• Miten niillä on siihen varaa?

Wednesday work look: busy in blacks

WEDNESDAY WORK LOOK: BUSY IN BLACKS

 

Voe elämä kuulkaa, millaisessa sirkuksessa täällä mennään viikot! Keskiviikon työasunkin joutuu julkaista vasta yön ovella! Juuri tänään sain itseni tajuamasta, että elämässäni ei ole koskaan ollut näin paljon töitä. Näin paljon kaikkea. Töissä on meneillään järjettömän täysinäiset viikot, paljon isoja isoja asioita, joista minulla on vastuuta. Ei sillä, ai että siitä nautin. Että sitä vastuuta suodaan ja saa tehdä. Monen monta kertaa vain päässä surisee ja pyörii kaikki se mihin haluaisin perehtyä, ja mitä kaikkea voisikaan tehdä tuolle ja tuolle asialle..

Harrastukset on jääneet aika minimiin, mutta jos niistäkään ei halua ihan vallan luopua, on otettava aikaa vähän yöunista ja jaksamisestakin. Se on vähän hankala yhtälö, mutta sen kestää kahdesta syystä: kaikki mistä hullut päiväni parhaillaan koostuvat, on mielekästä tekemistä täynnään, ja toiseksi myös tiedän tarkkaan, koska lepo koittaa. Ja niistä hetkistä pidän paitsi itse kiinni, myös niistä annetaan pitää kiinni. Joustoja puolin ja toisin.

Ensimmäinen lepo koittaa jo melkein huomenna, kun mennään mökille. Vaikka perjantai on vielä täynnään töitä, jo se ajatus, että saan tehdä niitä yöpuvussa meikittä meren äärellä antaa energiaa. Saati kun ilta koittaa, ja avaan (taatusti) jonkun viinin ja makaan tunnin saunassa. Hiljaa, kuivassa saunassa, ilman löylyä ja suihkua. That’s how I like it. Ja viikonloppuna tietysti on toisenlaiset työt edessä. En tiedä itkeäkö vai nauraa kun Mr. sanoi, että viikonlopuksi olisi sitten lautakuorma mukana. En käsitä miten paljon LAUTAA voi yhteen taloon mahtua! Olen kantanut LAUTAA sinne enemmän kuin siinä talossa ON lautaa, voin vannoa!

Mr. tilaa ja haluaa ne sinne aina kokonaisina, kuusimetrisinä. No kuusimetristä on vähän vaikeampi kantaa kuin nelimetristä, joten etenkin ottaa vähän otsalohkoon kun miehet sitten siellä sirklaa lautoja sitä mukaa pienemmiksi, kun niitä kämppään kantaa. No on mulle selitetty, että jotkut tarvitaan kokopitkinä, ja että ei voi tilata valmiiksi lyhyinä kun ei tiedä minkä mittaista pätkää aina tarvitaan mihinkin, ja niin edelleen. Mutta voi elämä jurppii se sisältä kuuluva sirkkelin ääni kun lähtee läähättäen alamäkeen hakemaan uutta kuusimetriskuormaa. Meidän keskinäinen vitsi onkin:  – Lautoja olis. – Kait kuusimetristä? – Tietty. – Aivan.

No mutta, en ymmärrä oikein itsekään mikä positiivisuusbuusti nykyään on koko ajan meneillään: otan senkin treeninä ja ulkona olona. Ja ne maisemat. Ja se oma oma maa, ranta, vedet, ja talo. Sen eteen tekee ihan mitä vain.

Seuraava lepohetki koittaa sitten viikon päästä kun suunnataan sinne palmun alle (ah!), ja viimeistään lepo koittaa aina kesällä. Työ on kausiluonteista sillä tavalla, että suurimmaksi osaksi kalenterista voi katsoa, koska on takuuvarmasti hiljaisempaa. Ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana heinäkuun lopulla, lomalla tai ei. Ja on siellä se kesälomakin sitten ihan oikeasti.

Ainiin, ja yhden palkinnon olen ihan itse itselleni keksinyt. Tein suunnitelman myydä (lähes) kaikki laukkuni, ja hankkia kokonaan uudet. Nyt sen tosiaankin teen, kun rohkeutta olen kerännyt niin pitkään. Yhdessä viimeaikaisessa postauksessa siitä jo mainitsinkin. Homma on työn alla 😉 Saa nähdä jos seuraavan uuden (Antigona oli oikeastaan ensimmäinen) saisi kotiin jo ennen matkaa – vai kannattaako ostaa Dubaista? Olen ristiriitaisessa käsityksessä siitä että onko siellä nyt edullisempaa vai ei? Mutta nyt moikka, jos ei ihan kaikkia yöunia tältä päivältä menettäisi – kuullaan varmaan mökiltä lisää <3

 

blacks

blacks-5

blacks-6

blacks-3

blacks-7

blacks-2

blacks-4

Gina Tricot knit
River Island trousers
Tiger of Sweden coat
Givenchy bag
shoes from Tallinn



Miten niillä on siihen varaa?

rippedjeans

 

Luin vähän aikaa sitten kolumnin, jossa Hanna Jensen otti aika tuoreestikin kirjoittaakseen aiheen, jota varmasti kaikki joskus ajattelee, mutta josta ei oikein koskaan puhuta (muualla kuin ikävillä palstoilla): miten jollakin on varaa tuohon? Että miten teksisikään mieli joskus kurkata miten nuo voivat pystyä tuohon samalla kun itse joutuu säästämään, priorisoimaan, luopumaan ja joskus ihan venyttämään penniä? Mitä niiden elämässä on ja on ollut meneillään? Miten ne sen tekee?

Luulisin, että somehämäys on yksi tekijä. Sitä luulee vaikkapa, että jokainen sadoista instagramissa seuraamistasi ihmisistä matkustaa joka kuukausi, koska feedissäsi on aina matkakuvia. Ne on kuitenkin vain jotkut, ja niitä kuvia jaetaan pitkälle ajalle, tietäähän sen. Suurin somehämäys on tietenkin se vanha tuttu: kaikki näyttää vain niitä parhaita puoliaan. Ei sitä kuitenkaan todellakaan aina muista. Viime viikkoina olen törmännyt näihin pohdintoihin somesta esimerkiksi Eeva Kolun (ah, niin ihana ja inspiroiva Eeva!) ja Pupulandian Jennin kirjoittamana. Etenkin Jenni sanoi senkin hyvän pointin ääneen, että kyse ei ole vain somesta: yhtä lailla muussa elämässä sitä ihmiset näyttää parastaan. Silloinkin kaikki muut huolet tuntuu helpommilta jakaa – rahasta puhutaan vasta viimeisenä. Eikä siitä puhu kyllä kovin huolettomatkaan.

Toisaalta, se arkisin ja varmasti useimmiten paikkansapitävin selitys kaiken takana on kova työ ja priorisointi. Meidänkin kovatuloisessa lähipiirissä on niitä tavallisia jannuja ja pirkkoja, jotka on vaan aina tienneet mitä haluaa, tehneet hikimärkänä töitä ja iskeneet kultasuoneen. Toisaalta mukana on aina iso määrä onnea ja oikeita hetkiä oikeaan aikaan. Kaikille kun mikään ei luonaa vaikka mitä tekisi. Ja toisille vaan on syntymässä väärät kortit. Ei ole välineitä millä yrittää. Toisaalta, aina on myös niitä, jotka syntyy sen varallisuuden päälle ja etenee sillä tiellä vailla suurtakaan panosta itse. Tai jos osaa vielä panostaa, löytääkin itsensä kuusta ja taivaasta. Rahalla kun saa rahaa. Karua.

Tiedostan hyvin, että varmaan meidänkin elämässä on asioita, joista voi ajatella että miten nuo sen tekee. Kysyn itseltänikin joka päivä esimerkiksi sitä miten tässä tuon mökin kanssa näin kävi. Meillä oli hyvät vakuudet ja kahden hengen kaipa hyvät normaalit tulot, minkä vuoksi tontit saimme. Ja pankinhan ne on. Yksi suurimmista syistä muuten oli se, että saareen ei mene autotietä – hinta oli murto-osa tiellisestä. Ja nyt toki kävellään kaupassa juustohyllyjen ohi, että saadaan seiniin lautaa, ja ajellaan moottorisahanhajuisella lainajeepillä, että ensi kuussakin saadaan hankittua lasivillaa. Säästetään monissa asioissa, ja silloin saadaan panostettua muutamiin muihinkin tärkeisiin asioihin kuin vain rakentamiseen. Toisaalta, jotkut viimeaikaiset omat ostokset on olleet mahdollisia esimerkiksi lahjaksi saaduilla rahoilla ja myymällä ahkeraan nurkista vanhoja juttuja, joille ei enää ole käyttöä.

Ja ihan turhaa tällaisia on oikeasti miettiä, koska kuinka hyvin meillä asiat onkaan. Eikä kyse ole oikeastaan siitäkään, vaan siitä uteliaisuudesta, joka syntyy aina kun jokin asia on niin kierretty ja verhottu ja piilotettu kuin suomalaisten puheissa raha. Olen oikeastaan aina ihmetellyt sitä. Pitänyt ihan outona, ettei vaikka palkoista meillä puhuta kenenkään kanssa. En kyllä itsekään sitten uskalla kun ei muutkaan, mutta on se silti minusta tietyllä tavalla kummallista. Voisi moni asia tasapainottua, jos asiat olisi pöydällä.

 

rippedjeans-6

rippedjeans-3

rippedjeans-4

rippedjeans-2

Tiger of Sweden knit
H&M coat
Zara jeans
Minna Parikka shoes
Marimekko clutch

Tiedä sitten, mistä näitä ajatuksia tähän sunnuntaiaamuun tipahti, mutta nyt jatkan päivää. Ollut hyvä viikonloppu, hiljainen ja rauhallinen. Aloitin sen käymällä kotona vanhempien luona, olen vietellyt aikaa yksikseni, kääriytyneenä kotiin, lähinnä. Jokin surumielisyys on ollut mielessä, mutta olen siihenkin tottunut, ettei se ole omalla kohdallani niin vakavaa. Kunhan mietiskelen ja uppoudun niihin. Iloisia asioita myös – kävin Nina’sissa hypistelemässä sitä Chloén Miloa eilen, tapasin Emmiä kuvien merkeissä, aloitin aamuni pienellä joogalla (nyt ehkä huijaan, en todellakaan tiedä mitä teen, kunhan venyttelen ja matkin Yin joogani asanoja), sisustuslehdillä, kotikuvilla, aamiaisella ja Netflixillä.

Niin muuten! Oletteko katsoneet jo: Call the midwife – voi että miten ihana, lämmin, herkkä ja ajatuksia herättävä sarja! 50-luvun Itä-Lontoosta, kätilön muistelmia ja perheiden ja äitien kohtaloja. Perustuuko jopa tositapahtumiin? Nyt alan kohta oikeasti pakkaamaan sitä matkaa varten. Ensi viikonloppuna minäkin kun menen pitkästä aikaa mökille ja työviikot on no – hulluja, parhaimmillaankin, parastaikaa. Ihanaa sunnuntaita sulle <3



Suunnitelmia

base

 

Loman ja muutaman piristyksen tarpeessa, selailin pitkästä aikaa näitä sivuja. Aloin myydä vanhojani ja tein suunnitelman. Aika mustalta näyttää, vaikka oikeasti tarvitsisin muitakin. Olen arkaillut myydä laukkujani, vaikka kaikesta muusta olen niin helppo luopumaan. Kun pään sai auki, se onkin helpompaa – ja miten olenkaan iloinnut Antigonastani, sen sijaan että olisin sen tieltä uuteen kotiin mennyttä LV Delightfuliani surrut. Sillä ajatuksella eteenpäin!

Chloén Milo tote ihastuttaa nyt erityisesti, vanhan Neverfullin tilalle tai rinnalle. Kaupunkikokoinen musta crossbody on myös uupunut kaapistani ja etenkin käytöstäni aina. Mulberryn Del Reyn lähdettyä tarvitsisin vaalean crossbodyn myös. En olisi uskonut ihastuvani Chloén Fayeen, oikeastaan olen inhonnut sitä ensinäkemästä alkaen – mutta näin siinä taas vaan kävi. En tosin ole siitä varma – Guccin Disco bag houkuttaa myös. Saa nähdä!

ps. Kaikki kuvat Pinterest -kansiostani Bag crushes



Entisaikojen mekko

ribbed dress_-6

Moikka maanantaihin! Ah mutta 19 päivää lomaan näyttää laskuri, joten sillä ilolla mennään! On vähän jännä viikko edessä, hiukan hermostuttavia asioita mutta toivottavasti niistä selviän hyvin.. Lomalle oikeastaan ostin tämän mekonkin, lomalennolle nimittäin – jotenkin ihastuin pitkästä aikaa tällaiseen toooosi vartalonmyötäiseen mekkoon. Käytin tällaisia ennen aikoihin aina, mutta nykyään enempien kilojen kanssa olen tuntenut itseni tällaisissa epävarmemmaksi, ja ne onkin kadonneet kaapistani kokonaan.

Nyt tämän pitkä pituus, röyhelöhihat ja poolokaulus sekä tosi mukava joustava materiaali koukutti. Ja ehkä ajattelen nykyään enemmän niinkin että mitäs kiloista sitten – mekko on ihana ja siinä oli kiva olla. Niissä epävarmuuksissa auttaa sellainenkin siunaus kuin mies, joka jaksaa ihan joka päivä sanoa että olen hänen mielestään maailman kaunein ja ihanin. Se tuntuu niin hyvältä. Sellainen tuki kotona onkin jotain millä menen kaikki alakulokilofiilikset ja maanantait ja rankat viikot ihan kevyesti koska vaan. Hyvää uutta viikkoa sullekin <3

ribbed dress_-11

ribbed dress_

ribbed dress_-10

ribbed dress_-7

ribbed dress_-4

ribbed dress_-8

Zara dress
H&M coat
Nike shoes
Givenchy bag
Le Specs sunnies



For sale! Mulberry Small Del Rey

Edit: Laukku on myyty!

Hei heti toinen postaus lauantaiaamuun, kun päätin nyt kuitenkin noin vuoden harkinnan jälkeen etsiä Mulberryn Small Del Reylle uuden kodin. Olen ostanut sen tasan (päivälleen :)) neljä vuotta sitten Helsingin Mulberrylta. Kuitti löytyy ja dustbag. Olen tykännyt siitä hirveästi – nahka on siis hieman pehmennyt, mutta kunto on erinomainen. Yhden pienen kuluman takapuolelta yritin saada kuvaan. Väri on Deer Brown, enkä Del Reytä enää ainakaan Mulberryn nettisivuilta löytänyt uutena myynnissä. Hmm, hintaa en ole vielä oikein päättänyt – jos siis kiinnostaa niin laita meiliä ninnumaaria@gmail.com! 🙂  Laittelen tätä varmaan viikonlopun aikana myös tuonne Facebookin laukkuryhmiin. Hauskaa lauantaita!

mulberry del rey for sale-8

Sunday outfit_-4

mulberry del rey for sale-5

Pink coat vol two-3

mulberry del rey for sale-7

mulberry del rey for sale-9

mulberry del rey for sale-6




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN