• kesä on täällä

Valmis TV-taso, keltaista samettia ja marokkomatto

olohuone-2

 

Tiedättekö nämä kesän päivät, kun ei oikein ole varma kellonajoista tai viikonpäivistä, päivämääristä puhumattakaan. Nyt on niitä. Kesäloma on puolivälissä, luulisin, ja me ollaan käymässä Helsingissä. Loman ensimmäinen viikko kului kotona sekin, oli aikaa laittaa kotijuttuja. Sittemmin oltiin viikko mökillä ja nyt taas hetkisen kotona. Täällä oli veljeni polttarit, joihin Mr. osallistui. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni, suljin ovet ulkomaailmalta, ja vietin päivän kotona yksikseni.

Kuten aina, luovat harrastukset kuten kuvaaminen kiinnostaa silloin. (Kävin kyllä myös ulkona – hankkimassa aivan uuden luovan harrastuksen tarvikkeita. Otan ne mukaan mökille. Katsotaan, mitä siitä tulee.)

Kesän aikana kotona on tapahtunut asioita, joita tämä koti tuntui yhtäkkiä vaativan. Ensinnäkin se toivoi keltaista, mistä meinasin olla aivan eri mieltä. En olisi millään osannut ajatella, että keltainen alkaisi vetämään minua puoleensa koskaan. (Tai vihreä sen puoleen – sitä taas himoitsen jostain syystä mökille parhaillaan.) Löysin kuitenkin itseni heti talven mentyä haaveilemasta keltaisesta samettipäällisestä Hakolan samettirahiimme, jonka viininpunaisena ostin. Punainenkin on edelleen kaunis, ja se tekee varmaankin paluun pimeinä vuodenaikoina.

Tilasin tämän poltetun kullan värisen samettipäällisen viimein loman aluksi, ja ah kun olen tyytyväinen. H&M Homessa on muuten parhaillaan juuri tämän keltaisia samettisia tyynynpäällisiä tosi paljon. Toin niitä kotiin kuusi, mutta sain pidettyä pääni kylmänä ja sohvan niistä tyhjänä. Pidin vain tämän yhden. Ja tuon Sun Flower -kynttiläpurkin.

 

olohuone-28

olohuone-24

olohuone-6

olohuone-19

olohuone-17

olohuone-37

 

TV-taso, jonka tekeminen keväällä aloitettiin, on saatu tässä valmiiksi myös. Tasona on siis kolme 80cm leveää Ikean Bestå -runkoa, joissa on kuusi Ikean Veddinge -ovea. Ostettiin siihen sekä messingin väriset nupit, että ponnahdussysteemit. Mikä sen nimi on – se asia, millä oven saa auki painamalla. Ponnahdussarana? No sama se, koska maaliskuun puolivälistä eiliseen eleltiin ilman kumpaakaan. En osannut päättää olisiko pyöreät messinkivetimet kivemmat kuin kokonaan vetimetön ilme. Viimein eilen tein päätöksen elää vaarallisesti, ja porattiin kuin porattiinkin messinkiset nupit paikalleen. Ja ah kun olen tyytyväinen niihinkin.

Marmoritaso saatiin kiviliikkeestä mittojen mukaan jo huhtikuulla, ja se se vasta toiveet täyttikin. Telkkaria ei tasolla ole vielä lainkaan, vanha meni mökille. Emme todellakaan kuulu heihin, jotka eivät omista telkkaria lainkaan. Me nimittäin tykätään telkkarin katsomisesta häpeämättömän paljon.

Nyt meidän makuuhuoneessa on suuri viritys johtokasoja, sillä väliaikainen TV on ollut siellä huhtikuusta asti. Ikävä puoli järjestelyssä on se, että ollaan jumituttu käyttämään asunnostamme vain makuuhuonetta, kylppäriä ja keittiötä. Kuljetaan niiden välillä, eikä polkumme parhaillaan juuri edes poikkea tänne olohuoneen puolelle.

Mutta ei kuulemma voida siirtää sitä väliaikaista TV:tä olohuoneeseen, koska tänne seinään pitää tulla joku unelmien TV. Heti, kun siihen on rahaa. Eli ei välttämättä aivan pian. Makuuhuoneessa eläisin kyllä mielelläni ilman TV:tä.

 

olohuone-27

olohuone-33

olohuone-36

olohuone-21

olohuone-16

olohuone-18

olohuone-12

olohuone-20

 

Pyöreä messinkikynttilänjalka on Fiskarsin antiikkimarkkinoilta. Kauan katselemani kaunistunnelmaisen Helsinki Is My Home -kirjan löysin kiva kyllä kesäalesta keskustan Trestä.

 

olohuone-27

olohuone-23

olohuone-3

 

Suuri, 2 x 3 -metrinen marokkolaismatto on meidän mökkikylä Korppoon uudesta Nomadhomesta. Olen hämmästyneellä ilolla seurannut pienen Korppoon muutamien lifestyleyritysten nousua, ja säntäillyt niissä tämän loman aikana kaikissa.

Rakastan rakastan rakastan muutenkin paikallisia pieniä yrityksiä. Ravintoloita, joissa ollaan vietetty monta kivaa kesäiltaa ja elämäni parhaat bileet parhaan ystäväni polttareissa, parasta ruokakauppaa ikinä, loistavan palvelun maankaivuuyritystä, josta on haettu vaikka kuinka paljon soraa saareen, leipomoa, jonka leipää munkkeja harva voittaa, ja nyt näitä uusia lifestyleputiikkeja. Yksi niistä on tämä marokkolaisia mattoja maahan tuova Nomadhome, jonka matot on näytillä ravintola Hjalmar’sin kabinettihuoneessa.

Nappasin sieltä tämän ison maton meille kokeiluun. Kaunis Sera Helsingin mattomme on tänne olohuoneeseen liian pieni. Se on tähän kotiin myös hieman väärän värinen, ennemmin harmaa kuin lämmin. Eikä se näköjään tahdonvoimalla muutu lämpimään tammilattiaan istuvaksi. Se tulee olemaan täydellinen mökin harmaalla betonilattialla, mutta tänne tarvitaan jossain vaiheessa joku muu.

Ajatuksissani oli kaksi vaihtoehtoista tyyliä: värikäs, ehkä punainen antiikki(silkki?)matto tai paksu mustavalkoinen marokkolainen. En ihastunut juuri tähän yksilöön päätäpahkaa, mutta kun tilaisuus oli loistava, toin maton kokeiluun. Ensisijaisesti siksi, että saisin käsitystä siitä, miten mustavalkoisen marokkolaisen ideani toimii. Ja saadakseni tietää, onko kok idea liian samanlainen kuin vanha mattomme.

Olin kuitenkin ällistynyt, miten upea juuri tämä matto onkaan. Se loksahti paikoilleen, ja täytti kaikki toiveet, joissa vanha matto jäi tässä kodissa vähän vajaaksi. Ajattelin tämän yksilön olevan vähän tylsä tavallisella kuvioinnillaan, mutta oi se sopiikin. Lämmin värikin on tammen kanssa juuri hyvä. Ja koko, täydellistä. Peittää huoneen koko päädyn, ja rikkoo siten pitkulaisuuden ikiongelmaa. Tykkään myös tämän maton rosoisesta kotoisuudesta monella tavalla kovastikin.

Päädyin kuitenkin viemään tämän maton nyt takaisin, koska hieman monimutkaisempi musta kuviointi kaihertelee kuitenkin. Lisäksi vaikka epätasaisuudesta tykkäänkin, matto voisi olla kuitenkin ihan hiukan sileämpi ja pehmeämpi.. On siis palattava asiaan ja mahdollisesti pyydettävä Nomadhomen Minnaa metsästämään seuraavalta Marokon-reissultaan juuri meidän speksien mukainen matto. Koska tämä tyyli taitaa jyrätä vaihtoehdon värikkäästä antiikkisilkkimatosta.

 

olohuone-15

olohuone-13

olohuone-10

 



Tienvarsikukkia ja laiturijoogaa

biking-10

 

Tällä lomalla olen ihastunut erityisesti tienvarsikukkiin ja laiturijoogaan. Kolmanneksi myös pyöräilyyn, jonka ansiosta mahdollista on paitsi tienvarsikukista nauttiminen, myös joogaan pääsy. Mökkinaapuri meidän omasta saaresta hurauttaa joka heinäkuun aamu veneellä toiseen päähän saarta, ja pitää siellä saaristokeskuksen laiturilla joogatunnin. Harkitsin sinne osallistumista myös toissa ja viime vuonna, ja vasta nyt sain aikaiseksi. Onpa ihana, ihana konsepti! (Täällä voitte nähdä esimerkiksi meidän perjantaiset jumalatar-asanat. En tiedä, onko se sen oikea nimitys, mutta kumminkin :))

Matkaa vesitse tosiaan olisi vain muutama kilometri, mutta asvalttitietä kuluu 15 kilometriä suuntaansa. Sotkin sen fillarilla ekana aamuna hirvittävässä kiireessä ja hiessä, mikä ei varsinaisesti ollut paras tapa aloittaa joogatunti. Mutta ei se mennyt pilalle, matka ja jooga oli ihanat kumpikin.

Paluumatka vasta olikin, kun pysähtelin tämän tästä, kuvasin ja nuuhkin kukkia. Autossa kokemusta ei edes saa, ei käsitystä siitä miten suuria ja tuuheita heinäkuiset tienvarsikukat maalla ovatkaan. Miten värikkäitä ja tuoksuvia! Miten hiljaista teillä on, ei ääntäkään. Heinäsirkkojen vain.

 

biking

biking-20

biking-31-side  biking-24

biking-16  biking-22

biking-5

biking-9

biking-2

biking-21

biking-11

biking-4

biking-26

biking-8

biking-18

biking-12



Parhaat ripsivinkkini ja muuta lempikosmetiikkaa

favbeauty

 

Instagramissa jo väläyttelinkin innoissani ripsireseptiäni, johon olen parhaillaan rakastunut. Olen aina tykännyt luonnollisista ripsistä. Sanon aina, koska ripsipidennysöverit on kyllä koettu, mutta ne ennemminkin vahvistaa säännön. Omat ripseni on kiva kyllä aika hyvän väriset ja pituiset, joten ne kaipaavat vain väriä ja taivutusta. Vähän ne on harventuneet tässä viime vuosina – ensin pidennysten, ja nyt huonojen taivuttimien vuoksi. Ymmärsin luopua ensimmäisistä (joskin aina välillä edelleen houkuttelee…) ja vaihtaa jälkimmäiset.

Luonnollisuudella ripsissä tarkoitan ensisijaisesti sitä, että ripsiväri ei näytä väriltä. Sellaiselta irralliselta lisäkkeeltä, joka ei kasvoihin kuulu. Värin ei siis pidä ainakaan olla liian paksua tai liian juoksevaa. Kummatkin paakkuuntaa ja liimaa ripset toisiinsa, vaikka lupaisivat mitä volyymiä ja pituutta.

Ripsivärin merkistä en siis olekaan ollut ikinä kovin tarkka, koska testerin harja kertoo jo paljon. Värin tulee olla siis sopivaa koostumukseltaan, mutta myös harjalla itsellään on väliä. Se ei saa saa olla mitenkään “karvainen” tai sisältää muitakaan kommervenkkejä. Ihan vaan siisti, suora perusharja, joka ei ole taivutettu, pullistettu tai muutenkaan erikoinen.

Väri ei myöskään saa olla vedenkestävää. Minulle vedenkestävä ripsari ei ole koskaan toiminut. Se nimenomaan leviää tuhriintumalla hikoillessa, ajan kuluessa ja ihan vaan ylipäätään elämällä, eikä niitä saa millään pois. Olen jo vuosikymmen sitten lakannut kokeilemasta. Tavallisetkin kestää loistavasti.

Kun ripsari on valittu, seuraava vinkki sen levittämisessä on ehdoton: kuivaan harjan aina ennen käyttöä todella kuivaksi talouspaperiin (ei vessapaperiin, se on liian pehmeää ja huitulaista, jättäen harjaan paperinpaloja). Ripsiväri alkaa olla mun mielestä parhaimmillaan ehkä noin kolme kuukautta vanhana, kun se on jo riittävän kuivaa itsessäänkin! Tiedän, tiedän, meikkejä ei saisi käyttää kovin vanhoina hygieenisyyden vuoksi, mutta tästä en silti luovu.

Niin, ja älä kuivaa harjaa itse tuubin reunoihin, vaan aina paperiin. Tuubin reunoihin riivitty väri jää siihen, tekee tuubin suusta paakkuisen ja lopulta mahdottoman käyttää. Väriä ei myöskään irtoa harjasta sillä tavalla tarpeeksi. Minä siis otan harjan talouspaperin kanssa kahden sormen väliin ja oikeasti pyörittelen ja puristelen harjan siihen aika ronskein ottein puhtaaksi väristä. Usko pois: kun se näyttää siltä, ettei siinä ole enää yhtään väriä, siinä on juuri tarpeeksi.

Joskus ostos menee silti hutiin, mutta tämä Lumenen Nordic Chic Full-On Volume Mascara on osoittaunut kaikin puolin täydelliseksi. Sen harja kestää kuivailut, silti tuubi kestää kaaaaaauan, väri ei leviä missään olosuhteissa, mutta lähtee nätisti ja kevyesti millä tahansa tavallisella kasvojenpesuaineella pois. Erillisiä silmämeikinpoistoaineita en käytä. Toivottavasti tätä ripsaria vielä muuten saa…! Jossain vaiheessa oli ehkä jotain katkoja?

 

favbeauty-4

favbeauty-2

 

Sitten se taivutin. Noin 13 vuotta vanha, ihan hyvin toiminut taivuttimeni lakkasi palvelemasta, kun siihen ei enää saanut uusia kumeja. Ostin uuden, Cailapin version, josta olin lukenut paljon hyvää. Juurikin sitä on kuitenkin syyttäminen viimeaikaisesta ripsieni harventumisesta. Se teki niille jotain käsittämätöntä. Joka aamu ripsiä lähti vaikka kuinka paljon. En ensin osannut syyttää sitä, vaan jotain tavallista karvanlähtöaikaa, koska taivutin ei tuntunut mitenkään väkivaltaiselta. Huomasin kuitenkin pian, että juuri se sai jostain syystä ripsikadon aikaan.

Lopulta unohdin juhannuksena koko meikkipussin mökille Cailapin kidutusvälineineen, ja tuli hyvä syy hankkia puolipakossa uusi taivutin. Hankin vihdoin ne, jota olin oikeasti himoinnut. Shiseidon legendaariset taivuttimet. Maksoivathan ne (Stockalla juuri vajaat kolmekymppiä), mutta jos ne palvelevat yhtä kauan kuin ensimmäiseni, ei raha ole iso. Ja jo nyt ne on maksaneet itsensä takaisin. Taivuttimet tuntuvat luksukselta kädessä, mutta ennenkaikkea tekevät kaiken sen, minkä taivuttimien kuuluu: ovat hellät, mutta jämäkät, ja taivuttavat täydellisen upeasti. Ah, suosittelen!

Yhdessä (kuivatetun!) Lumenen kanssa ripseni on nykyään juuri sellaiset kuin haluan. Mahdollisimman kuivassa ripsivärissä on muuten sekin etu, että se pitää taivutuksen muuttumattomana koko päivän. Jos väriä on liikaa, tai se on liian vetistä luonteeltaan, ainakin minun ripseni painuvat suoraksi oitis. Lumenella ja Shiseidolla ripset pysyvät taivutettuina ja väri siistinä ihan koko päivän.

 

favbeauty-5

 

Mökille olin pakannut taas (tietenkin, aina ja kaikkialle) muitakin lempiasioita. Olen saattanut näistä ennenkin puhua, mutta puhun uudelleen. Tukkani ei ehkä ole aina kuosissa ja naamakin miten sattuu, mutta kynsieni voin sanoa olevan aina kunnossa. Tykkään siitä puuhasta, ja jokin repaleisissa kynsissä omalla kohdallani on sietämätöntä. Koko sen iän, jonka olen kynsiäni laittanut (20 vuotta?) olen luottanut perusjutuissa Trindiin. Alus- ja päällyslakat, lasiviila, hoitoaineet ja muutama perusväri ovat Trindillä aivan parhaat. Mökillä on nytkin mukanani nämä kolme parhaista parhainta Trindin tuotetta, joita käytän jatkuvasti.

Ensinnäkin hyvä punainen lakka. En omista enää muita kirkkaanpunaisia, enkä koskaan aiokaan. Trindin CC115 on täydellinen. Ei muuta sanottavaa. Etenkin kesäaikaan käytän punaista kynsissä paljon, sillä se sopii melkein kaikkiin tilaisuuksiin. Etenkin tänne saaristoon. Juuri nyt kynsissäni itse asiassa on lyhyet, kokopunaiset rakennekynnet (vai miksi niitä nykyään sanotaan? Ei geelilakkaus, mutta ei toisaalta pidennyksetkään?) Niiden juurikasvun paikkaamiseen tämä oma luottopunaiseni on juuri oikea.

Kynsilakkapullon näköisessä pullossa majaileva kynsinauhabalsami (Cuticle balsam) on myös huipputuote. Vaikka kynsinauhat olisi minkä näköiset, se taikoo niistä samantien kauniit. Pidemmällä käytöllä myös hoitaa ne kuntoon, mutta tämä samantien tapahtuva taikaefekti on syy sille, miksi itse sitä käytän. Voi levittää myös, kun kynsissä on värilakkaa, ei pehmitä lakkaa pilalle.

Ja lasiviilahan nyt on ihan paras. Omille kynsille, ei rakennekynsille. Tämä on vuosia ja vuosia vanha, eikä se kulu koskaan. Viilaa hellästi ja kauniisti, tulee omassa kotelossaan, jossa uskaltaa kuljettaa minne vain. Aika tyyris tämäkin, mutta joka pennin väärti. Onnekas olen tosin siinä, että saan hankkia omat Trindini äidin liikkeestä.

 

favbeauty-8

favbeauty-6

 

Lumenen värillinen kulmageeli on käytössäni joka päivä. Nyt minulla on kulmissa kestoväri, joten en tee niille muuta kuin geelaan tällä. Muina aikoina käyn tällä kulmat läpi värin levittämisen jälkeen joka päivä. Omat kulmani sojottaisivat muuten ihan minne sattuu. Loistotuote, josta en keksi yhtään huonoa puolta. Pieni harja, sopivan kevyt väri, riittoisa.

Maybellinen peiteväri on uudempi tuttavuus. Käytin pitkään Urban Decayn ja NYXin peittareita silmien alle ja poskipäille, mutta ne kalliista hinnastaan (UD) ja hehkutuksestaan huolimatta eivät toimittaneet mulle oikein asiaansa. Kokeilin taas jostain suosituksesta Maybellinen Instant Anti Age Eraser Concealeria (en kestä näitä nimiä). Se on ollut ihan mahtava. Käytän aika vaaleaa väriä 01 light, joka on mulle aika ruskettuneenakin just hyvä korostamaan ja peittämään. Tykkään kuitenkin erityisesti siitä, että se ei peitä ihan liikaa. Pisamiakin jää näkyviin.

Näissä kuvissa käytössäni on muuten ollut nämä kaikki: Shiseidon taivuttimet, Lumenen ripsari ja kulmageeli sekä Maybellinen peittari silmien alla. Lisäksi kevyt ja ohut meikkivoide, tietenkin Blascoa pahimpiin ja aurinkopuuteria. Trindin punainenkin on kynsissä, vaikka ei kuvissa.

 

favbeauty-3

favbeauty-7

 

Viimeiseksi kaadoin vielä pienen beigen matkakorupussini laiturille, sillä sen sisältö oli pelkkiä tämänhetkisiä lempiasioita täynnä. Olen muuten ihan toivoton trendien perässä juoksija. Kuorrutan itseni aina (melkein) kaikella sillä, millä kaikki muutkin, ja kuvittelen olevani jotenkin kovinkin yksilöllinen. Niinkuin kaikki muutkin. Ah, mutta sellaisia me ihmiset ollaan.

Ruissiin onneksi tajusin vaihtaa asua siinä vaiheessa, kun suunnittelin sen sisältävän midimittaisen leopardihameen, mustan nahkatakin, samettiponnarin, helmipinnejä ja kulta-helmikorvikset. Omistan nuo kaikki elementit moneen kertaan ja rakastan niitä kaikkia, mutta olisin ollut kyllä yksi kävelevä ajankuva. Eikä siinä, mutta ihan hyvä on ehkä välttää kaikkea yhtäaikaisesti. Tai sitten ei, jos se tuntuu hyvältä!

Nyt siis rakastan, kuten kaikki muutkin, roikkuvia kulta-valkoisia korviksia ja uutena tuttavuutena myös kulta-helmipinnejä. Kaikkein eniten käytössäni taitavat kuitenkin olla nuo (H&M:n) oikeanpuolimmaiset kultaiset ohuet renkaat kultaisella pyöreällä laatalla. Ne on sopivan ei-näyttävät arkeen ja töihin, mutta silti niissä on jotain ekstraa perusnappeihin verrattuna.

Molemmat helmikorvikset on myös H&M:ltä. Alimmat tupsukorvikset on Sokokselta viime vuonna, en muista merkkiä. Viiden helmipinnin paketin ostin juuri hetki sitten Glitteristä. Nämä pysyvät myös loistavasti paikoillaan ilman kommervenkkejä – monet harmittelee kuulemma helmipinnien liukumista paikaltaan samantien.




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN