• mieletön las vegas

Ensimmäiset maalaukseni

Art-26

 

Ainakin vuoden verran mielessäni pyöri ajatus: haluaisin hankkia maaleja ja pensseleitä ja alkaa vedellä värejä ja muotoja valkoiselle pohjalle. En tunnistaisi sitä haluksi tehdä taidetta, ennemminkin tarpeeksi maalata jotakin. Värit ja hahmot ovat vain aaltoilleet ajatuksissani (ja okei vähän myös unissani), ja halusin päästä laittamaan niitä paperille. Ei mitään esittävää, ei kuvia. Värejä ja tunteita vain.

Kesälomalla viimein ostin akryylimaaleja ja muutaman pensselin sekä akryylimaaleille soveltuvaa paperia. En tiennyt (enkä tiedä vieläkään) maaleista tai maalauksesta yhtään mitään. En opiskellut asiaa ehkä puolen tunnin googlailua, kaverilta kysymistä ja kaupassa (ihanan!) myyjän kanssa juttelua enempää. Valitsin nyt akryylit öljyn sijaan helppouden, vesiliukoisuuden ja nopean kuivumisajan vuoksi. Ostin muutaman kovan pohjan, ja paperia lähinnä suttualustaksi.

Kävi ilmi, että niin kauan kuin suttailin menemään, värit naksahtivat yhteen, ja yhtäkkiä niistä tulikin valmiita. Kaikissa neljässä kovalle pohjalle tekemässäni jännitin, puristin sutia, eikä pohjalle tallentunut mitään kaunista. Säästin kuitenkin pohjat, koska sen ehdin jo oppia, että uusilla kerroksilla akryylia voi peittää vanhat.

Kävi myös ilmi, että mitkään niistä mielessäni pyörteilleistä väreistä ja ajatuksista eivät päätyneet paperille. Tuli jotain ihan muita juttuja. En edes tunnista näitä ollenkaan. Mutta tätä halusinkin – katsoa, mitä siveltimestä tulee, rentoutua, tehdä tekemisen ilosta. Tavoittaa flow.

Lopputulokset ovat myös ainakin osittain pakon ja kykyjen puutteen sanelemia. Jotkin värivedot oli ihan okei, sitten pilasin ne seuraavilla kerroksilla, ja vedin lopulta kaiken yli mustaa tai valkoista. Jätin vain kauneimmat pilkahdukset näkyviin.

Ja kas! Tästähän tuli ensimmäisten teosteni tavaramerkki: melkein kokonaan musta tai valkoinen maalaus, jonka alta pilkottaa jotakin.

Huomasin, miksi maalaamisen tärkeimpiä oppeja on “se oli hyvä tunti sitten.”

Toinen vahinkotapa syntyi siitä, että maalasin hyvin kuivilla pensseleillä. Koska oikeasti tähän tarvittaisiin jokin erillinen studio. Saisi roiskia. Kun ateljeen sijaan on vain muuttolaatikon pahvi kalliilla parketilla, ei tee mieli käyttää kovin paljon vettä.

Huomasin myös, etten vielä osaa sutia muuta kuin ylös-alas tai sivulta toiselle. En pyöreitä, en epämääräisiä vetoja.

Usein aamuisin huomasin, että jokin eilen kesken jäänyt olikin aamulla valmis. Kuten tuo sammaleenvihreä pilvi mintunvirheällä pohjalla. Ei se tarvinnutkaan enää mitään lisää.

 

 

Art-17

Art-14

Art-3

Art-15

Art-25

Art-16

 

Aika pian värien ostamisen jälkeen ajattelin, että maalanpas tästä samantien veljelleni häälahjaksi taulun. Työkaverini kysyi, olenko maalannut paljonkin. Sanoin, etten yhtään koskaan. Mutta siis on sulla joku käsitys sun kyvyistä, jos heti alat maalaamaan häälahjaa?

Ei, vain tyhmänrohkeus. Ja se rajaton itseluottamus, jonka vain täydellinen tietämättömyys antaa. Siitä voi aina nauttia vain yhden kerran: alussa. Kaiken alussa. Sen jälkeen tieto lisää tuskaa.

(Ja ainahan olisin voinut ostaa jonkun Aaltovaasin.)

Kuten sanottua, kovista pohjista ei tullut tuloksia, mutta papereita alkoi syntyä. Sitten keksin, että kokoankin niitä heille monta, ja ostan yhdet hyvät lasikehykset ja passepartoun. Saavat valita siihen haluamansa kuvan, tai olla valitsematta mitään. Mitään ei tarvitse kehystää seinälle minun vierailujeni ajaksi. Jos eivät tykkää yhdestäkään, se on ihan ok. Siinä tapauksessa he ovat saaneet lahjaksi vain intoni, iloni ja ajatukseni näitä heille tehdessäni. Tämän kirjoitin päällimmäiseksi kansioon, johon asettelin kahdeksan parasta paperiani.

Olin ajatellut laittaa kehyksiin jonkun ihan muun, ehkä tuon mustan, mutta viimeisenä iltana kynsilakka puuttui peliin. Pari tylsää kappaletta oli jo menossa roskiin, joten ajattelin kokeilla niihin mustaa kynsilakkaa suoraan pullosta. Päädyin valitsemaan toisen kynsilakkateoksista hääparin kehyksiin.

Olin prosessista ja jopa lopputuloksista niin iloinen. Yhden vimmaisen viikon maalasin, menin monta kertaa syteen ja saveen ja pari kertaa tuli jotakin, mistä pidin. Häät stressasivat kuitenkin sen verran, että pakkasin maalauskamat niiden jälkeen hetkeksi pois.

Harmittaa kuitenkin jo nyt, että pian ei voi enää maalata töiden jälkeen iltaisin. Valo loppuu.

Seuraavaksi haluaisin johonkin kurssille, missä kerrottaisiin, mitä näillä väreillä oikeasti pitää tehdä. Uudenmaankadun Temperasta olen jo kantanut kasseittain värejä, pohjia, pensseleitä, veitsiä ja erilaisia struktuuriaineita, ja ihan vain kokeillut. Se on parasta, mutta kurssi olisi mahtava. Meinasin jo ilmoittautua joka keskiviikoksi tälle syksylle yhteen opistoon. En kuitenkaan, koska muistan ranskan tunnit ja niiden velvoittavuuden syksyn pimeinä iltoina työpäivän jälkeen. Katselen nyt hissukseen, kuinka hektinen syksystä tulee. Ehkä sitten keväällä.

 

Art-10

Art-21

Art-18

Art-22  Art-24

Art-23

Art-5



Haluan aina olla se ihminen

linen-45

 

Tuo ensimmäinen kuva näyttää siltä, kuin harkitsisin vakavaa etunojaa ja tiputtautumista mustaan veteen. Vähän samalta tuntui töihin paluu. Loma oli niin upea, ja repäisy siitä sittenkin niin tuskallinen. Täällä kirjoitin meidän saaripäivistä, jotka kuvaavat koko lomaa. Vietin myös pitkiä aikoja – yhteensä lähemmäs kaksi viikkoa – kotona yksin, kun Mr. oli töissä. Loman alussa, lopussa ja keskellä. Mun saaressa ja mun kotona, tekemättä mitään. Parasta.

Ahdistuin loman loppumisesta vasta sen viimeisinä tunteina. Aloin pelkäämään, että oikeasti putoan veteen. Kauhistuin, että arki on niin tiheänään pakkoja, etten näe eteeni. Sitä, että vapaus on poissa. Sitä, että muutun inhottavaksi ihmiseksi (taas).

Sellaiselta arki ja velvollisuudet tuntuvat silloin, kun niitä ajattelee yhtenä kasana, eikä aamujen, tuntien, iltojen ja päivien erillisinä hetkinä. Kun ajattelee yhtä putkea jouluun saakka, tietysti se tuntuu pyörremyrskyltä. Ensimmäinen viikko töissä ei ole sujunut tämän ajattelutavan osalta kovin hyvin. Olen ollut se inhottava ihminen (etenkin kotona).

Haluan kuitenkin alkaa nähdä puita metsältä – yksittäisiä hetkiä ja arjen vaiheita, enkä pelkkää yhtä sekasortoista kaa(m)oskautta, joka edessä on.

Lomalla olin kokonaan toinen. Ehdin ajatella ja haaveilla joka päivä. Jaksoin olla läsnä, halusin olla läheinen. Ajattelin paljon tulevaisuutta ja menneisyyttä, en yksin sitä, miten selviän tästä tänään. Ei ollut pakko selvitä yhtään mistään. Olin silti tässä hetkessä, koska ei ollut mitään muutakaan hetkeä, missä olisin ollut. Kuten deadlinea.

 

linen-47

linen-50

linen-46

 

Haluan olla se ihminen aina. Sitä varten tänä syksynä haluan muistaa:

Älä sivuuta tarvetta olla siellä, missä kulloinkin pitää olla. Väistä velvollisuudentunnetta silloin, kun se on turhaa. Sivuuta se, työnnä kertakaikkiaan pois. Tiedät jo paremmin.

Niinä hetkinä: tee tai ole tekemättä. On ollut ihanaa, kun lomalla koti on koko ajan ollut siisti, kun aivoissa on ollut sille aikaa. Aika usein kuitenkaan mielessä ei ole tilaa ex tempore jääkaapin siivoamiselle. Se selviää kyllä.

Palaa hiljalleen sen mittavan tärkeän rutiinin äärelle, jota keväällä aloitit. Suhteuta työ ja vapaa-aika tosissaan. Nuku, liiku, äläkä anna kaiken energian lipsahtaa työlle. Kasvata siihen muuri. Pidä kiinni siitä, että jokaisena päivänä on hetki vapaata. Yritä venyttää se hetki mahdollisimman pitkäksi. Joskus se tarkoittaa esimerkiksi liikunnan skippaamista. Tee silloin niin. Älä tunne siitä huonoa omaatuntoa, pliis älä. Koska ei tuntenut kesäversiosikaan. Ja kuinka onnellinen olitkaan. Olit tosin onnellinen myös pyöräillessäsi joogatunnille, muista se.

Ole lähellä. Arjet kuluu ohi, sitä viettää niin paljon päivän aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät ole rakkaimpia. Muista siis kääntyä toiseen päin joka päivä. Se tarkoittaa läsnäoloa, ei mitään tekemistä. Koska kaikki on siinä. Niinkuin saaressa heinäkuun päivinä, kun ei oltu edes näköyhteydessä, mutta meidän tontin rajojen sisäpuolella molemmat. Toinen ylhäällä ja toinen alhaalla, mutta joka sekunti yhdessä.

 

linen-48



Asu, joka kaduttaa myöhemmin

leohame-2

 

Mulla on muutama tietty blogi, joista käyn aina poimimassa nimenomaan asuinspiraatiota. Kamuni Annen blogi on täynnä kiinnostavia, oikeasti hänellä sillä hetkellä käytössä olevia asuja. Teen käytännössä aina itsekin niin: täällä näkyvät asut on oikeasti juuri sillä hetkellä käytössä, tai ainakin ovat juuri olleet. Olen jo monet vuodet saanut paljon inspiraatiota Annen tyylistä, joka on tasaisen varma, pienillä ajankohtaisilla twisteillä. Ihana Anne kuvaa onneksi myös keskenään samankaltaisia asuja, koska niinhän me normaalit ihmiset vaatteita käytetään. En itsekään koskaan kyllästy tennareihin, mekkoihin ja nahkatakkeihin. Annen blogissa luen usein kerralla monta postausta ja tsekkaan monta asua kerralla. Etenkin Annen (useat!) lomatyylit ja talvipukeutuminen on mahtavia.

Annen lisäksi käyn katsomassa lähes päivittäin ystävysten Linda Juholan ja Alexa Dagmarin tyylit bongatakseni missä juuri nyt mennään tyylitrendien suhteen. Aika usein heidän cooleissa lookeissaan on kuitenkin jokin niin villi elementti, että joudun vähentämään sen omasta tyylistäni. Mutta vain siksi, etten uskalla! Mimmien tyylitaju on kuitenkin trendejä tärkeämpi syy käydä kurkkaamassa nämä blogit säännöllisesti.

Neljäs ehdoton ikonini on Kalastajan vaimo Johanna, joka palauttaa maan pinnalle trendihömpötyksistä ja yhdistelee iloisella ja etenkin rennolla otteella kauniita kokonaisuuksia. Johannaa ajattelen erityisesti mökillä ja lomamaisemissa. Hänen olemuksessaan on aina freesiä ja rentoa iloa, mikä on aivan erityislaatuista.

 

leohame-15

leohame-22

leohame-3

leohame-13-side

 

Näiden tyylien välimaastoissa poukkoilen, ja mielelläni! Jo useampi vuosi sitten alkanut tiukka seulani kaikille hankinnoille estää hurjimmat haksahdukset trendijuttuihin. Aina joskus käy kuitenkin näin – kuorrutan itseni kaikenlaisilla muotivillityksillä, huoh. Uskon kuitenkin, että tämän asun kappaleet kestävät kaapissani myös aikaa.

Midihameet on olleet käytössäni jo vuosia. Ne yksinkertaisesti sopivat omaan olooni. Polven yläpuolelle jääviä helmoja en ole käyttänyt oikein koskaan, ja maxit on liian juhlavia. Tätä loistavan tiivistä ja hyväkankaista, lyhyttä t-paitaa yritin epätoivoisesti etsiä &Other Storiesista lisää. Olisin ostanut kaikki värit mitä löytyy. Harmi kyllä sielläkin mallistot vaihtuu niin tiuhaan, etten enää löytänyt. Lyhyet, laatikkomaiset paidat nimittäin löytynevät kaapistani ja kovasta käytöstäni aina – sillä niin löytyvät myös korkeavyötäröiset alaosat.

Asusteissa myönnän haksahtaneeni, mutta rakastan niitä niin kovasti, että uskon pitäväni niitä vielä pitkään. Vyölaukku ja paksu samettipanta – ah miten ysäriä! Muistan äitini liikkeen olleen täynnä noita pantoja, ja niitä meillä oli kotonakin kasoittain. Vieläkin jokunen löytyy, lapsuudenkodin alakerran kylppäriin meikinpesupantoina palvelevia, ysäriltä jääneitä. Gauharin versio on muuten melko tyyris, mutta paras. Se ei paina korvien takaa ollenkaan.

Ja vyölaukku! Sehän on suorastaan nerokas keksintö! Tiesin, ettei tämä kestä niin paljon aikaa, että olisin raaskinut ostaa sen jossakin todella himoitsemassani brändissä. Kaliforniaan lähtiessä toivoin kuitenkin löytäväni sen sieltä jonain oikein hyvänä muistona. Mikä tuuri, että löysin! Jenkkimerkki Coach oli täydellinen tuliainen juuri tältä reissulta itselleni, ja -70% hintalappu outletista hunajaa matkakassalleni.

Täsmälleen sama malli löytyi täysihintaisena Vegasin keskustan liikkeistä. Jäin (onneksi!) kuitenkin pohtimaan liian kallista hintaa. Seuraavana päivänä Vegasin outletissa vastaan käveli juuri mallistosta poistunut ihan sama, mutta eri värisillä metalleilla oleva malli tuohon hulluun hintaan. Onneksi otin sen heti, sillä kiinalaiset turistit lappasivat hyllyn tyhjäksi samantien kassalta lähdettyäni. Nyt en enää edes haluaisi laukkua minkään muunlaisena, olen aivan ihastunut tähän. Kovaa käyttöä se onkin jo saanut.

Mutta kyllä – huomaan asussa potentiaalia tulevalle koomisuudelle. Tämä saattaa olla juuri niitä yhdistelmiä, jotka muutaman vuoden päästä näyttävät vähintäänkin hilpeiltä.

 

kalliolla

leohame-20

leohame-19

leohame-4

Zara skirt
& Other Stories t-shirt & sunglasses
Vagabond shoes
Coach bag
Gauhar headband
H&M earrings




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN