• ajatuksia thaimaasta lomakohteena

Marmoreja valitsemassa

marmorit

 

Käytiin tällä viikolla valitsemassa marmorinpalat meidän keittiöön! Päädyttiin tosiaan sittenkin aitoon marmoriin keittiön tasojen ja välitilan suhteen, koska mitään vastaavaa yhtä upeaa ei vain ollut. Keinotasoissa on kestävyyttä, mutta ei sitä ulkonäköä, jota haettiin välttämättä. Toivottavasti ei kaduta myöhemmin.

Carraran aito marmori oli tosiaan vieläpä edullisempaa kuin keraamiset ja komposiittitasot! Kysyttiin tarjouksia paristakin paikasta, mutta lopulta saatiin keittiötoimittajan kautta Tulikiveltä (ei mainos) paras tarjous. Plussana se, että Espoon myymälään ja kivileikkaamoon saa itse mennä valitsemaan ihan juurikin sen palan, mistä omat valmiit pinnat työstetään. Me haluttiin marmoriin mahdollisimman paljon ja isoja suonia.

Käytiin kuluneella viikolla valitsemassa kivenpalat, ja ne on nämä kaksi! En pysty odottamaan! Päädyttiin lopulta kaksisenttiseen tasoon, vaikka ensin ajateltiin, että ehdottomasti kaikkein paksuin mitä löytyy. Marmoria saa 2- ja 3-senttisenä. Kun keittiö alkoi nousemaan, jokin gut feeling vaan sanoi, että kolmesenttinen on nyt liian paksu. Kapeampi tuntuu nyt jotenkin ajankohtaisemmalta. Nyt odotetaan vain toimitusta ja asennusta, joka saattaa ehtiä jopa juhannukseksi.

 

marmorit-2

marmorit-5

marmorit-4

marmorit-3

marmorit-6

 

Tämä on muuten jotain eri marmoria, ja matkalla uusittavan Kämpin kylpyhuoneisiin!



Toscanalainen leipäsalaatti Panzanella

panzanella-6

 

Kävi niin, että lähikaupassa oli uskomattoman halpaa kotimaista tomaattia, ja kaapissa koskematon merisuolalla leivottu maalaisleipä, jonka olin jonain kannatuksen eleenä poliittisesta kojusta ostanut. Olin melkein unohtanut panzanellan, toscanalaisen leipäsalaatin, jota on syöty Toscanassa hulluna aina lomilla. Olen tehnyt sitä kerran ennen, ja se ei ollut succeé.
Tein uudestaan, tällä kertaa ilman reseptiä. Toimii aina. Kai sitä joku vainu kertyy siihen, miten paljon lorautella mitäkin ainesosaa. Se paha puoli siinä on, että siitä on kovin vaikea kertoa sitten jälkeenpäinkään reseptiä. Onneksi tämä on tosi helppo ruoka muutoin, joten yritän!

 

panzanella

panzanella-3

panzanella-2

 

Isoon kulhoon:

  • Noin 10-12 hyvin kypsää (jopa hiukan liian pehmeää) hyvää tomaattia. Hauskinta on, jos ne on erivärisiä. Leikkele kivoiksi paloiksi. Ravintolassa syötiin melkein hakkelusta, itse teen tällaisia isompia paloja
  • Puolikas punasipuli hienoksi siivutettuna
  • Pari kevätsipulia varsineen siivutettuna
  • Pieni tölkki (tai puolikas, jos et niin paljon tykkää) kapriksia – pilko veitsellä vähän tai laita sekaan sellaisenaan
  • Kaksi isoa mozzarellapalaa, semmoisina paloina kuin haluat
  • Ainakin yksi kokonainen ruukku basilikaa, minä laitoin 1,5
  • Yksi valkosipulinkynsi raastettuna tai puristettuna (tai mahdollisimman pieneksi hienonnettuna)
  • Mausta edelliset suolalla (sormisuola on parasta!) ja pippurilla (vastarouhittu mustapippuri toimii!)
  • Lisää noin 1-2 ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja triplamäärä oliivöljyä

Sekoita.

Leikkaa kuivahtaneesta maalaisleivästä samankokoisia kuutioita kuin tomaateista ja mozzarellasta. Heitä kulhoon. Ellei leipä ole kuivahtanutta, leikkaa se kuutioiksi jo vaikka tuntia aiemmin, ja jätä kuivumaan.

Lisää leipäpalat kulhoon ja sekoita varovaisemmin.

 

panzanella-4

panzanella-6

 

Maistuu varsinkin juustoversiona sellaisenaan. Toimii hyvin myös lihojen kanssa mozzarellalla tai ilman. Etikka, kapris, valkosipuli ja basilika korostavat kypsän tomaatin makua täydellisesti. Toisaalta mozzarella ja leipä taittavat voimakkaita makuja. Pointtina on se, että leipä imee itseensä kaikki maut, ja on kohta ihan vettynyttä. Se saa siis alun perin olla oikeasti niin kuivaa, ettei veitsellä melkein läpi pysty.



Totuus puuhastelusta

keittio

 

Kuulen tosi usein, että

vitsi että te viitsittekin

mä en ikinä kestäisi koko ajan tehdä jotain

miten ihmeessä te jaksatte koko ajan tehdä jotain remppaa

te olette selkeästi tommoisia puuhastelijoita

koko ajan oltava joku projekti meneillään

Melkein aina naurattaa ja ihmetyttää, koska en tunnista tuosta itseäni ollenkaan. Meinasin sanoa, etten tunnista meitä, mutta ehkä Mr:llä on kyllä mua enemmän taipumusta haluta tehdä käsillään jatkuvasti jotain. Ei kuitenkaan normaalisti mitään näin suuria rakennusprojekteja kuin tällä hetkellä. Yleensä sille on riittänyt mökillä jonkun puun kaataminen, auton peseminen ja veneen korjaaminen. Mutta on se niin innoissaan kyllä nyt näistä isoistakin projekteista.

Silti en näkisi meitä, tai ainakaan siis itseäni, ollenkaan minään puuhastelijana. Ihan kaikkein mieluiten vapaalla laiskottelen, luen kirjaa, käyn lenkillä ja leffassa, lekottelen kallioilla, terasseilla ja sängyssä, katselen maisemia ja olen vain. Vaikka kaikenlainen remppaaminen ja sisustaminen, valintojen tekeminen ja tämä kaikki on ihanaa, en minä tee sitä sen itsensä vuoksi. En ainakaan ollenkaan lähtökohtaisesti.

Lopputulosten takia me tämä kaikki tehdään.

 

keittio-6

keittio-3

keittio-2

keittio-4

keittio-5

 

Meidän suurimpia yhteisiä unelmia on aina olleet koti, mökki ja matkustaminen. Arvostetaan omaa kotia ja omia tiloja tosi paljon, ja ollaan aina oltu valmiita panostamaan niihin ehkä keskimääräistä enemmän. Jotta mahdollisimman ihanat sellaiset voi saada, niiden eteen pitää tehdä hirveästi töitä. Me halutaan niitä lopputuloksia niin paljon, että ollaan valittu tehdä niihin vaadittava työ. Ja se työ me tehdään itse, kun se kerran osataan, ja koska se on vielä tosi kivaakin.

Itse tekeminen säästää jo kodissa ja mökissä kymmeniä tuhansia euroja, mikä on kyllä suurin syy sille. En edes osaa ajatella millaista luksusta (ja tuhlausta!) olisi, jos joku tulisi tekemään jonkin asian, joka me osataan ja voidaan tehdä itsekin. (Varmaan kyllä aivan ihanaa.) Osittain sen ansiosta me kuitenkin toivottavasti saadaan se paras koti ja ihanin mökki, kun ollaan valmiita tinkimään omasta vapaa-ajastamme parin vuoden ajan. Ne valmiit lopputulokset on jatkuvasti päätavoite, vuoren huipulla odottava aarre, jota kohti mennään. Vaikka matka itsessäänkin on useimmiten onni, ei me kiivetä kiipeämisen vuoksi.

Eikä siis puuhastella puuhastelemisen vuoksi.

Koska on tämä – ainakin juuri tämä tilanne nyt – tosi tosi raskastakin. Tavoite on saada uusi koti muuttokuntoon (remontit + siivous), vanha koti myyntikuntoon (remontit + siivous) ja vieläpä nykyinen pikkukoti pakettiin (pakkaus + muutto + siivous) kaikki parin viikon sisällä. Mökkiä ei päästetä edes ajatuksiin juuri nyt. Korkeintaan palkintona. Että kun loma alkaa, tämä kaikki Helsingissä on aikalailla takana, ja mökin rakentamisen jatkaminen sen jälkeen autuasta lepoa. (En olisi uskonut.) Ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan. Kovin tarkkaan ei edes pysty suunnittelemaan kaikkea, mutta uskon kyllä, että kaikki järjestyy. On ennenkin järjestynyt <3

ps. onneksi tilanne ei uudessa kodissakaan (enää) ole tämä! Laatikot on purettu ja kaapit paikallaan!




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN