• lilac

Luota siihen, että ihmiset haluavat vain hyvää

outfitemmas-22

 

Mun työni huikea etu on saada tavata mielettömiä ihmisiä. Mikä klisee, mutta niin tosi! Pari viikkoa sitten olin saanut eräiltä ministereiltä kutsun tilaisuuteen, joka oli jopa järjestetty ihan tätä varten. Kourallinen naisia yhteiskunnan eri osa-alueilta vastaamassa aamiaisen äärellä kysymykseen kuka olet, ja mikä sua innostaa? Minkä energiabuustin ja iloryöpyn tilaisuus saikaan aikaan! Ja inspiraation! Joukossa oli naisia taiteen, tieteen, tekniikan ja politiikan aloilta, eikä yhdenkään vastaus jättänyt kylmäksi.

Mieleeni jäi koko iloisesta tilaisuudesta päällimmäiseksi muutama asia.

Et ole, eikä sinun tarvitse olla vain työsi. Meitä kaikkia innosti elämässämme hirveän moni asia. Oli mielettömän virkistävää kuulla näiden rautaisten ammattilaisten elämästä muutoinkin, ja luoda kuvaa ja kokemusta heistä kaikista ihmisinä. Inhimillisyydestä. Siitä, miten oikein se onkaan. Ammattilaisuutta ei vähennä se, että rakastat myös arkeasi, kuvataidetta tai vaikka neuvottelutilanteita. Kaikki osa-alueet luovat tasapainoa ja energiaa toiseen. Usein sotkeudun tähän suohon ajatuksissani – tunnen jonkinlaista älytöntä noloutta siitä, että rakastan niin montaa muutakin asiaa kuin työtäni. Lopetan sen heti.

Kaikki rimpuilevat. Yksikään näistä kunnioittamistani ja mahtavia saavutuksia elämässään keränneistä naisista ei ollut vapaa epävarmuudesta ja jonkinlaisesta riittämättömyyden tunteesta. Ainakin jossakin elämänsä vaiheessa. Jotenkin huokaus – ei sitä rämmikään näissä ajatuksissa yksin. Onko tämä vain naisten ongelma?

Luota siihen, että ihmiset haluavat vain hyvää. Usko tähän helposti heikkenee samaan tahtiin kuin elämä hupenee. Vastoinkäymisiä ja kertakaikkisia ääliöitä maailmaan mahtuu niin, että tekisi joskus mieli kävellä niska krysyssä tuulta päin. Uskalluksesta hymyillä ja luottaa saa kuitenkin hymyä ja luottamusta. Avoimuus myös auttaa. Tässä minä olen, ethän satuta. Silloin yleensä niin ei käy.

 

outfitemmas-12

outfitemmas

outfitemmas-17

outfitemmas-21

outfitemmas-5

outfitemmas-29

outfitemmas-20

 

Tämä viikko on sisältänyt mielettömän innostavia asioita. Monta ystävällistä ihmistä, jotka ovat innostaneet ja halunneet vain hyvää. Lähtökohtaisesti tuntemattomia, jotka ovat sitten ylittäneet esteitä, jotta meillä olisi parempi. Ihan vaikka pankkivirkailijat. Monia niistä innostavista asioista, joista tuossa tilaisuudessakin kerroin. Töitä, treeniä pitkästä aikaa ja kirjoja. Lunta ja aurinkoa, ranskaakin vielä. Ja muutama blogihetki! Parasta oli palata pitkän tauon jälkeen lempiohjaajani torstaitunnille BodyStepiin. Mikä ilo liikkeestä ja siitä iloisesta ihmisestä! Pitääkin muistaa antaa palautetta.

Ihanaa viikonloppua sulle <3

 

outfitemmas-14

outfitemmas-25

outfitemmas-18 outfitemmas-27

Marimekko coat
Zara jeans
H&M shirt
Minna Parikka shoes
Beck Söndergaard scarf
Furla bag



Ykköset päällä joka päivä

outfitweekend-8

 

Kun muutettiin tähän väliaikaiskotiin putkiremontin tieltä, selvää oli, että vaatteita ei paljon mukaan mahdu. Tosin näyttäisi siltä, että liioittelin kotiin jätettävien vaatteiden suhteen. Vaatekaapin puolikkaani kun täällä on puoliksi tyhjä… Otin mukaan vain parhaat jutut, ja näinä kuukausina on muuten lamppu syttynyt: mitään muuta en tarvitsekaan.

Tietenkin kaipaan muutamia asioita, jotka kotiin jäivät. Sieltäkin kuitenkin vain niitä oikeasti hyviä juttuja, jotka voisin luetella tältä istumalta. Vaikka vaatteiden valikoimani on nyt todella pieni, saan itseni kiinni joka päivä iloitsemasta joka asiasta, jonka päälleni puen. Koska ne on kaikki lemppareita. Usein vielä monta vuotta vanhoja klassikkojuttuja. Jos joku uusi joukossa onkin, nekin on peruskappaleita hyvinä versioina. En enää ikinä halua hankkia mitään muuta.

Tähän päälle muuten meneillään on koko kevään pituinen älä osta mitään -kampanja, koska matkat ja nämä remonttitilanteet. Näillä nykyisillä siis todellakin mennään. Määrä on viime vuosina jostain syystä lisännyt tuskaa, ja nyt konkreettisesti huomaan miten se toimii myös päinvastoin. Pieni määrä lisää jotenkin hyvää oloa. En pääse mihinkään siitä, että isoa iloa aina saan muodista ja tyyleistä, mutta aion ottaa tästä tunteesta opikseni myös tuleviin aikoihin.

Repeatin paksu kashmir -neule on palvellut vuosia, ja muistan vieläkin sen riemun kun löysin sen neljällä kympillä aleista. Äiti osti samanlaisen. Farkut on toiset niistä kaksista sinisistä, jotka omistan. Olleet nekin käytössä vuosia. Muistan ostaneeni ne yhdeksi vapuksi meillä järjestettyihin hippoihin. Filippan huivia parempaa ei ole. En ole löytänyt vielä mitään, minkä kanssa se ei sopisi, ja se on käytössäni noin kuusi kuukautta vuodesta joka toinen päivä tai useammin. Ehkä viisi-kuusi vuotta? Eikä ole mennyt miksikään.

Takki ja laukku on ainoat uudehkot asiat. Kumpikin täyttää vaaditut kriteerit. Klassinen, laadukas, jotain juttua. Takki on muuten ollut aivan huippu, olen käyttänyt sitäkin koko talven. Alle mahtuu vaikka mitä, ja väri on täsmälleen riittävän jännä, mutta just sopivan sovinnainen.

 

outfitweekend-11

outfitweekend-12

outfitweekend-4

outfitweekend-13

outfitweekend

outfitweekend-6

outfitweekend-14

outfitweekend-5

Repeat knit
Zara jeans
H&M coat
Marc O’Polo shoes
Filippa K scarf
Gucci bag



Roskalavatuolin pelastettu elämä

chair-6

 

Kun Kampin -kodin taloyhtiö alkoi valmistautua putkiremonttiin, raijattiin takapihalle roskalava. Olen ihan ensimmäisenä pää edellä niitä tutkimassa. Kauhean harvoin sellaisia vain tarjolla on! Usein ne on lukituilla takapihoilla, eikä avonaisina kaduilla. Tällä kertaa lukittu takapiha oli kuitenkin meidän, hahaa!

Ensimmäisellä kerralla äiti sattui olemaan viikonlopun käymässä, ja vilkaistiin lavaa ohi kävellessä roskienvientireissulla. Lavalta pilkottikin täydellinen Biedermeier -tyylinen antiikkituoli, joka napattiin pienen epäuskon ja ympärille vilkuilun jälkeen mukaan. Tuoli oli huikeassa kunnossa, ja vanhemmat vaihtoivat siihen vain istuinosan päällisen. Nyt se on heillä kotona, ja on upea. Se tuoli ei olisi ollut ihan meidän tyyliä, mutta haaveillen kävelin hetkeä myöhemmin uudestaan roskalavan luokse, josko sieltä löytyisi myös meille joku aarre…

Ja voiko olla totta, että tämmöinen tamminen jugend -tuoli siellä odotti!

 

tuolioriginal-side

 

Lumen alla, ylläolevassa kuvassa vielä (tuota random paistinpannua en sentään ottanut…) ja yhden jalan kulma vähän heikossa kiinnityksessä, mutta ihan ehjä muuten. Meinasin ensin niitata uuden kankaan ihan nitojalla istuimen kankaan päälle, ja porata kulmaraudan jalan kulmaan, mutta isä veikin sen kunnostettavaksi samalla, kuin silloin sen heidän tuolinsa.

 

chair-13

chair-11

chair-16

chair-14

 

Tulikin tuoli kunnostettua helposti ja pienellä työllä, mutta sentään kunnolla ammattilaisen toimesta. Valitsin vähän tylsän kankaan, mutta vaihto on niin helppoa, että kiireessä otin tämän. Voi nitoa joskus taas uuden. Samalla tuoli sai hienon viimeistelyvahan (?) ja kunnolla korjatun kulmansa. Se sopii tänne meidän pikkukotiin ihan mielettömän hyvin, ja palvelee parhaillaan yöpöytänäni. Sitä vain edelleen ihmettelen, että miten ihmeessä ihmiset heittää tällaisia aarteita roskalavalle? Haluan tiedon kaikista kaupungin roskalavoista, jos meininki tämmöistä on!

 

chair-7

chair-8

chair-9




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN