• Postikortteja New Yorkista I

Rakkaudesta Flosiin ja kauan odotettu 265

flos-5

 

Jo jonkin aikaa visuaalinen intohimoni on siirtynyt esimerkiksi muotiasioista sisustusjuttuihin (ja muuttunut yhä maanisemmaksi, sanoisi joku). En mitään muuta tekisikään, kuin lukisin sisustuslehtiä, vaeltelisin netti- ja kivijalkakaupoissa ja suunnittelisin kodin ja mökin sisustusta. Etenkin valaisimet kiinnostaa nyt hirveästi. Koen valaisimet jopa veistoksen kaltaisiksi elementeiksi sisustuksessa, ja suorastaan himoitsen tiettyjä kappaleita.

Valmistajista ykkössuosikkini on italialainen Flos. Brändi on siitä ristiriitainen – kuten ehkä hyvän brändin tuleekin – että osa valaisimista on mielestäni upeita ja osa ei osu makuuni sitten yhtään. Neljä lempituotettani Flosilta ovat (monen muunkin suosikit), suuri kattokruunu 2097, IC Lights -sarja kaikkinensa, pienempi Taccia ja musta 265

Myös Copycat, Wirering, Aim, Parentesi ja Arrangements ovat kiinnostavia.

Chandelier 2097/30 meiltä olohuoneesta löytyykin messinkisenä. Mr. haluaisi sen kokomustana ja jättimäisenä myös mökille ruokapöydän ylle. Ei huono ajatus, mutta itse haaveilisin siihen ryppäästä mustavartisia IC Lights Suspensioneja. Tai ehkä niitä tuleekin (myös) makuuhuoneeseen sängyn molemmin puolin. Kattoon on jo asennettu paikat katosta riippuville lukuvalaisimille. En kuitenkaan ole vielä selvittänyt riittääkö ja toimiiko riippuvien IC Lightsien valoteho lukuvalaisimena. Kokemuksia?

Myös IC Lights -sarjan jalkavalaisimen tilasin vihdoin messinkisenä Black Friday -alesta. Se oli upea. Haikein mielin oli kuitenkin pakko myöntää, että jostain syystä se ei sittenkään sopinut meille ollenkaan. Vieläkin harmittaa, mutta joskus homma ei vaan toimi.

Sitä suuremmalla innolla odotin saapuvaksi niin ikään joulun alla tilaamaani 265 -valaisinta. Se oli meidän yhteinen joululahja, johon ohjasin myös vanhempien ja sukulaisten joululahjatoivetiedustelut. Tämä oli muuten ihan parasta – yksi tosi toivottu juttu, jonka hankkimiseen sellaisenaan on kynnystä ryhtyä, on aivan ihana lahja. 

Jos IC ei jalkavalaisimena meille toiminut, tämä 265 sen sijaan istuu tänne vielä paremmin kuin osasin ajatellakaan. Huoneessa ja koko kodissa on heti ilmettä, jota kaipasin. Ja toiminnallisuutta, sitäkin! Sohvalla voi nyt lukea, ja myöhemmin myös nurkassa, jonne tulee joskus nojatuoli.

Erityisesti pidän siitä, kun esineen arvokkuudelle on perusta laadukkaassa valmistuksessa ja hyvässä suunnittelussa. Tämäkin valaisin näyttää äkkiseltään vain paloilta metalliputkea, mitä se oikeastaan onkin, mutta suunnittelu on nerokas. Heti, kun vastapainon asettaa paikoilleen, koko rakennelma asettuu täydelliseen tasapainoon. Suuret mittasuhteet on myös juuri oikeat, pienemmät ei kävisi laatuun. Hyvä design on myös iätöntä. Tämä 265 on 1970-luvulta, kattokruunu taas 50-luvun lopun designia. Eikö ole aika huikeaa! 

 

flos-16

flos-2

flos

flos-13

flos-6



Sisustushaaveita ja Helsingin paras sisustusliike

artek-13

 

Sisustusjuttuja sisustusjuttujen perään, mutta sellainenhan tämä blogi on aina ollut. Omien kulloistenkin ajatusteni ympärillä. Ja joulun jälkeen on ollut paljon sisustusajatuksia. Fiilistelen joulua kotona viikkoja etukäteen, mutten yhtään jälkikäteen. Siivoan kaiken pikaisesti pois, ja sen jälkeen tekee aina mieli jatkaa juttua sisustamalla enemmänkin.

Viikonloppurutiineihini Helsingissä kuuluu lähes poikkeuksetta vaeltelu Artekilla. Liike on ravisuttanut jotakin sisustussielussani, houkutellut näkemään vanhat suomalaisuuden ytimet uudella tavalla ja tuonut mukaan kahmalokaupalla inspiraatiota. Liike on kokonaistaideteos, jonka vaihtuvat esillepanot saavat ihon kananlihalle ja sydämen hakkaamaan. Sellainen vaikutus oikein kauniilla sisustuksilla minuun on.

Piinaan myyjiä tiedustelemalla lattioiden kiven alkuperää (mökin keittiön tasot) ja huokailemalla liian kalliiden sohvien luona. Vannon, että kerran melkein nukahdin, kun otin kengät pois, laitoin silmät kiinni ja kuvittelin omistavani Vitran Grand Sofan. En saa tarpeekseni upeiden mattojen kokoelmasta saati valaisimista. Ah, niistä valaisimista. Kirja- ja lehtihylly on ohittamaton, ja pienesineet tarkoin valittu.

Lähes kaikki parhaillaan himoitsemani sisustusesineet löytyvät Artekilta. Eikä tämä ole edes yhteistyö. (Olisikin!)

 

artek-2

artek-5

artek-15

Vitra Eames LTR Occasion

Kuten viimeksi ääneen ajattelinkin, kaipailen kotona freesausta ja antiikin häivyttämistä. Tuskin mikään antiikkinen esine meiltä katoaa, koska ne ovat kaikki niin rakkaita. Viime postauksen kommenteissa yritinkin tätä selvittää: olisi ihana tilanne tyhjentää koti tai joku sen nurkka kokonaan, resetoida aivot, deletoida tunnetilat ja aloittaa alusta. Mutta usein se ei ole mahdollista. On reunaehtoja, kuten:

käytännöllisyys (pyykkikone on pakko olla, vaikka kylppäri olisi kivemman näköinen ilman)

kiintymys (asiat, jotka on niin rakkaita, ettei niistä luopuminen tule kyseeseen)

raha (kuinkas muuten)

kodin tilat ja muodot

Niiden puitteissa on vain tehtävä parhaansa.

 

artek-9

artek-3

 

Tällä hetkellä tekee siis mieli ryhdistää antiikkia kaikella modernilla ja metallisella. Parhaillaan haaveilen mustista valaisimista kuten Pholcin Mobil -sarjasta. Tämä musta pöytäversio sopisi makuuhuoneen patterisuojuksen tasolle ja sama kattoversiona ruokapöydän päälle. Flosin Taccia taas on taideteos, jota himoitsen minne vaan.

Virittelen ihastusta myös Atollon klassiseen Oluceen. Mutta Flosin IC Lights -sarja on pitkäaikainen ykkössuosikkini valaisinten suhteen. Sarjan jalkavalaisin ei isoksi kurjuudeksi sopinut meille jostain syystä ollenkaan, mutta rakastan sitä silti. Haaveilen sarjan mustavartisista riippuvalaisimista mökille ruokapöydän päälle. Yhden pitkäaikaisen haaveen, Flosin 265 -valaisimen sain toteutettua vihdoin! Siitä lisää omassa postauksessaan.

 

artek-7

artek-11

Flos Taccia

artek-6

Vitra Grand Sofa

 

Sohva on ikuisuusongelma, jonka ratkaisisi Vitran upea Grand Sofa. Vajaan 20 000 euron hintalappu meidät erottaa. Mutta se oli hyvä livelöytö Artekilla tässä taannoin, koska se sai aikaan kliksahduksen. Että no nyt. Tässä muodossa on vihdoin jotain kiinnostavampaa kuin missään sohvassa koskaan. En olisi uskonut, koska sen ilme on aika retro, enkä ole ollut retrofani ollenkaan. Kuvasta poiketen ottaisin sen mieluummin pellavan värisenä, kuten täällä.

Ligne Roset’n Togon tiedättekin olevan tosiasiallisella hankintalistalla heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Sen viereen haaveilen parista pienestä ja erilaisesta sivupöydästä, joista toinen olisi ehdottomasti Vitran Eames LTR Occasional mustana, mustilla jaloilla.

 

artek-18

artek-19

Flos IC Lights

 

Printtijulisteet houkuttelevat edelleen suuresti. Harvassa on tyylikkäät ja oikeasti kuratoidut kaupat, joista niitä saa. Yksi sellainen on ruotsalainen Wall of Art, jota selailen varmaan päivittäin. Meillä on kaksi printtiä sieltä ja parhaillaan vilkuilen tätä makuuhuoneeseen sen patterin päälle.

Seurailen myöskin ahkerasti lempitaiteilijoideni Carolina Grunérin ja Manuela Boscon instagramia ja nettisivuja sekä haaveilen valoisista ajoista, kun pääsisi itsekin maalaamaan. Onneksi meillä on sekä Grunérilta, että Boscolta yksi työ. Taidetta mahtuisi paljon enemmänkin.

Mattoa kaipaan myös koko ajan olohuoneeseen, ja viestitellään Korppoon Nomad Homen Minnan kanssa usein hänen uutuuksistaan. Kyllä sekin vielä tärppää. Nyt kuitenkin elän myös aikamoista säästökuuria, joten toistaiseksi osa näistä joutuu jäämään vain haaveisiin…! Eivätkä Artekin myyjät pääse minusta ikinä eroon.

 

artek-14

Atollo Oluce

artek-17



Kuulumisia juuri nyt

pink-4

 

Tammikuu on edelleen tahmeissa uomissaan, ja tiedän mistä se johtuu. En ole palannut hyvien elämäntapojen pariin, kuten lupasin. Tai suunnistan sinne kyllä koko ajan, mutta paluu reitille tapahtuu kovin hitaasti. Olen antanutkin itselleni aikaa, koska PT:n pakkotreenien puuttuminen joka viikolta tuntuu henkisesti lomalta. Viime vuoden keskityin treenaamiseen ja terveyden opetteluun niin paljon, että aika ajoin se uuvuttikin. Onnittelen kyllä itseäni siitä että sen tein, mutta ääripäästä on taas vaikea palata. Tasapaino on aina ollut mulle kovin vaikeaa. Toisaalta ennen olen palannut tauon jälkeen kamalaan kuriin, joka sekin lopahtaa äkkiä. Nyt siis palailen sinne hissukseen, ensimmäistä kertaa koskaan. Katsotaan miten se toimii.

Viime vuoden salitreenien jälkeen olen palannut jälleen enemmän ohjatuille tunneille, joita rakastan. TUntuu, että joku muu tekee puolet työstä, aika kuluu nopeasti ja siellä on kivaa. Tiedän, että lihaskuntoa siellä kehittyy ja tulee ylläpidettyä heikosti, joten salillakin olisi käytävä. Hetken aikaa kuitenkin lillun vielä täällä ja otan ikävää tanssijumppiin ja joogaan takaisin. Olen koukussa BodyJamiin, joka on parasta nollausta mihin tahansa päivään.

Blogin suhteen olen rauhallisessa olotilassa, kiinnostelee palata tänne usein ja luoda tätä jotain omaa. En enää koe alkuaikojen paineita tulla postaamaan, enkä mieti mistä milloinkin mukamas pitäisi kirjoittaa. Tuntuu mukavalta kirjoittaa mitä tahansa mieleen juolahtaa. Kukaan ei kerro mitä tehdä, eikä mikään tästä riipu. Sellainen vapaus tuo paljon iloa luovuuteen. En kuitenkaan juurikaan ehdi tai pysty kuvaamaan mitään arkena, joten asutkin olisi joka kerta näitä trikoot + toppatakki + neule -juttuja. Minua ei siis näinä talvipäivinä täällä juurikaan kasvoillani näy, vaikka täällä tietysti olenkin.

 

pink-3

 

Leffat myös kiinnostelee kovasti. Olen jostain syystä himoinnut visiittiä Tennispalatsiin tai Maximiin joka viikko, jopa pari kertaa. Ollaan käyty katsomassa autoleffa Le Mans 66 ja Jennifer Lopezin Hustlers. Lisäksi kävin yksin katsomassa Antti J. Jokisen ohjaaman Helene Schjerfbeckistä kertovan Helenen.

Kerta oli ensimmäinen, yksin leffassa. Sunnuntaiaamu oli ihana ja kokonaan minun, kävelin kaupungin läpi teatteriin, minä ja muut yksittäiset mummot. Mutta yksinäisiä me ei oltu, siellä salissa kukaan luulen. Suljin silmäni ja ajattelin, miten voinkaan nauttia juuri tästä hetkestä näin paljon. Suosittelen noita kaikkia elokuvia, tykkäsin jokaisesta kovasti, ja kovasti eri tavalla. Suosittelen myöskin yksin leffassa käymistä.

Kirjatkin houkuttaa, himottaa ihan. Tein suursiivouksen kirjahyllyyni, kuten kerroinkin. 75 kirjaa myin Finlandia-kirjalle ja pari sataa laitoin varastoon. Kirjojen kanssa näyttää käyvän kuten muidenkin tavaroiden elämässäni: haluan omistaa vain merkityksellistä ja tarkkaan harkittua, enkä mitään ylimääräistä. Siispä vaikka karsin, olen hankkinut muutaman uuden jo tilalle.

Eva Braunin elämäkerran olisin hankkinut, mutta sitä ei saanut enää mistään, joten lainasin. Sen sijaan ostin joululahjaksi ystävältä saamalleni Orjattaresi -mestariteokselle jatko-osan Testamentit. Myös Sally Rooneyn Normal Peoplen ostin, koska uskon kaiken, mitä Eeva Kolu sanoo. Iltaisin haluaisin vain tulla kotiin ja lukea. Sali tuntuu välillä varsin vastenmieliseltä vaihtoehdolta. (Ellei ole tiistai ja BodyJam.)

Kirjakerhokin elää ja voi hyvin. Yksi jäsen muutti Kairoon, muttei silti lopettanut kerhossa! Sovitaan tapaamisia hänen Suomi -visiiteilleen, otetaan mukaan Skypellä tai kuullaan arvio kirjallisesti. Terapiaa meidän istunnot enimmäkseen ovat, vaikka kirja-asiat otetaan nekin varsin vakavasti. Mutta puolet ajasta ventiloidaan elämää ja jaetaan sympatiaa. Hirvittävän tarpeellista, valtavan virkistävää, ehdottoman energisoivaa.

Viimeksi sain kirjakerholaiselta vinkin myös talven parhaisiin nauruihin. Netflixistä löytyvän stand up -koomikko Iliza Shlesingerin jaksoon Elder Millennial. Kokeile, jos kaipaat nauraa niin kuin lapsena – maha ja posket kipeänä, puhekyky kadonneena. En voi luvata, että toimii, koska huumori on vaikea juttu. Mutta minulla toimi. En muistanutkaan, miltä tuntuu nauraa. Ihan oikeasti nauraa, ääneen ja niin, ettei katkeamaan saa. Minä annoin kirjakerhokaverille vaihtariksi vinkin maalisävystä. Toivottavasti oli yhtä antoisaa.

 

pink-5

 

Mökillä jatkuu kattorimaprojekti. Se on kiva vaihe, vaikkakin vain vaihe sekin. Maaliviiva koko projektissa häämöttää, joten paineitakin jo on. Priorisoidaan mökillä oloa tänä vuonna todella. Pakko sanoa monelle muulle asialle ei. Projekti sallii kaikenlaista säätöä hyvin vähän, jotta pää pysyy kasassa. Mökillä tai kotona, suorinta tietä, mitään muuta ohjelmaa en pysty vapaa-ajallani kantamaan.

Töissä on aika haipakkaa, mutta varsin mielenkiintoista. Tänään annoin yllättäen ensimmäisen TV-haastatteluni. Onneksi oli parempaa päällä ja aihe tuttu. Ei kannata kuitenkaan pidättää hengitystä (äiti ja isä) sen suhteen milloin se tulee ulos. Aina voi olla, ettei tulekaan, jos Maikkari saa parempia ideoita. Mutta tämmöiset pienetkin uudet jutut tuo mielekästä lisää tekemiseen.

Vuoden alku on saanut muutenkin kaikenlaisia myllerryksiä mieleen, ja eteen on tullut joitakin virityksiä tulevaisuuden suhteen. Katsotaan, toteutuuko niistä mikään, mutta jännittävää on ainakin haaveilla. Ja puntaroida, mitä sitä elämältä vielä haluaakaan. Ehkä muutoksia tänä vuonna, ehkä ei.

 

pinkA




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN