Last day in Beijing: Schitech Outlet Mall & The Place
May 13, 2013
Viimeisenä päivänä Pekingissä käytiin Outlet -mallissa, joka on aika pieni mutta muuten kaikinpuolin samanlainen kuin amerikkalaiset ja eurooppalaiset outlet-kylät. Luksusmerkit on pääosin länsimaisia, ja siksi Kiinassa paljon kalliimpia lähtöhinnaltaan kuin meillä. Kuitenkin koska alennukset on joissakin tuotteissa melko huimia, löytöjä voi tehdä. Schitech Outlet Mall on useimmin myös siitä kiva, että se on aina ihan tyhjä. Tuntuu melkein aavemaiselta kun kaupungin melko hiljaisella laitamalla olevassa kiillotetussa luksuskylässä hiippailee vain muutama muu ihminen.
Schitech Outlet Mallia ei pidä sekoittaa Schitech -ostoskeskukseen, joka on keskustassa pääkadun varrella. Outlet-kylä on kyllä samaisen luksuskauppakeskuksen tytärkeskus, mutta sijaitsee lentokentän lähellä kaukana keskustasta. Tässä oli ainoa kunnon sähellys taksien kanssa meillä. Pyysin hotellia kirjoittamaan osoitteen kiinaksi taksia varten, mutta varmuuden vuoksi kirjoitin osoitteen vielä meidän kirjaimilla ylös myös. Näytin kuskille molemmat laput, ja hän ihme kyllä ymmärsi meidän kirjaimia ja sai jotenkuten elekielellä selitettyä, että paperissa lukee kaksi eri paikkaa. Säntäsin takaisin hotelliin kysymään että lukeeko niissä eri paikat. Väittivät että ei lue, sama paikka on.
No minä takaisin taksiin ja soitettiin sinne Outlet malliin ja annettiin puhelin kuskille. (Mr. Big oli ostanut kiinan prepaid -liittymän jostakin kioskista alkuviikosta ihan tällaisia tilanteita varten, ja kannatti). Kuski sai kiinaksi asian selväksi, ja me vielä viittoiltiin suuntaa lentokentälle päin, jossa tiedettiin sen olevan. Se mun lappu piti paikkaansa, mutta hotellin kiinaksi kirjoittama ei: kävi ilmi, että hotellin respa ei vain tiennyt sitä Outlet Mallia, vaikka netistä sen näytin. Hän siis kirjoitti lappuun sen pääkadun ostoskeskuksen osoitteen vaikka nyökytteli että juu tämä on nyt kiinaksi se outletin osoite. Jälleen niin kiinalaista: jos ei tiedetä, sanotaan jotain mitä vaan ja nyökytellään yes. Silloinkin kun kävin kysymässä että onko näissä lapuissa saman paikan osoite. Yes yes.
Note: älä siis koskaan esitä kiinalaiselle kysymystä johon voi vastata kyllä tai ei. “Ymmärrätkö mitä sanoin” on pahin mahdollinen kysymys. Yes yes tai due due, vaikka ei ole hajuakaan. Kasvojen menetystä he pelkäävät, mikä on taas meille ihan nurinkurista. Minä pelkäisin menettäväni kasvoni, jos johdattaisin jotakuta harhaan ja tietäisin olevani väärässä tai etten tiedä vastausta. Kiinassa kasvojen menettämistä on se, että myöntäisi ettei tiedä. Sitä ei myönnetä koskaan.
No, meille sattui uskomattoman kärsivällinen kuski. Yleensä ne tässä vaiheessa tuuppaa turistit autosta pihalle ihan kylmän viileästi ja jatkaa matkaansa. Tämä kuski halusi kuitenkin ottaa selvää ja viedä meidät oikeasti oikeaan paikkaan. Noin tunnin kyyti maksoi ehkä 10 euroa, mikä on jo aika paljon Pekingin taksissa. Annoin vielä 10 yuania, eli noin 1,25 euroa tippiä, josta kuski oli todella mielissään. Molemmille jäi hyvä mieli.
Yleensä muuten tippiä ei oteta vastaan missään: takseissa tai ravintoloissa ei tuputtamallakaan, koskaan. Sekin on jotenkin noloa heidän mielestään: en tarvitse rahojasi, pärjään muutenkin. Tipin ei siis ajatella olevan kiitos hyvästä palvelusta vaan joku rikkaan länsimaisen turistin almu tai jotain. Meidän kuski eleli kuitenkin näköjään kaikin puolin vähän länsimaisempaa elämää, ja otti tipin vastaan mikä hyvä olikin.
Niin ja hei, jos joku Pekingiin eksyy ja sattumalta haluaisi Schitech outletissa käydä, niin yksi vinkki: Älä ota taksia ollenkaan vaan kävele siihen pääkadun eli Jianguo Men Wai -kadun varsinaiseen Schitech -malliin ja hyppää outletiin vievään ilmaiseen bussiin.
Jep. Se me löydettiin vasta paluumatkalla, hups.
Tein outletista yhden mielettömän löydön, jota olenkin jo Instagramin puolella vähän vilauttanutkin… 🙂 Se on yksi niistä vaatekaapin – eikä kun oikeasti koko elämän – kulmakiviä, klassikkojen klassikko. En voi vieläkään käsittää että sellainen nyt kaapissani on! Huomiselle tästä löydöstä tulossa kokonaan oma postauksensa! 🙂
Pekingin-shoppailut muuten jäi aika vähäisiksi, mutta voisin niitäkin kuvata jossakin vaiheessa. Lähinnä rohmusin koruja kuten viimeksikin, ja parit hauskat sandaalit.
Illalla lähdettiin The Placelle, joka on siis sellainen ulkoilmakauppakeskus sekin. The Placen tunnistaa jättimäisestä screenistä, joka halkoo aukiota. Muuten paikka on Pekingin mittapuulla melko pieni. Tykkään sen tyylikkäästä tunnelmasta kuitenkin paljon enemmän kuin oppaissa ja muualla mainostetusta, Kielletyn Kaupungin tuntumassa sijaitsevasta Wangfujing -kadun ostosalueesta. Ja näitä shoppailupaikkojahan on kaupungissa aivan pilvin pimein, mutta The Place nyt on meille tuttu, kun se on vain parin kilometrin päässä “kotoa”. Placella oltiin siinä CJW-baarissa lauantaina (postaus täällä), ja siellä on myös muita hienoja baareja. Ostospaikoista löytyy niin Massimo Dutti, Zara, Mango kuin liuta kiinalaisia merkkejäkin. Eli ei luksusta mutta siistiä ja kivaa.
Oikeasti me lähdettiin sinne etsimään ruokapaikkaa, joita niitäkin on The Placessa paljon. Jo aikaisemmin viikolla oltiin koettu ihme kyllä ainoa ravintolatakaisku, eli yksi lempparipaikoista oli kolmessa vuodessa muuttanut, eikä tiedetty minne. Lähdettiinkin siis ainoata kertaa koko viikolla haahuilemaan ihan vaan jonnekin syömään. Juuri kun meinattiin luovuttaa, käveltiin vielä kellarikerroksesta sellaisen food court -tyyppisen aukion läpi. Ja siellä ihan sattumalta oli se intialainen ravintola Ganges, joka oltiin missattu Sanlitunissa aikaisemmin viikolla! Ihan mieletön tuuri, joka omalla tavallaan kruunasi koko loman ihan täydellisesti!
Mulle tuli heti mieleen yksi asia minkä olisit voinut ehkä ostaa…oli pakko mennä (utelias!) kurkkaamaan ja arvasin ihan oikeen:))) Wau,loisto ostos!!!
kkk
Hihhii, niinpä! 😀 Aika nopeasti se taisi vilahtaa tuolta Instagramin tuoreimmista kuvista alas, mutta sieltähän sen löytää juu :))) Hih mitä salapoliisintyötä 😀