• Postikortteja New Yorkista I

Tämän kodin seinien sisällä

etatoissa-6

 

Elämä on ihmeellistä nyt monella tavalla. Oletko ajattelut, että myös tämän takia: yhtäkkiä valtava määrä ihmisiä elää ihan samanlaista elämää kuin sinä. Tekee samanlaisia asioita, ratkoo samoja ongelmia, ihmettelee samoja ilmiöitä, murehtii samoja huolia. Niin kai se aina on, mutta tässä tilanteessa se on poikkeuksellisen konkreettista.

Se on paitsi lohdullista ja turvallisen tuntuista, myös hirmu mielenkiintoista. Etenkin ne uudet uomat, joilla kukin kalenterista vapautuneen ajan täyttää. Miten siitä kaikesta iloitaan ja ahdistutaan – onneksi jälkimmäistä yllättävän vähän. Havainnoin itsekin tätä elämääni nyt lähinnä kaikkea hämmästellen. Että tuommoinenkin asia on alkanut kiinnostaa. Että minä nukun ja syön tällä tavalla (hyvin ja terveellisesti, mitä ihmettä) kun ympärillä on rauhallista. Ja kappas, en olisi ikinä uskonut, miten vähän tällainen valtava kriisi lopulta päähäni pääseekään. Yleensä hysterisoin suurin tuntein  k a i k k e a. Mistä tämä rauha nyt?

Olen siis isolla ilolla lukenut monen kirjoituksia, juttuja, kuvia arjesta poikkeuskuplassa. Toivottavasti moni niitä jakaa jatkossakin. Tässä muutama omani viime päiviltä.

 

etatoissa-16

etatoissa-18

etatoissa-2

 

Meillä arki on löytänyt väliaikaiset uransa, jotka eivät ole ollenkaan hassummat. Rutiinit on jopa normaalia paremmat, minkä uskon pitävän kivijalan kasassa tässä paletissa. Nukkumaan mennään normaaliin aikaan, mutta herätyskelloa ei ole. Se on hävyttömän ihanaa. Tiedän herääväni niin aikaisin, että ehdin käydä ulkonakin töitä ennen. Jos sattuisin nukkumaan pidempään, se tarkoittaisi maksimissaan seitsemää-puoli kahdeksaa. Silloin ehkä vain lenkki jäisi välistä, mutta työt alkaisivat ajallaan.

Liikkuminen muutoin on kyllä vähän retuperällä. Ollaan käveleskelty epämääräisesti, joka on kyllä virkistävää ja kivaa, mutta mihinkään rankempaan on ollut vaikea ryhtyä. Viime viikolla meillä oli tosin meidän normaaliin torstaiaamun aikaan työpaikan treenit etänä. Menin kahvakuulan ja maton kanssa katolle ja viritin läppärin ja kännykän sinne. Oli ihan mahtavaa! Alkoi vain yhtäkkiä huimaamaan, minkä arvelen johtuvan tästä etätyöergonomiasta.. ja liikkeen puutteesta.

Viikonloppuna löysin kuitenkin hiljalleen ituja ja alkuja liikkumiselle poikkeusoloissa. Tein pitkän porrastreenin, etsin netistä videoita treeneistä, testailen niiden toimivuutta olohuoneen telkkarissa. Toimi hyvin, ja löysin itseni joogaamasta kotona. En ole koskaan ennen pitänyt kotitreeneistä yhtään.

Koti toimii muutenkin ihmeen hyvin. Aivan uudenlaisia sijoituspaikkoja löytyy huonekaluille, ja tämä meidän olohuoneen iso tila taipuu vaikka mihin. Esimerkiksi siihen joogaan – kahdelle helposti ja tilavasti. Uhmastelin myös tähän asti, etten pöydän ääressä istu (en istu kotona yleensä muutenkaan), mutta viime viikolla kannoin ruokapöydän olohuoneeseen työpisteeksi. Toisella kerralla siirtelin sitä makuuhuonetta kohti, jotta sain sitä kautta päivänvaloa pöydän ääreen. Olohuoneen ja makuuhuoneen väliset valtavat pariovet ovat yksi siunaus. Yhtäkkiä kummallakin on oma huone tehdä töitä, ja tilat vaikuttavat ihan erilaisilta kuin normaalisti. Kun ne avataan, työpäivä on päättynyt.

 

etatoissa-15

etatoissa-11

etatoissa-8

 

Koti kiinnostelee muutenkin edelleen, enkä ole kyllästynyt kotona olemiseen lainkaan. Koti on myös poikkeuksellisen siisti. Yhtäkkiä kiinnostaa kulkea rätti kädessä ja laittaa tavaroita paikalleen. (Olisi myös aivan OK, ellei kiinnostaisi.) Veikkaan, että tämä valo innostaa siihen myös. Pimeissä talvi-illoissa sotkua ei huomannut. Tilasin myös alesta erään pienen valaisimen makuuhuoneeseen, vaikka sen saapumisessa voi nyt kestää.

Tilaa on myös luovuudelle. Hankin maaleja ja tilasin maalauspohjia. Huomasin viikonloppuna, että niin tekivät muuten ihan kaikki muutkin. Olohuoneen multitoimilattialle saa levitettyä suuren pahvin, paljon pohjia ja papereita ja kaikki värit. Katsoin viikonloppuna pinon Youtube -videoita abstraktista maalaamisesta for dummies, ihastelin ensimmäistä työtäni ja tuskailin seuraavien epäonnistumista. Kaikkein eniten nautin prosessista, joka on kaikkea muuta kuin sitä, mitä maailmassa ja uutisissa parhaillaan tapahtuu.

Lukeminen kiinnostaa yllättäen vähemmän, silloin on liian hiljaista. Tekeminen on parempi. Myös blogipohjan päivittäminen houkuttaisi, mutta en tiedä jaksanko sitä.

Hiusten pesu on viikon kohokohta, kuten niin monen muunkin. Bingo, jos myös harjaat hiukset noin kerran viikossa?

Valo on ihanaa, miten tällaiset päivät onkin nyt siunattu? Jokapäiväinen kävely tai pari rannassa tuntuu joltakin matkalta. Yhtenäkin aamuna, kun oli poikkeuksellisen lämmin, aikainen aamu ja istuin Kaivarissa penkillä, kuunnellen Tuplakääkiä. Niin hyvä hetki. Säästelen jaksoja, en saa niistä tarpeekseni. Auta Antti loppui jo, olen ihan vieroitusoireissa.

Alamäkiä on myös. Enimmäkseen mieli on hyvä, ja asiat sujuu, mutta pari kertaa on kyllä ahdistanut pahasti. Tässä viime aikoina kuitenkin enimmäkseen muutama niin törppö ihmiskäyttäytyminen (eikä edes koronaan liittyen), että ne ovat vieneet yhdet yöunet ja hitusen järkeä. No, luotettava on, että asiat järjestyy. Kunhan kaikki pysyvät terveinä, muulla ei väliä <3

Parasta kaikessa on olla yhdessä 24/7. Sietämättömän onnellinen siitä.

 

etatoissa-20

etatoissa-5

etatoissa-17

 

Ps. Vielä yksi juttu. Ruuan laittaminen on alkanut kiinnostaa ällistyttävällä tavalla. Esimerkiksi tätä julkaistessani Mr. tuli lenkiltä, alkoi äkkiarvaamatta kohnaamaan kaappeja ja goolgaamaan Eggs Benedictiä. Nyt se tuolla tekee uppomunia. Kummallisia aikoja. 

Pps. Ja taas ja taas ja taas vinkkinä Eeva Kolu, joka tekee kirjoituksillaan kaiken rauhalliseksi, todeksi ja ihanaksi – uusin kirjoitus kolahti jälleen.



Mökille ei nyt pääse (mutta onneksi rimoitus on valmis!)

featured2

 

Tilanteet kehittyy nyt niin hurjaa vauhtia, että mielen on vaikeuksia pysyä perässä. Vasta päiviä, saati viikkoja sitten todelliset liikkumisrajoitukset tuntuivat vielä hämäriltä, mutta nyt ne ovat jo totta. Uudenmaan maakunta suljetaan. Uudenmaan maakunta Suomessa suljetaan. Täältä ei saa lähteä pois, eikä tänne saa tulla. Teillä on poliisisulkuja, jokaiselta kysytään minne matka.

Pelkästä ajatuksen epätodellisuudesta kurkkuun meinaa nousta kauhu, mutta saan sen onneksi aika helposti taltutettua. Ajatus on hurja, mutta syy välttämätön. Ja jos jotain sattuisi, saisihan sitä mennä. Ei rajalle auennut railoa tai valtamerta, siellähän se muu Suomi on. Ja ulkona ei sodita, maassa on rauha ja kaupoissa ruokaa. Aurinkokin paistaa.

Meille rajoitus tarkoittaa kaikkein eniten sitä, että emme pääse mökille toistaiseksi jatkuvassa lähtulevaisuudessa. Tottakai myös sitä, että emme näe vanhempiamme, veljiämme, muuta perhettämme tai kaikkia muualla Suomessa asuvia ystäviämme – mutta heitä emme tapaisi muutenkaan koronatilanteen jatkuessa. Mökille pääsyn estyminen tuntuu silti vaikeimmalta.

Toisten näkemisen estymisen sisäistää jotenkin helpommin – tauti tarttuu ihmisestä toiseen, joten ihmisiä ei pidä nähdä. Mutta sitä on vaikeampi saada tajuntaan, ettemmekö voisi siirtää itseämme kahdestaan myös mökille, elämään ja olemaan ihan niin kuin täällä kotonakin.

Ymmärrän ja tiedän todella hyvin, miksi näin ei saa toimia, ja haluan ehdottomasti toimia sääntöjen mukaan. Kannatan niitä sääntöjä ja puhun niiden puolesta, enkä missään tapauksessa aio luikkia mökille tai minnekään. Yritän vain kuvailla, miten hullusti oma mieli tässä nyt toimii. Miksi muka mökille pääsyn isku tuntuu tässä tilanteessa meille jopa omituisemmalta kurjuudelta kuin läheisten näkemisen puuttuminen.

 

Processed with VSCO with a4 preset

Rakastan tätä näkymää olohuoneesta meidän makuuhuoneeseen. Rimojen tunnelma on ihana. Se tulee aina näkymään makuuhuoneeseen johtavan lasioven läpi. 

mokilleeipaase-10

mokilleeipaase-9

Processed with VSCO with s2 preset

 

En voi kieltää, etteikö ajatus tuntuisi myös helpottavalta. Paikka on rakkain ja tärkein, mutta vuosien työ on uuvuttanut pahasti – kuten hyvin tiedätte. Hengähdystauko on siis tarpeen.

Mr:lle tämä tulee ottamaan paljon kovemmille, ennustan. Hän kaipaa muutenkin paljon enemmän tekemistä ja aktiivisuutta kuin minä, joten kuntosalien ja vieläpä mökkitien sulkeminen tulee riivaamaan vielä paljon. Toistaiseksi en halua ajatella ollenkaan, kuinka kauan tämä kestää. Onnistun siinä hyvin. Jos kestää useita kuukausia, sitä tunteiden kirjoa en odota innolla. Meidän kummankaan osalta. Uskon kuitenkin vahvasti, että kyllä me pärjätään hyvin. Tämä nyt vain on näin.

Rakentaminen hidastuu, ja se on tietysti kurjaa. Mutta ei tämä tule estämään mökin valmistumista. Ja niin hidasta se on ollut muutenkin, etten tiedä huomataanko lopulta edes eroa! Kaikkein eniten tulen ikävöimään saarta ja oloa, joka siellä on. Meidän parasta paikkaa, mun rantaani, kallioitani, laituriani.

 

mokilleeipaase-8

Onneksi koko rimoitusurakka on nyt valmis. Viimeinen viikonloppu toistaiseksi mökillä oli tosi tehokas, oltiin tahallaan pitkät päivät kun arvattiin rajoituksia tulevan. Rimoitettiin vielä jämäpaloista vaatehuoneenkin katto, vaikka luultiin ettei aika ja materiaali voi millään riittää. Jämäpaloja on kyllä vieläkin sen verran, että vintillä matala päätyseinä voisi tulla kyseeseen myös. Ei kuitenkaan pitkään aikaan, koska sitä ennen pitää päättää vintille tulevasta säilytysratkaisusta. 

mokilleeipaase-12

mokilleeipaase-2

mokilleeipaase-11

mokilleeipaase-6

mokilleeipaase-13

mokilleeipaase-7

Makuuhuoneisiin ja vintille tulee kokolattiamatto. Nämä vaihtoehdot selvisivät jatkoon. Kaurapuuronvärinen villasekoite tai matala sisal.



Havaintoja tilanteesta

decor-10

 

Pitää muistaa taas jatkossa varoa mitä toivoo. Toivon ja kaipaan jatkuvasti aikaa olla kotona. Nähdä koti päivänvalossa, olla omien asioiden äärellä, hiljaisuudessa. Sitä, että näkisi toista enemmän. Aika usein toivon myös kiireen taukoamista. Varmaan aika moni meistä?

Nyt kaikesta edellä mainitusta saa nauttia 24/7. Vaikka töitä tehdäänkin koko päivän ja aikamoisessa pyörremyrskyssä nyt kumpikin, ollaan silti tässä yhdessä. Ollaan kotona, mistä en saa tarpeekseni. On hiljaista ja on valoisaa. Eikä ole iltaisin kiire, paitsi työasioissa joskus silloinkin. Ei ole pakko edes mihinkään kivaan.

Nautin tilanteesta häikäilemättä. Toistaiseksi en ole kaivannut mitään niistä asioista, mistä nyt ollaan paitsi.

Kerran pidettiin viikonloppu keskellä viikkoa. Keskiviikkoiltana, kertakaikkiaan. Käytiin taas kävelyllä, leivoin laiskasti, ostettiin ja myös juotiin lasi viiniä. Ei tapahdu nykyään muuten ikinä. Olen juonut viiniä viimeisen puolen vuoden aikana ehkä kymmenen lasia. Nyt olen keksinyt, että luomuviineistä päänsärkyni ei taidakaan villiintyä tai edes alkaa.

Kaupunki on hiljennyt käsittämättömällä tavalla. Ulkona liikkuu ani harva, ja kaupat ovat tyhjiä. Mielenkiintoista. (Edit: en siis missään nimessä käynyt ”kaupoissa”, vain ruokakaupassa! Siellä oli aavemaista.)

 

decor-5

decor-12

 

Etätyöt ja esimerkiksi etäpalaverit töissä sujuvat ällistyttävänkin hyvin. Toivon, että koko maailman tasolla elämään jää se etäkohtaamisten käytäntö, joka nyt on ollut pakko vakinaistaa. Jospa se vähentäisi jopa työmatkalentämistä. Edistäisi työpaikoilla pysyvästi työntekotapojen monipuolistumista ja joustavuutta.

Toisista, myös tuntemattomista välittäminen on kivunnut erilaiselle tasolle. Se ei tosin minusta ole kovin yllättävää – kyllä suomalaiset ovat aina toisistaan välittäneet tällä perustavanlaatuisella tasolla. Kriisin aikana se vain läikähtää näkyviin eri tavalla. Tietysti toivoa sopii, että se jäisi näkyvämmäksi ja konkreettisemmaksi myös kriisin jälkeen.

 

decor-7

decor-3

 

Poikkeustilanne voi kuulostaa kylmäävältä. Mitä nyt, mitä se tarkoittaa, milloin se päättyy? Olen huomannut, että valtiotieteilijä minussa suhtautuu asiaan mielenkiinnolla. Miten tällainen asia yhteiskunnassa teknisesti toteutetaan, miten se etenee, mitä se tarkoittaa, mitä sen sisällä tapahtuu? Mitä voin itse tehdä?

Työssäni paljonkin. Hämmentävässä tilanteessa sivusta seuraaminen on aina ahdistavampaa kuin jonkin konkreettisen tekeminen. Mr. pitää osaltaan pääkaupungin vitaaleja toimintoja pyörimässä ja minä olen tiiviisti tekemisissä esimerkiksi valmiuslain tulkintojen ja mahdollisten toimeenpanojen, yritysten selviämisen sekä itse sote-järjestelmän kanssa.

Kansalaisena olen tietysti huolissani talouden ja yritysten tilanteesta. Se on todellakin – poikkeuksellinen. Vaikka on jo selvää, että tällä on kauaskantoisia vaikutuksia, näen tilanteen selkeästi pistemäisenä. Tiedetään, mikä tämä juttu on ja suunnilleen se, millaisella aikajänteellä sen voi odottaa päättyvän. Kyseessä ei ole monimutkainen talousjärjestelmän itsensä luoma verkko, johon se lopulta sotkeutuu. Sellaisista tilanteista lamat yleensä syntyvät, ja sieltä tie ylös on hidas. Tämä päättyy ennemmin kuin myöhemmin, ja sitten – terveet ihmiset kyllä hoitavat talouden kuntoon. 

Presidenttimme on lausunut viisaita. Kuten mielestäni myös maan hallitus. Olen seurannut ilolla esimerkiksi eduskunnan täysistuntoja, joissa tuki toisille yli puoluerajojen on oman historiani ajalta ennennäkemätön. Se on ällistyttävän hienoa. Kunpa siitäkin jäisi paljon elämään tämän jälkeen.

Yritysten tilanne on vakava ja hurja. Tilanteet ovat muuttuneet järisyttävän nopeasti. Kuitenkin myös pyrkimykset pelastukseen ovat olleet ihmeteltävän nopeita. En tarkoita, että ratkaisut olisivat jo valmiina ja käytössä, tai edes kaikki löytyneet, mutta monen eri tahon liikkeet asiassa ovat olleet yllättävän ketteriä. Yhteisiä näkemyksiä on löydetty päivissä, jopa tunneissa. Yhteiskunnan rattaat pyörivät normaalisti niin hitaasti, että tätä on todella mielenkiintoista seurata.

 

decor-2

decor-8

 

Olemme siinä onnellisessa asemassa, että lähipiirissämme kenelläkään ei ole tilanteesta johtuen taloudellista hätää. Terveydellistäkään huolta ei ole – ainakaan vielä. Vailla henkilökohtaisia murheita kapasiteettia jää toistaiseksi tilanteen rauhalliseen ja uteliaaseenkin seuraamiseen ja töiden tekemiseen. Myös kodista ja sen rauhasta sekä yhdessä olosta nauttimiseen.

Päivät jatkuvat, kevätkin, poikkeustilassakin. Otan siis tästä niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin kaiken irti ja jatkan edelleen omalta osaltani myös viruksen leviämisen välttämistä. Toivon, että myös sun elämässä huolet on minimissä nyt ja jatkossakin <3

ps. Haluan vielä linkata lempikirjoittajani Eeva Kolun upean kirjoituksen tästä hetkestä. Lue se, tulet hyvälle mielelle <3




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN