• Postikortteja New Yorkista I

Kuulumisia

blacks-10

 

Kesän lähestyessä – tai onhan se jo täällä! – mielessä pyörii vain mökki. Kahdella tavalla. Käsillä on se vuodenaika, kun sitä voi tosissaan taas rakentaa, ja toisaalta haaveilen nyt päivittäin myös lomasta siellä.

Olen tosiaan viime aikoina ollut varovaisen optimistinen sen suhteen, että ehkä mökki tänä vuonna valmistuu. Työt etenee hyvin, ja seuraavaksi mun pitäisi pikimmiten laatia kaikista hajanaisista ajatuksistani kokonainen sisustussuunnitelma. Vasta kun se on kokonaisuudessaan valmiina edessäni, voin tietää, tarvitaanko sisustussuunnittelijan konsultointia. Ongelmakohtia on vielä useampia, joten luulen että apua tarvitaan. Kustannuskysymys sekin, mutta ehkä siihen on syytä panostaa.

Loma vietetään tälläkin kertaa tietysti mökillä. Haaveilen viime kesän kaltaisesta trooppisen lämpimästä viikosta tai parista kalliollani. Bikinikuorma on jo hankittu. Vielä tarvitsen hyvän ja tukevan korin, jossa kuljettaa eväät, viltit ja hatut veneellä saareen. Olen pohtinut moisen hankkimista varmaan kaksi vuotta, enkä ole saanut aikaiseksi. Rantarentoilun maksimoisi matto tai patja selkänojalla. Retkiliikkeistä kai saa. Ah, täydellistä.

Kotona parasta on nyt piha. Vihdoin siellä on kaikki tarpeellinen kalustus, joka ei tosin ole paljon. Hayn tuolit saivat eteensä vain isomman Tray-pöydän tori.fi:stä. Grilli on jo nyt ollut tiheämmässä käytössä kuin viime vuonna, kuten ehkä koko piha. Kukkia en ole vielä uskaltanut istuttaa. Pihan kalustoon kuuluvat myös puput ja oravat, jotka hyppivät melkein syliin. Kaninpoikaset on muuten kasvaneet hulluna!

Lauantai vietettiin huonekalukaupoissa. Käytiin katsomassa mökkisohvien vaihtoehtoja livenä ja kotiin taas sänkyä. Meidän on pitänyt jo vuosia hankkia uusi sänky, ja taas edullisten täkyjen perässä käytiin sellaista katsomassa. Olin jo ostamassa yhtä aiemmilla katselukerroilla hyväksi havaittua, mutta löydettiin itsemme sittenkin sen täydellisen (ja triplahintaisen) ääreltä.

Päädyttiin siihen, että ei ruveta pihistelemään, vaan hankitaan se täydellinen. Siihen ei kuitenkaan ole ihan vielä mahdollisuutta, joten lykätään asiaa sittenkin vielä hiukan. Edes syksyyn. Mökkisohva-ajatukset taas menivät entistä pahemmin solmuun katselukerroista.

Etätyöarki rullaa edelleen ihmeen hyvin. Koko arki rullaa ihmeen hyvin. Olen ollut nyt useamman viikon mukana TFW-salin GROW-nettitreeneissä, joita  r-a-k-a-s-t-a-n! Olen ihan koukussa heppujen meininkiin ja helppoihin ja hauskoihin oman kehon painon treeneihin, etenkin ulkona tehtynä. Olen treenannut olohuonetta useammin kattoterassilla ja Kaivarissa, omalla ja anoppilan laiturilla ja kerran tuulisella säällä jopa mökkiraksalla meidän tulevassa makuuhuoneessa. Liityin mukaan myös GROW-kesätreeneihin, enkä usko että palaan omalle salilleni vähään aikaan.

Maalaaminen ja lukeminen täyttää päiviäni kaiken muun lisäksi edelleen, mikä on ihanaa. Luen parhaillaan Enni Mustosta, Aki Hintsaa ja Henriikka Rönkköstä. Keskimmäinen on aivan mahtava. Kirjoittelen ehkä taas kirjoista joskus lisääkin, mutta siihen asti kokoan niitä ainakin instastoorieni kohokohtiin.

Itseäni sen sijaan tuskin kuvaan tänne kovin usein. Kokeilin lauantaina ja se oli aika kamalaa. Epämukavaa ja kiusallista, kuten näkyy. Kaikenlaisia epämiellyttäviä ajatuksiakin itsestä nostattavaa, huh. Sitä on oleillut niin pitkään vailla meikkiä, rintsikoita ja ihmiskontakteja, että tämmöinen pinnistys oli liikaa. Ehkä taas joskus.

 

blacks-15

blacks-12

blacks-6

Uniqlo knit / Zara jeans / Tiger of Sweden coat / Giuseppe Zanotti boots / Gucci bag



Joutsenet

joutsenet-25

 

Uskaltauduttiin mökille viimein. Ollaan täällä helatorstain ja etätyömahdollisuuksien sallimana nyt reilu viikko. Mökille lähtiessä kaikki aina sanovat, että oi ihanaa, nauttikaa! Tiedätte hyvin, että en ole lähtenyt tänne viime aikoina, jopa viime vuosinakaan kovin mielelläni. Nauttimisesta puhumattakaan. Olisin mieluummin jäänyt kotiin lähes joka kerta.

Taas eilen puhuttiin siitä, miten kaikki kääntyy päälaelleen oman mökin valmistuttua. Ne asiat, jotka nyt aiheuttavat työtä, muuttuvat levoksi, stressi rauhaksi ja ahdistus lomaksi. Rakentamisesta johtuva työ, stressi ja ahdistus eivät vain poistu, vaan tilalle tulee aivan uusi määrä kaikkea sitä hyvää, jota ei olisi ilman tätä paikkaa. Uskomaton ajatus. Tosin – tämänkin tiedätte – me kaksi koetaan tämä aika eri tavalla. Minua ahdistaa, toista ei.

No, en siis lähtenyt tälläkään kertaa mielelläni. Mutta nämä monet viikot poissa täältä ja vain kotona on tehneet näköjään todella hyvää. Ensinnäkin kevät on edennyt huimasti. Sen huomaa kaupungissakin, mutta täällä moninverroin. Silmät tuntuivat avautuvan, kuten keväällä aina käy. Se sai muistamaan, miksi kesät täällä ovat itse asiassa sittenkin huikean ihania myös nyt, vielä rakentaessa. Meillä oli ihana loma täällä viime kesänä, ja sen päättyessä pelkäsinkin, miten minun talvella kaupungissa käy. Varsinkin keväällä ja kesällä täällä pääsee irti kaikesta. Talvella se tunne on kadoksissa, mutta nyt se on palannut.

Rakentamisesta putoaa stressiä, kun ei tarvitse katsoa kelloa. Sitä voi tehdä niin pitkään iltaan kuin jaksaa. Aurinko paistaa, on lämpimämpää. Olen treenannut laiturilla, nukkunut paljon paremmin kuin kotona. Lintujen ääniä kaikkialla, koivuissa on lehdet. Maalaamiseen en näytä pystyvän, koska ympärillä ei ole mitään omaa. Ja omalla laiturilla ilman pesuvälineitä ja viileydessä se on vielä liian hankalaa. Mutta maalaamisen on korvannut täällä pitkästä aikaa kuvaaminen.

Kotoa lähtiessä ajattelin tuttuun tapaan, että edessä on raskaita päiviä, joista pitää vain selvitä, kunnes pääsee kotiin. Mutta luulen, että tämä kokonaisuudessaan kevyempi kevät on sekin tehnyt hyvää. Olo on sittenkin rennompi jopa täällä.

Mutta parasta kaikessa on joutsenet. Niitä on kymmeniä! Yhtenä päivänä laskin näköetäisyydeltä 51. Edellisvuoden harmaita ja vanhoja valkoisia. Kukaan ei kuulemma ole nähnyt niitä täällä näin paljon. Käyn katsomassa niitä aamuisin, päivisin ja iltaisin. Tuovat niin paljon iloa. Ovat vähän säikkyjä. Plumpsahtelevat vähän väliä ylösalaisin kaivamaan jotakin pohjasta ja killuvat kuin korkit. Uivat äänettä, nukkuvat kaula taiteltuna siipien väliin. Mitenhän ne nukkuessaan eivät ajelehdi ulapalle? Välillä kyljellään, tuuletelleen toista jalkaansa. Joskus harvoin lentävät lyhyen matkan, vaappuvat silloin kuin vanhat lentokoneet.

Ihan pian on taas kesä. Ja loma.

 

joutsenet-8

joutsenet-2

joutsenet-21

joutsenet-5

joutsenet-16

joutsenet-18

joutsenet-12

joutsenet

joutsenet-23

joutsenet-17

joutsenet-20



Home tour – koti keväällä 2020 osa II

koti

 

Jatketaan kotikierrosta!

 

koti-29

 

Makuuhuoneeseen olen ehkä kaikkein tyytyväisin. Pidän tuosta suuresta matosta, rakastan isoja niskatyynyjä ja söpön värisiä pikkutyynyjä, päiväpeittoa ja niiden huoletonta ja helppoa yhdistelmää. Valaisimet on ainoa ongelma. Katossa on yksi kristalliplafondeista, jonka jo vaihtaisin, jos voisin. Sänky kaipaa keskenään samanlaisia, mustia ja tyylikkäitä lukuvaloja. Ollaan kuitenkin vaihtamassa sänkyä toivottavasti pia..kkoin, joten valaisimetkin vasta sitten.

Fun fact: 
Tiesin pakanneeni tuon vaatekaapin ovessa killuvan tupsun Töölöstä, mutten löytänyt sitä vuoteen mistään. Kunnes tuli Jukolan viesti, ja vuoden ainoa hetki, kun pitää kaivaa Mr:n nappulakengät esiin. Se oli siellä, kengässä. Lähdin Töölöstä viimeisellä ovenavauksella kenkäkassi kädessä ja tipautin vielä ovessa heiluneen tupsun sinne, nyt muistan.

 

koti-5

 

Pieni Azilal -matto on Beyond Marrakech -nettikaupasta.

Fun fact: 
Matto tuli kotiovelle jalkapallon kokoisessa paketissa.

 

koti-33

 

Makuuhuoneen uuden patterinsuojuksen päällä on jatkuvasti jotakin vaihtuvaa. Nyt on kokeilussa Pholcin Mobil -valaisin ja tyhjä kanvaasi. Aion maalata kankaalle jotakin, mutta rimakauhu. Valaisimen kohtaloa en ole vieläkään päättänyt, kohta menee palautusaika umpeen! Se on kiva päivällä, mutta iltaisin valo siinä on jotenkin erikoinen.

Fun fact: 
Kun myytiin Kampin -asuntoamme, nämä pappani huutokaupasta löytämät nojatuolit olivat siellä melkein ainoat esineet näyttöjen aikaan. Moni ostajaehdokas yritti tingata niitä väkisin kauppaan mukaan.

 

koti-57

 

Yhdessä vaiheessa etsin manian vallassa kullanväristä antiikkipeiliä. Sellainen oli saatava. Löysin tämän Arezzon antiikkimarkkinoilta pilkkahintaan, ja raahasin sen lentokoneen ruumassa Suomeen.

Fun fact: 
Peilipakkaukseen ei ollut laitettu nuolia, joten sitä oli varmaan käsitelty ylösalaisin, sillä pakkaus oli leveämpi koristeen kohdalta. Niinpä kehys oli tuhannen palasina perillä. Peili onneksi ei. Löysin Punavuoresta Firenzessä kultausta opiskelleen entisöijän (millä tuurilla?!). Hän taikoi siitä kuin uuden. Peilin koko rasittava tarina täällä.

 

koti-55

 

Oma piha on tämän kodin parhaita asioita.

Fun fact: 
Hamam-pyyhe ikkunanpielessä nostetaan kesäaikaan yöksi ylimmän ikkunan peitoksi. Sitä ei saa ollenkaan auki, joten siellä ei ole myöskään kaihtimia. Eikä sitä saa pestyä, joten se on kamala. Rikki ja huonossa kunnossa. Koko taloon on pakko tulla kohta ikkunaremontti. Voisi kai tuohon jonkun rullaverhonkin laittaa, mutta mitä turhaa, kun pyyhe on niin kätevä. Not. Verho on omalla prioriteettilistallani kuin sukkahousut: pakollista ja tarpeellista, mutta tylsää ja intohimotonta. Eli turhaa rahanmenoa.

 

koti-34

koti-35

 

Triljoona antiikkituolia. Oikeasti 9 tässä asunnossa. Liikaa. Mutta en osaa luopua.

 

koti-39

 

Manuela Boscon iso maalaus My Queen is Crazy and That’t Why I Love Her on yksi meidän molempien lempiesineistä kotona. Tammisenkin huusin satasella mökkipaikkakunnan pihakirppikseltä muutama vuosi sitten. Mutta sen tiedättekin, koska hehkutan sitä joka kerta.

 

koti-53

 

Kylpyhuonetta inhoan. Entinen omistaja on remontonut sen niin halvalla ja tylsällä tavalla, ettei siinä ole mitään mistä pitää. Vaihdettiin tänne vain allaskaluste, pyyhekoukut ja peili sekä lisättiin musta hyllykkö ja taulu. Putkiremontti on tulossa, joten isoja muutoksia ei kannattanut tehdä. Kylppäristä tulossa lisää kuvia ja muutossuunnitelmia kokonaan omassa postauksessaan.

Fun fact:
Pyykkikoneen päällä oleva tammilevy on kirjahyllyn rakentamisesta jäänyt ainut ylimääräinen pala. Kirjahyllyä kootessa kävelin sen kanssa jostain syystä vessaan ja laskin sen pesukoneen päälle. Siinä se on edelleen. Se pitää kuitenkin ottaa pois joka kerta, kun kone on päällä, koska muuten se putoaa. Samoin tietysti kori.

 

koti-43

koti-38

koti-40

koti-56

 

Sellainen on meidän koti. Niin ärsyttävän epätäydellinen ja sekalainen, kohtalainen ja paikoin ihana – joka tapauksessa mökin jälkeen toiseksi paras paikka.

Vielä loppuun pohjapiirustus. Minulla on vain tämä yksi, johon olen remonttivaiheessa merkinnyt muutokset.

 

pohja-3




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN