähteä pienempiin yhteistöihin mukaan vaikkapa yksittäisten yritysten kanssa, sellaisten joista oikeasti, oikeasti pidän. Että jos Louis Vuitton tai Lexington tai Michael Kors laittaa sähköpostia yhteistyöstä, niin minähän vilahdan sinne alta aikayksikön! 😀
Ja samasta syystä blogini sivupalkissa on yksi ainoa mainos: äitini kosmetologinen hoitola-kemikalio Aleksiina. Olen siitä “meidän liikkeestä” ja äidistä niin ylpeä, että kulkisin vaikka mainoskyltti kaulassa joka päivä, joten blogissani sen ainakin pitää näkyä! Sain myös kerran todella kivan yhteydenoton eräältä kauneudenhoitoalan yritykseltä. Olisin varmasti lähtenyt mukaan ellei olisi yksi mainontaperiaate yli muiden: en ikimaailmassa mainostaisi Aleksiinan kilpailijoita.
Sitten on vielä tämä Indiedays. Jonkin portaalin tai lehden alla bloggaaminen on kuitenkin ollut haaveeni alusta saakka. Kun Indiedays inspirationista minuun otettiin yhteyttä, olin kyllä valtavan iloinen. Ainoa asia, mitä mietin todella pitkään, oli se, että siinä samassa myin bannerin yltä paikan isolle mainokselle. Se oli kova pala. Kun puolen vuoden jälkeen tuli sähköpostia ensimmäisestä mainospalkkiosta, olin ihan ihmeissäni. Että ainiin? Kuuluiko tähän sekin? En oikeasti edes muistanut sitä, eikä summa ole kovinkaan suuri pitkältäkään ajalta. Liityin siis täysin siksi, että tokihan halusin lisää lukijoita, keksiä itsekin uusia blogeja inspirationin kautta, ja kyllä – kuulua johonkin. Indiedays ainakin minun silmissäni nauttii arvostusta blogiportaalina, joten siinä kohtaa tein valinnan mainonnasta sen yhteydessä pienempänä pahana.
Toistaiseksi en kuitenkaan ole siis tehnyt yhtään postausta, josta olisin suoraan saanut rahaa tai muuta korvausta, enkä saanut yhtään tuotetta kokonaan tai osittainkaan blogin kautta.
(Aleksiinasta tosin saan kaiken kosmetiikkani, mutta luulenpa että äiti ei tee sitä bloginäkyvyyden vuoksi? 😉 Juuri eilen lähti “tilaus” tekstarilla kynsilakanpoistoaineesta, käsivoiteesta ja meikkisienistä, viimeksi kasvovoiteesta, jalkaraspista, silmänympärysvoiteesta ja kynsilakasta… 🙂 Love you Mom!)
Kaikkein eniten haluaisin blogissa vielä kehittää ulkoasua. Haluaisin yksinkertaisen ja selkeän ilmeen. Se yksinkertaisena pitäminen on vain minulle niin vaikeaa, kun koko ajan tulee rönsyiltyä joka paikkaan… Banneriin olen myös etsiskellyt oikeanlaista ideaa, jota ei ole vielä tullut vastaan. Löydän muista blogeista kaikkea ihanaa, jota en tietenkään halua kopioida, vaan keksiä jonkin yhtä paljon silmääni miellyttävän jutun tähän omaan blogiin.
Kuvaamisessa kehittyminen on myös tavoitteenani jatkuvasti. Käytän jo nyt kahta kuvankäsittelyohjelmaa, mutta huomaan haluavani tehdä sellaisia juttuja, joihin näköjään tarvitsisin Photoshopia. Esimerkiksi samat vanhat fontit ärsyttää jo kauheasti. Haluaisinkin mennä myös Photoshop-kurssille, tai hankkia jonkin kirjan siitä…?
Muutoin haluan jatkaa samalla linjalla, blogin seuratessa perässä mitä ikinä keksinkin. Ihanaa kun myös sinä seuraat.
Ihana Ninnumaaria <3 Blogisi on kyllä yksi suosikeistani! 🙂 Voi tuollainen blogitapaaminen olisi ihana!! Harmi kun minä asun täällä kaukana, muuten olisin varmasti ehdottanut tapaamisia jo useaan otteeseen 🙁 Jos tuollaista suunnittelet joskus tosissaan, niin muistathan vinkata minullekin, jos vain suinkin pääsisin paikalle, jos vain minut huolitaan mukaan, hih!
Olipa hyvä postaus! Kirjoitustyylisi on valtavan mukavaa lueskeltavaa ja muutoinkin vaikutat todella fiksulta ja sellaiselta ihanan aidolta nuorelta naiselta! 🙂
Olen melko uusi lukija, löysin blogisi instagramista, jossa olen kauniita kuviasi seurannut jo hiukan pidempään.
Jatka samaan malliin! Ihania talvipäiviä! 🙂
Kiitos sinulle, olet yksi lempibloggaajistani <3 ei muuta lisättävää 😀
Vau, lämmin kiitokseni, ihan huikeaa kuulla!! 🙂
<3 kiitos myös siitä, että kerroit sen <3
Moi Heidi, muistan sinut hyvin sekä instasta että täältäkin! Ihana kun olet mukana! 🙂
Kiitos aivan valtavasti kommentistasi, tuntuu todella ihanalta kaikki mitä sanoit <3
Kyllä jatkan, tämänkin kannustamana, ehdottomasti! Samoin sinulle 🙂
Kiitos hurjasti Linda, ja samat sanat sinulle 🙂
Älä, eikö oliskin! Just sinua ajattelin ehdottomasti mukaan, myös vaikkapa Annea, Liliä, Emmiä, Jonnaa, Caraa… ja vaikkapa keitä, mulle uusiakin tuttavuuksia! Pitäiskös oikeasti pistää mietintään? 🙂
Niin kuin monella muullakin, niin blogisi kuuluu kyllä ehdottomasti omiin suosikkeihin. 🙂 Tykkään sun blogista mm. sen takia, että vaikka aihe olisikin ns. pinnallinen, niin sieltä taustalta huokuu kuitenkin aina aitous sekä osaat kirjoittaa mielenkiintoisesti asioista. 🙂
Oon ollut huono kommentoija (vaikka luenkin joka postauksen), mutta oon nyt yrittänyt tsempata viime aikoina siinä asiassa. Seuraan sua muuten myös Instagramissa, mutta en ikinä jotenkin uskalla kommentoida mihinkään. 😀
Löysin aikoinaan sattumalta blogiisi ja jäin samantien koukkuun! 🙂 Pidän taitavasta ja jotenkin todella kauniista tavastasi kirjoittaa. Blogia enemmän lukiessani huomasin, että meillä on samanlaisia mielenkiinnonkohteita ja myös joitakin ajatusmalleja! 🙂 Ihailen tyyliäsi niin sisustuksen kuin vaatetuksenkin saralla ja saan siitä inspiraatiota. Blogisi on mukava ja piristävä poikkeus myös juurikin sen takia, ettei joka toinen postaus ole mainostusta. Mukavaa alkanutta vuotta! 🙂 Kiitos päivieni piristämisestä! 🙂
Klikkasin blogiisi ainoastaan tämän tekstin otsikon perusteella -blogiperiaattesi. Olen ajatellut hiljattain enemmänkin tätä juttua, mitkä periaatteet ovat hieman isommilla blogeilla ja mitä mieltä ovat näistä sinun tekstissä esiintyvistä asioista, suurimapana näistä kiinnosti mainontaperiaatteet. Lukiessa tätä juttua tulin enemmän ja enemmän iloisemmaksi siitä kuinka joku ajattele täysin samalla tavalla kuin itsekin (paitsi upeat kuvat osa). Luin tämän jutun loppuun ja olin ylpeä kirjottamastasi tekstistä, vaikken ikinä en ole ennen blogiasi lukenut. Aloin selailemaan enemmän juttuja ja koin pienen pettymyksen, siitä kuinka et ollutkaan kovin syvällisen oloinen ainakaan ensivaikutelmalta. Syvempien mietteiden sijasta, jotka ovat kultaakin arvokkaampaa tuot enemmän esille hienoa elämäntyyliä, minkä taas rahalla saa. Tästä tekstistä välittyi melko aito fiilis, miksei se välity blogisi yleisilmeestä?
Moi Maikki! Kiva kuulla että löysit tästä tekstistä jotain samastuttavaa. En kuitenkaan ehkä ihan päässyt kiinni muutamaan ajatukseesi: mitä tarkoitat että olet samaa mieltä "paitsi upeat kuvat -osa"….?
En myöskään ymmärrä miksi blogissa pitäisi olla aina syvällinen? Yritin tässä postauksessa selittää, ehkä en kovin hyvin, että tämä blogi on minulle niiden keveiden asioiden paikka, kuten varmasti monille muillekin vastaavanlaisille bloggaajille. Hassua kun koen kuitenkin juuri nyt myös niin, että olen viime aikoina juuri avannut itseäni täällä blogissa enemmän kuin ennen.
Mutta tiedätkö, se ei myöskään ole kovin helppoa!
On itse asiassa aika vaikeaa kertoa syvimmistä tunteistaan ja sielunsa syövereistä netissä kuitenkin sadoille, tuhansille tuntemattomille ihmisille. Ja taas palaan siihen, että en myöskään ihan oikeasti halua tehdä sitä aina ja koko ajan.
Tämä blogi ei ole sitä varten.
Tämä blogi on keveämpiä asioita varten.
En koe myöskään "tuovani esille hienoa elämäntyyliä" – tämä on ihan oikeasti minun elämäni. En halua kirjoittaa muista minulle vähemmän tärkeistä asioista, koska se nimenomaan ei olisi aitoa, eikö vain?
Kaikki mitä täällä on, on aitoa. Harmi jos se ei sinulle välittynyt.
Kiitos Sandra aivan valtavan ihanasta kommentistasi. Just tämän takia sitä bloggaillaan – inspiraation vuoksi. Ei ole parempaa kohteliaisuutta kuin kuulla saaneensa nimenomaan jakaa sitä! Voi vau, uskomatonta kuulla että ihailet tyyliäni, tuntuu että vaatetuksessa se ainakin on välillä kovin hukassa, sisustuksessa into on sitäkin suurempi! 😀 Kiva kuulla myös mainonnattoman valintani herättävän kiitoksen. Olen ennenkin kuullut tämän, ja se vahvistaa periaatteitani mainonnan suhteen.
Kiitos hirmusti, kun SINÄ piristit iltaani tällä kommentilla <3
Samoin sulle, huippua tätä vuotta! 🙂
Kiitos Sage, kovasti! Sinä olet kyllä mielessäni juurikin siihen "tuttujen" joukkoon kuuluvana, älä huoli kommenttien jättämisestä aina 🙂 Kiva silti nyt kuulla, että siellä aina matkassa olet! Jännä muuten tuo, että sinä joka olet pitkään seurannut blogiani, tunnistat sen aitouden kevyempienkin tekstien takana. Aiemmassa kommentissa uusi kävijä ihmetteli miksen muissa postauksissa ole niin aito ja syvällinen kuin tässä. Kiitos siis siitä, että kerrot kokeneesi kirjoitukseni juuri niinkuin ne olen toivonutkin koettavan. Kommentoi ihmeessä instagramiinkin, mäkin haluaisin seurailla sinua! Löytyykö nimimerkkisi sieltä tällä samalla…? Täytyykin tutkailla 🙂
Nyt on jotenkin sellainen fiilis, että taidan vihdoin raapustella kommentin tänne..:)
Olen seurannut blogiasi jostakin kevään korvilta, eli en kovinkaan kauaa, mutta sitäkin suuremmalla innolla. Blogisi on noussut aivan ykkös suosikikseni, ja odotan aina malttamattomana uutta postausta. Minua ei kuitenkaan haittaa vaikka välissä olisi muutama päivä. Aivan kuten totesit, kyllä täällä yhtä innoikkaita ollaan silti. Hyvää kannattaa odottaa..:)
Pidän ihanista kuvistasi ja tavasta kirjoittaa. Teksti on rikasta ja mukaansatempaavaa, aivan kuin lukisi paloja jostakin hyvästä kirjasta..
Toisaalta pidän myös siitä, millainen elämäsi on. Itse olen 27-vuotias, gradua vaille valmis KTM, (joka on työskennellyt avokin ravintolassa 7 vuotta, 12h/päivässä) ja tulevaisuus on vielä yksi suuri kysymysmerkki. Blogisi tekstit elämästäsi antavat toivoa tännekin suuntaan, että ehkäpä minulla vielä joku päivä on se ihan oma työpaikka ja asuntokin.. Siihen saakka ihastelen muiden elämiä blogien välityksellä.:D -ÄnTee
Niin ja piti vielä sanoa, että fonttejahan saa kun googlettaa vaan "free fonts" (+ lisää esim hand writing, wedding tai mitä lie jos jonkun tyylistä haluaa) ja lataa ja asentaa niitä fonttitiedostoja – tulevat sitten käyttöön myös kuvankäsittelyohjelmiin 🙂
Heippa, olipa freessiä ja rehellistä tekstiä taas. Musta olet yksi parhaista blogikirjoittajista ja odotankin vaan päivää kun joku lehti sut bongaa vaikka kolumnistiksikin <3 Tollaselle kurssille voisin tulla sun kanssa. Muttei minnekään kameraliikkeeseen. Sellanen puoli ammattilaisen kotikäynti tyttöjen illan yhteydessä olis huippu! 🙂
Hyviltä kuulostavat periaatteesi. Mää tykkään tästä blogista juurikin sen takia, että sisältö kuvineen on laadukasta ja mielenkiintoista – juurikin sellaista, että hetkeksi saa unohtaa kaiken liian raskaan ja arkisen, mutta kuitenkin niin, että koko sisältö on tiukasti jalat maassa. Täällä ei minusta liikaa hienostella ja kiillotella, vaan sisältö on minusta juurikin aitoa. Ja helposti samaistuttavaa.
Minä ihan kummastuin tuossa yllä uuden kävijän kommentista, jossa ihmeteltiin syvällisyyden puutetta. Niin outoa, kun itse nimen omaan löydän tekstien takaa aina sen jalat maassa olevan, järkevän pohjan, joka menee vähän pinnallisuutta syvemmälle. Mutta en tiedä mistä tämä ero minun ja Maikin kokemuksissa sitten johtuu. En tiedä, jotenkin mulla on vaan niin helposti ja välittömästi klikannut tämän blogin (ja sitäkautta sinun) kanssa.
Joten haluan vaan vielä sanoa rohkaisua täältäkin suunnasta, että pidä tämä! Oma tyylisi juuri sellaisena, kuin se on. Etpä varmasti sitä muiden mielipiteiden vuoksi muuttaisikaan ja se on hyvä se!
Niin ja täytyy vielä sanoa, että minäkin olen leikitellyt joskus sillä ajatuksella, että olisi mukava tavata ihmisiä, jotka "tuntee" blogeista. Mutta olen myös todennut, että enpä ole riittävän rohkea moista organisoimaan. Ehkä se rohkeuden puute on johtunut epäonnistumisen pelosta – mitä jos kukaan ei haluakaan tavata mua tai inhoavat kun tapaavat kasvokkain. Vaikka eihän sitä mitään voi saadakaan, jos ei yritäkään! 🙂
Nyt on kyllä kommentoitava vaikka oonkin siinä melkein syntisen laiska yleensä. Arvostan hirveesti näitä sun blogi periaatteita ja musta sun blogin yks hienompia piirteitä on se, että siitä välittyy se ilo ja innostus jolla tätä teet. Ja nimenomaan, että teet tätä meille lukijoille, mutta ennenkaikkea myös itselles. Ja se mitä lukijana arvostan eniten on tietysti kommenteihin vastaaminen, ei paljon huvita sellaisiin blogeihin enään kommentoida jos ei koskaan mitää vastauksia tuu takaisin päin.
Jatka samaan malliin!
Heippa!
Minunkin on nyt viimein pakko kommentoida jo melkein alusta asti blogiasi lukeneena. Blogilistallani on kolme selkeää suosikkia, joiden postaukset jätän aina viimeiksi luettaviksi päivittyneistä blogeista; siis että parhaat viimeisinä 🙂 Sinun, Jonnan ja Lillin. Jotenkin sinun blogistasi kuitenkin erityisesti huokuu selvästi sellainen syvempi puoli ja todellakin huomaa, että kirjoitat aina ajatuksella. Lisäksi tykkään hirveästi ihanista matkakuvistasi sekä lämminhenkisestä ja kuten olet itsekin sanonut rönsyilevästä sisustustyylistäsi 🙂 Jatka ihmeessä samaan tyyliin, sinä ja blogisi olette huippuja 🙂 Mukavaa talven jatkoa!!!
Tosiaan samastuin kaikkeen muuhun patsi kuvien ottamiseen, -sinulla on tosi kivoja kuvia, itse en valitettvasti ole kovin innokas ja tarpeeksi taitava panostamaan siihen.
Pidän siitä kuinka vastasit kysymykseeni, hyvä ettei kriitikki hetkauta penkiltä!
Tosiaan tarkemmin en blogiisi ole tutustunut, mutta ensivaikutelmana minulla tuli edellämainittu.
Tiedän ettei itsensä avaaminen ole helppoa, kenties kommentillani halusin vain rohkaista siihen – en haukkua blogiasi pinnaliseksi. En ole ajatellut asiaa siltä kannalta, että blogi on aika monillekin keveiden asioiden paikka ja miksipä ei.
Toivon, että sinulla tulee jatkossakin hienoja ajatuksia sisältäviä tekstejä – edes välillä 🙂
Kiitos Maikki, nyt täytyy sanoa että minä pidän siitä kuinka sinä vastasit tähän! Vähän oletin sinun nimenomaan tarkoittaneen blogiani pinnalliseksi, mutta me vain näimme asian eri tavalla ja kumpikin huomasi sen, hyvä! Arvostan myös sitä, että kommentoit suoraan ja nimelläsi, ne anonyymit ilkeilijät jo riittääkin.
Jos haluat, käy ihmeessä läpi vanhoja postauksiani, luulen sinun ehkä yllättyvän kuinka paljon tämänkaltaista tekstiä täällä lopulta onkaan. Vaikkapa "elämää" -tagin alta niitä palasia löytyy. Niitä tosiaan kirjoittelen silloin kun sellainen fiilis on. Se on kuitenkin paljon raskaampaa, vaikka ei niin synkkä asia olisikaan, kirjoittaa tunteistaan ja ajatuksistaan kuin niistä "pinnallisista" asioista. Siksi en jaksa sitä aina tehdä vaikka se helpottaakin, kuten sanoin.
Kiitos, kyllä varmasti tulee! 🙂
Moi Asta, vauuuu miten ihanaa kuulla! <3 <3 Ja että minä kuuluisin samaan kategoriaan Lilin ja Jonnan kanssa -ihan huippua! Molemmat naiset on niin upeita bloggaajia! Tosi tosi kiva kuulla, että täältä sinullekin välittyy se syvempi puoli, niin haluaisinkin sen olevan. Arvostan myös ihan hurjasti sitä että sanot lukeneesi tätä jo melkein alusta asti! Ja että nyt kommentoit, mieletöntä 🙂 Kiitos siitä! Kiitos ihan valtavasti ihanista sanoistasi, juuri sinunkaltaiset siellä ruudun toisella puolella tekevät tästä jutusta niin kivaa kuin se on. Kiitos, samoin <3
Moi Viivi, tuntuu todella hyvältä mitä sanot <3 Sen ilon ja innon en halua täältä koskaan katoavankaan, siksi juuri kirjoitin että en ota stressiä jos välillä tulee taukoja tai inspiraatio on hukassa – sitten annan blogin olla, kunnes tulee se pakottava tarve saada joku juttu, kuva tai asia tänne ulos. Siinä se ilo 🙂
Kommentteihin vastaaminen on aivan ykköstärkeää minulle, koska niiden saaminenkin on. Se on ainoa väylä tietää mitä siellä tapahtuu, keitä siellä lukemassa on ja mistä te olette tykänneet. Kommenttien määrä suhteessa lukijoihin kun on kuitenkin niin häviävän pieni suhteessa lukijamäärään, että joka ikinen on minulle kovin tärkeä.
Kiitos siis todella paljon kun sinäkin päätit jättää tämän kommentin 🙂
Kiitos, jatkan!
Kiitos kauheasti Kirsi, sinä se oot täällä sellainen luottoystävä ettei toista! Ehkä se johtuu juurikin siitä "tuttuudesta" -kun seuraa toista pitkään, huomaakin ehkä helpommin ne samat piirteet, luonteenkin ehkä, jota ei kuitenkaan kukaan voi paeta kirjoittaessaan elämästään. Uudelle kävijälle se ei ehkä vain aukene. Tosi tosi kiva siis kuulla, että sä oot löytänyt täältä sen minkä haluankin välittyvän!
Kiitos hirveästi rohkaisusta, se merkkaa paljon mulle! Jatkan! 🙂
Minä ehkä voisinkin organisoida jotain tuollaista, mutta on siinä tietysti se jännittävä aspekti…! Just noista syistä…!
Joo vai!? Mulla on tähän macin osx:n päälle asennettuna windows, jonka kautta käytän toista kuvankäsittelyäni – tuliskohan se siihen kans….? Niissä kahdessa ohjelmassani kun on ihan eri fontit nyt. Toinen juttu mitä haluaisin tehdä on sellainen sumea maitolasimainen "laatikko" kuvan päälle, mihin voi kirjoittaa – vaikka sen näköinen kuin sulla oli siinä bataattikeiton ekan kuvan päällä. Olen päätellyt että niitä on vaan photoshopissa. Byää, inhoan uusien tietotekniikka-asioiden opettelua >:/
Hih, kiitos muru <3 <3 Voi kun niin käviskin!
Mä tarvitsisin ehkä kaks kurssia: toisen just kameraliikkeestä ihan vaan tolle mun kameralle, ja sit sen jälkeen toisen sellaisen vapaamuotoisen, ehkä just tollasen! Joo!
Moikka ÄnTee, ihan mieletöntä kuulla! Tykkään just tällaisista kommenteista, joissa saan vähän kuulla jostakin näkymättömältä tuntuneesta lukijasta siellä numeroiden takana, kiitos siis kun päätit jättää kommentin <3 Tosi kiva kuulla että tykkäät blogistani niin paljon että odotat uutta postausta, ja varsinkin se, että palaat takaisin jos on ollutkin pientä taukoa. Kirjoittamisesta tykkään niin kovasti, että siitä tuollaisen kohteliaisuuden kuuleminen tuntuu aina erityisen hyvältä!
Kivointa minustakin on seurata samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten elämää, kiva että sieltäkin löytyy sellainen! Ooh, toivoa tulevaisuuteen.. Hienoa, koska minultakin se tuntuu välillä olevan hukassa…! Tosin olen tottakai onnellinen, kun minulla tämä työ omalla alallani on, mutta aina sitä kaipaa eteenpäin… Oma yritys on todella hieno asia, olkaa siitä ylpeitä vaikka varmasti raskasta joskus onkin. Pukerra se gradu valmiiksi, ihan oikeasti kunnon tsempillä se läpi – sitten onkin paljon helpompi katsoa taas uusia juttuja sen takaa. Kaikkea hyvää sulle ja ihana kun oot täällä mukana 🙂
Moikka,
blogiasi on tosi kiva lukea, oikea hyväntuulen blogi missä on kuitenkin myös syvällisempiä juttuja 🙂 Kuvat ovat kauniita ja tunnelmallisia, fiilis välittyy aina oikein tänne ruudun toiselle puolelle. Voi kunpa jaksaisin panostaa omaan hevosblogiin yhtä paljon. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. 🙂
Mistä olet ostanut kamerasi? ainakin itse sain Rajalasta juuri hiljattain oman kameran (Nikon D3200) oston yhteydessä kaksi vapaalippua kursseille; toinen Rajalan järjestämä "digijärkkärikoulu" (oli eilen) ja toinen Nikonin oma kurssi (on huomenna). Eilinen oli hyvä perussetti asetusten säädöstä, ja odotan huomista kurssia innolla, luulen että Nikonin omalta kurssilta saan vielä enemmän irti infoa juuri tästä omasta kamerasta. Ehkä Canonilla olisi vastaavia tilaisuuksia? Minulle toinen vaihtoehto oli juuri tuo Canonin 600D, mutta löysin Nikonista paremman tarjouksen niin vaihdoin rohkeasti merkkiä, aikaisemmat digipokkarit ovat olleet aina Canoneita.
Moi Annika, tosi tosi kiva kuulla! 🙂 Ihanaa kun tykkäät ja jätit kommentin!
Olen saanut kamerani joululahjaksi kaksi vuotta sitten. Silloin pakettiin kuulemma kuului paljon muita juttuja, eikä kurssia. Olen kyllä harkinnut meneväni jollekin Rajalan kurssille, sieltä kun kamera on ostettu. Kiitos siis vinkistä! 🙂
Sekin onnistuu PhotoScapella (eikös sulla se ollut käytössä?)…. määpäs laitan sulle vaikka ihan mailia taasen! 🙂
Olen ollut kyllä onnekas, kun tämän sinun blogisi löysin melkeinpä heti, kun tämän aloitit 🙂 Tykkään blogissasi kaikesta, tavastasi kirjoittaa, eri aiheista, kuvista… Lisäksi tunnut olevan aivan mahtava tyyppi <3 Itse pidän blogini tarkoituksella pinnallisena, enkä halua kertoa itsestäni sen enempää 🙂 Oikeastaan minua ei häiritse yhtään mitä tuntemattomat minusta ajattelevat, mutta toisinaan ahdistaa kaupungilla kun tietää jonkun henkilön blogiani lukevan.. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. En myöskään edelleenkää, vuosien blogin pitämisen jälkeen, kerro tästä kavereilleni, osa tosin on saanut ihmeen kaupalla tietää 😀
Mainostamisen kanssa olen tavallaan kanssasi samoilla linjoilla, tavallaan en. Itse mainostan mielelläni tuotteita, joita itse olen ostanut ym. ja saan itse päättää mistä kirjoitan ja mistä en. Mutta kaikkeen ei tosiaan kannata lähteä mukaan.. Esim. Crocseja en lähtisi mainostamaan, kun minulla on niistä aika jyrkkä mielipide, vaikka ne olisi ilmaiseksi saanut 😀 En myöskään kirjoita mistään pakon edessä, muutaman kerran olen jättänyt yhteistyön sikseen, kun koko ajatus alkoi siinä vaiheessa ahdistaa, kun postaus olisi ollut "pakko" väkisin vääntää 😀 Toisinaan myös yhteistyökumppanit ovat aika röykeitä ja luulevat voivansa kohdella miten vaan, kun blogi ei ole kovinkaan "suuri". Harmi vaan kun en omalla pikkuisella blogillani pääse rikastumaan ollenkaan 😀 Indiedaysin Inspiration on kyllä loistava kanava saada lukijoita ja näkyvyyttä, itseäni vain alkoivat välillä ne suuret mainokset, joihin ei itse voi vaikuttaa, häiritsemään liikaa omassa blogissani, joten katsoin parhaaksi lopettaa yhteistyön, vaikka täytyy myöntää, että Indiedaysin kautta blogissani olivat paljon suuremmat kävijämäärät.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle ja kiitos kun jaksat blogia päivitellä! <3
Ps. Matkakuume vain kasvaa näiden kuviesi myötä! 😀
ONNISTUUKO?! Whaaaat, nyt jätti kyllä sydän lyönnin välistä. Sä oot ihan velho! <3 Laita mailia, kiitos, ihana!!!
Ihanaa Anne kun oot ollut mukana alusta saakka, muistan sen oikein hyvin kun liityit seuraamaan ja olit varmaan ekoja kommentoijia <3 Sinäkin oot ehdottomasti yksi niistä "tutuista" ja melkein ainoa jonka blogiin liittyen olen tavannutkin! 🙂
Minä olen ihan samaa mieltä siitä, että kukainenkin saa pitää blogin sisällön aivan sellaisena kuin hyvältä tuntuu. Ja et sinä minun mielestä nyt niin pelkistä pinnallisista asioista kirjoittele, kyllä ainakin kun koko ajan seuraa, tuntuu että tietääkin sinusta jotain. Se on kyllä minulle ainakin mielenkiinnon ylläpitämiseksi tärkeää 🙂 Niin sinäkin vaikutat loistotyypiltä <3
Ymmärrän täysin tuon mainontapointin sinullakin. Tosin et sinäkään kuulu lähellekään sitä kategoriaa että mainostanpas vaan kun siitä saa rahaa, päinvastoin. Jos jotakin mainostat, uskon tosiaankin että siitä oikeasti tykkäät. Ja just niin sen pitää ollakin. En minäkään ole millään nollalinjalla mainostamisen suhteen, vielä ei vaan ole tullut mitään oikeaa kuviota vastaan.
Kiitos samoin sulle, ja todellakin jaksan kun sinunlaisia ihania on siellä <3
ps. NIIN MULLAKIN!!
Aivan älyttömän hyvä postaus taas! Ja nuo kuvien maisemat… niin kaunista ja ihana tuo viimeinen kuva! 🙂
Joo, tapaamiselle iso peukku mun puolesta!! 🙂
Tosi hyvin kirjoitettu jälleen! Onneksi aloitit bloggaamisen aikoinaan, sillä tämä on ehdottomasti lemppareitani 🙂 Tykkään siitä, että kirjoitustyylistäsi välittyy persoonaa ja kuvat ovat upeita tottakai. Blogista näkee, että panostat jokaiseen postaukseen ja niitä on miellyttävä lukea. Selasin noita aiempia kommentteja, enkä oikein ymmärrä tuota kritiikkiä "syvällisyyden puuttumisesta", sillä mielestäni annat itsestäsi blogille paljon enemmän kuin monet muut, "pinnallisemmat" blogit. Sen takia blogiisi ja persoonaasi on helppo samaistua ja tuntuu kuin olisit "tuttu", kuten tuossa tekstissä ilmaisitkin 🙂
Minulla on itse asiassa luonnoksissa hyvin samantyyppinen teksti ja muutenkin taas sellainen olo, että haluaisin uudistaa blogia hieman (näitä hetkiä iskee aina välillä…). Pitäisi vaan löytää kunnolla aikaa siihenkin hommaan 🙂
Jatka samaan malliin! <3
JEE! 🙂
Kiitos Roosa tosi paljon! 🙂 Aah älä muuta sano… Olisin NIIIN mielellään tuolla just nyt <3 <3
Kiitos Emmi paljon! Niin kiva kuulla että jopa sun lemppareita, niin sunkin blogi on minun! 🙂 Niin munkin mielestäni olen ainakin viime aikoina ollut sellaisella päällä että olen kirjoitellut ajatuksiani avoimemmin, siksi se minutkin vähän yllätti. Kiva jos teistä pidempään mukana olleista sentää tuntuu siltä 🙂
Kirjoita ihmeessä omista blogiajatuksistasi, olis tosi kiva lukea! Ja niin todellakin, mulla on hirveä uudistusvimma eikä oma blogi miellytä ulkoasultaan koskaan, mut hassua etten kyllästy ollenkaan suosikkiblogien ulkoasuihin vaikka pysyisivät vuosia samana, päinvastoin harmistun jos en löydäkään sitä tuttua vanhaa ilmettä, mikä siinäkin on?! 😀
Kiitos tosi kovasti, jatkan <3 🙂
Sä vaan oot niin ihana. Ja AITO. Kiitos.
Voi vitsi mikä ihana kommentti 🙂 Kiitos, sinä ihana kuka oletkaan <3
Löysitkin jo Instagramista mut. 🙂
Joskus aina leikittelen ajatuksella, että olisi kiva päästä tapaamaan bloggareita, vaikka en jotenkin koe olevani bloggari. 😀 Joten jos blogitapaamisiin otetaan nobodyja, niin se olisi hienoa. 😀
Tuli mieleen yksi juttu, kun muistan että oot täällä joskus maininnut et oot ollut Dressmannilla töissä, niin siellä minäkin teen keikkaa välillä muiden töiden ohella. Tosin vasta viime kesänä aloitin, mutta kivaa hommaa ja mukavaa vastapainoa "omille töille". 🙂
Juu löysin! 🙂
Niinpä! Sellanen tapaaminen olis tosi tosi kiva, saas nähdä kuka kerää rohkeutta ekana 🙂 Etkä sä oo mikään nobody!
Joo, olen! Ai kivaa! Missähän kaupungissa olet…? Mä olen ollut vain Salon ja Turun myymälöissä itse, sen 6 vuotta tosiaan vähintään kolmena päivänä viikossa, joitakin vuosia kokoaikaisenakin… Niitä aikoja :') Siellä oli kyllä paljon kivaa: kaverit ja rento, ihan erilainen työ kuin tämä nykyiseni. Hyvässä ja pahassa. Pitäisköhän munkin ängetä itseni johonkin myymälään takaisin ilta- ja viikonlopputöihin?!
Ihana Ninnumaaria ja ihana blogi. ♡ Minä löysin tänne vasta joku aika sitten, mutta instassa sinua olen jo pitempään seurannut. 🙂 Olet yksi suosikkibloggaajani, jika varmasti johtuu siitä, että sinulla on samanlainen arvomaailma kuin minulla. Odotan aina innokkaasti uutta päivityksiäsi ja niitä tuleekin useasti. Kiitos siitä! 🙂
Jatka vain samaan malliin ja ihania asukuvia myös kehiin… 😉
LeAnn, KIITOS valtavasti <3 Sinä olet myös yksi niistä "tutuista" aktiiveista, ja instan kautta taisin sinut minäkin ensimmäiseksi löytää. Niin kiva kun olet mukana ja kommentoit ahkerasti myös <3 Ihan huikeaa kuulla että blogini on yksi lemppareistasi, kiitos!
Joo asukuvia, khöm… niitä tulee aina silloin … tällöin 😀
Kiva kuulla!
Olen tainnut vain kerran aikaisemmin kommentoida, mutta nyt täytyy kyllä tehdä se taas! En muista tarkalleen, milloin aloin blogiasi seurata, taisi olla viime kesällä. Oli pakko lukea kaikki postaukset läpi, sulla on niin hyvin sana hallussa ja tämä on kyllä oikein hyvän mielen blogi! Olen samoilla linjoilla muiden kommentoijien kanssa, että teksteistäsi huokuu myös se syvällisempi puoli ja aitous, vaikka aihe olisikin pinnallisempi.
Sain blogiasi lukiessa hirveästi inspiraatiota omankin blogin aloittamiseen! En tiedä miksi, mutta ei ole muiden blogien kohdalla tullut samanlaista intoa! 🙂 Aloitinkin syksyllä kirjoittamaan tämmöistä sekametelisoppablogia, mutta se ei jostain syystä edennyt yhtään mihinkään. Nyt kuitenkin hetki sitten keksin, että liikuntapainotteisuus olisikin ehkä se oma juttuni, siihen kun olen syttynyt nyt viime aikoina ihan täysillä! Luultavasti sielläkin tulee näkymään vähän lifestyle-tyylisiä juttujakin, mutta aivan varmasti vain ja ainoastaan omilla ehdoillani. Juuri niitä juttuja, mitä itse sinne haluan kirjoittaa 🙂
Täytyykin useammin tulla kommentoimaan, en tiedä mistä se johtuu, mutta susta saa blogisi perusteella sellaisen "läheisen" kuvan, vaikka ei olla kertaakaan nähty tai edes paria kertaa enempää kommentoitu!
Tulipas sekava sepustus, sorry vaan! Ihanaa loppuviikkoa sulle ja jatka samaan malliin! 🙂
Moikka Vera! Kiva kun jätit kommentin! Vautsi, oikeastiko olen inspiroinut sua aloittamaan omankin blogin!? Ihan huimaa :)) Kiitos tosi tosi paljon! 🙂 Joo, siksi en aseta tällekään blogille mitään kategoriaa, koska on kirjoitettava vain ja ainostaan juuri niistä asioista mistä oikeasti aidosti tykkää! Hyvä jos olet löytänyt sun juttusi!
Miten en nyt löydä sinne sinun blogiisi tuolta nimimerkkisi takaa.. Vai onkohan se jossakin muualla?
Tosi kiva jos tuut useamminkin kommentoimaan. Ihana kuulla myös tuo tuttuus, yritänkin purkaa kaikki muurit tästä väliltä ja pitää ne aina poissa. Mun mielestä on pakko antaa itsestään, että voi saada jotain, ja niin olenkin avoimuudella saanut – vaikkapa sunlaisia mahtavia tyyppejä sinne ruudun taakse 🙂
Kyllä jatkan, tämänkin tsemppaamana, kiitos vielä kovasti! Samoin sulle!
Vaikka mä tykkään kaikesta kevyestä, hömpästä ja hyvän mielen fiilistelystä (etenkin duunipäivien jälkeen on kiva ajatella jotakin ihan muuta kun "asioita") niin täytyy kyllä taas mainita, että sä olet todella hyvä kirjoittamaan, ja se tulee kyllä just tällaisissa postauksissa hyvin esille! Joten tällaiset postaukset on kyllä ainakin mun mieleen kaiken kevyemmän fiilistelyn lomassa. Osaat perustella ajatuksesi todella hyvin, ja ei voi kun todeta että hyvät blogiperiaatteet!
kkk
Kiitos tosi paljon ihanista sanoistasi kkk <3 sinäkin kuulut niihin tuttuihin täällä, ja olet myöskin yksi niistä yhden käden sormin laskettavista, jotka olen tavannutkin! 🙂 Kivaa kun oot mukana.
Hei arvaa muuten mitä me saatiin K.M:n kanssa sittenkin tilattua…! IIKS! Viikonloppuna blogiin jos vaan ehdin 🙂
Täällä Kanta-Hämeessä, on niin pieni kaupunki etten näin kaappibloggarina kehtaa sanoa sitä. 😀 Sanon usein, että meen rentoutumaan sinne töihin, kun se on niin kivaa työtä. 🙂
Ok. Joo siltä se kyllä joskus tuntui 🙂 Ja ajan kultaamana näin jälkikäteen ainakin!
EI varmaankaan näy siksi, että kirjoitan päivisin duuniprofiilistani 🙂
Taidan olla kyllä maailman huonoin bloggaaja, kun en ole koskaan mihinkään tyytyväinen ja olen parin kuukauden sisällä tehnyt pienen matkan välillä blogger-lily-blogger! 😀 Täältä siis nykyään löytää: verasofiaa.blogspot.fi
Se on kyllä mun mielestä upeaa, että joku tosiaan onnistuu siinä, että välittää blogin kautta sellaisen helposti lähestyttävän kuvan itsestään. Monissa pitkäänkin seuraamissani blogeissa se itse bloggaaja tuntuu kovin etäiseltä, mutta ei täällä. Ihan mahtavaa 🙂
No mä ajattelinkin että oletko se sama jolle Lilyyn jotain kommentoinkin 🙂
Ihana kuulla!! 🙂 Let's keep it that way!
Voi ei, en kestä! Nyt tuli ensimmäinen tuttu lukijakollega vastaan! Moi Annika ja kiva nähdä, että säkin luet Ninnun blogia! Oon monesti miettinytkin, että onkohan lukijoissa tuttuja joukossa. Tai siis sellaisia, joita en muutoin Ninnuun osaisi yhdistää 🙂 Mahtia että kommentoit! Terkkuja sekä isoille että pienille karvaisille!
-Marianne
Oho, hih, kivaa 🙂
On pitänyt kommentoida ties kuinka moneen viimeisimpään postaukseesi, mutta kiireissä on kuitenkin jäänyt! Nyt siis virtuaalikynä vihdoin kauniiseen käteen 😉 Todella hyviä periaatteita – sinun blogisi on ollut kyllä ihana löytö! Kirjoitustapasi erottuu edukseen, annat rivien välistä juuri sopivasti persoonaa, kuvat ovat kauniita ja teidän upea koti se vaan ihastuttaa joka kerta <3 Niin ja tuonne ylempään viitaten – ehdottomasti messissä jos jonkin sortin miittinkiä järkätään! 😉
Kiitos Jonna, sanasi merkitsevät mulle todella paljon, sinun blogisi kun on ehdottomia suosikkejani klassisessa tyylikkyydessään, jota ei voi kuin ihailla! Ihana siis kuulla, kiitos todella paljon <3
Se olis kyllä tosi hauskaa, pitäiskö todellakin alkaa sellaista järkkäämään?! 🙂
Ihanasti kirjoitettu! <3 pakko jäädä seuraamaan kaunis blogi sinulla ja kaunis olet sisäisesti ja ulkoisesti;)
Oih vitsi miten ihanaa kuulla <3 Kiitos Tania kovasti, huippua jos jäät mukaan, olet niin tervetullut 🙂
Hih, satuin lukemaan näitä kommentteja, JEE, täältäkin peukku tapaamiselle, oispa superkivaa!! 🙂 Ja hyvä postaus, olen monesta jutusta samaa mieltä..
Niin olisikin!! Ehkä kesällä, miten olisi?! 🙂
Piti jo tulla kommentoimaan heti kun tämän postauksen luin, mutta nyt vähän viivellä. Eli ihana postaus! Tykkään blogissasi juuri aitoudesta. Tuo kuulostaa myös kivalta, ettet rajaa aiheita tai ota turhaa stressiä blogistasi. Välillä on jopa ihan ärsyttävää, kun blogeista on tullut niin viilattuja ja ammattimaisia… siis koska juuri se aitous ja persoona siellä takana tekevät blogeista kivempiä (kuin naistenlehdet). Itsekin tuppaan sortumaan tuohon viilaamiseen, kynnys postauksille nousee, mikä ei taas ole aina niin kiva juttu.
Ja tuohon ylempään kommenttiin liittyen, niin olisi huippukivaa pitää pieni blogimiitti! 🙂 Lupaathan järkätä pian? Mä olen ainakin mukana! 🙂
Kiva kun jätit kommentin Cara! Tosi, tosi ihana kuulla just sinulta että tykkäät, sinun blogisi ja tyylisi kun on niin viimeistelty ja kaunis! Välillä tästäkin tosiaan nousee pieni stressi, niinkuin tietysti kaikesta minkä haluaa tehdä täysillä ja kunnolla, olkoonkin harrastus. Siitä pitää siis välillä ajatuksella irtautua, minun ainakin!
Se tosiaan olisi huippua!! Koska kaikki olette suhtautuneet ajatukseen niin hyvin (vähän jännitin) niin se on ehdottomasti toteutettava!! Itse mietin enemminkin kesää, mutta onkohan kaikilla silloin liikaa menoja… Pitää laittaa joku sähköpostirinki pyörimään! :)))