• Postikortteja New Yorkista I

Kuulumisia juuri nyt

pink-4

 

Tammikuu on edelleen tahmeissa uomissaan, ja tiedän mistä se johtuu. En ole palannut hyvien elämäntapojen pariin, kuten lupasin. Tai suunnistan sinne kyllä koko ajan, mutta paluu reitille tapahtuu kovin hitaasti. Olen antanutkin itselleni aikaa, koska PT:n pakkotreenien puuttuminen joka viikolta tuntuu henkisesti lomalta. Viime vuoden keskityin treenaamiseen ja terveyden opetteluun niin paljon, että aika ajoin se uuvuttikin. Onnittelen kyllä itseäni siitä että sen tein, mutta ääripäästä on taas vaikea palata. Tasapaino on aina ollut mulle kovin vaikeaa. Toisaalta ennen olen palannut tauon jälkeen kamalaan kuriin, joka sekin lopahtaa äkkiä. Nyt siis palailen sinne hissukseen, ensimmäistä kertaa koskaan. Katsotaan miten se toimii.

Viime vuoden salitreenien jälkeen olen palannut jälleen enemmän ohjatuille tunneille, joita rakastan. TUntuu, että joku muu tekee puolet työstä, aika kuluu nopeasti ja siellä on kivaa. Tiedän, että lihaskuntoa siellä kehittyy ja tulee ylläpidettyä heikosti, joten salillakin olisi käytävä. Hetken aikaa kuitenkin lillun vielä täällä ja otan ikävää tanssijumppiin ja joogaan takaisin. Olen koukussa BodyJamiin, joka on parasta nollausta mihin tahansa päivään.

Blogin suhteen olen rauhallisessa olotilassa, kiinnostelee palata tänne usein ja luoda tätä jotain omaa. En enää koe alkuaikojen paineita tulla postaamaan, enkä mieti mistä milloinkin mukamas pitäisi kirjoittaa. Tuntuu mukavalta kirjoittaa mitä tahansa mieleen juolahtaa. Kukaan ei kerro mitä tehdä, eikä mikään tästä riipu. Sellainen vapaus tuo paljon iloa luovuuteen. En kuitenkaan juurikaan ehdi tai pysty kuvaamaan mitään arkena, joten asutkin olisi joka kerta näitä trikoot + toppatakki + neule -juttuja. Minua ei siis näinä talvipäivinä täällä juurikaan kasvoillani näy, vaikka täällä tietysti olenkin.

 

pink-3

 

Leffat myös kiinnostelee kovasti. Olen jostain syystä himoinnut visiittiä Tennispalatsiin tai Maximiin joka viikko, jopa pari kertaa. Ollaan käyty katsomassa autoleffa Le Mans 66 ja Jennifer Lopezin Hustlers. Lisäksi kävin yksin katsomassa Antti J. Jokisen ohjaaman Helene Schjerfbeckistä kertovan Helenen.

Kerta oli ensimmäinen, yksin leffassa. Sunnuntaiaamu oli ihana ja kokonaan minun, kävelin kaupungin läpi teatteriin, minä ja muut yksittäiset mummot. Mutta yksinäisiä me ei oltu, siellä salissa kukaan luulen. Suljin silmäni ja ajattelin, miten voinkaan nauttia juuri tästä hetkestä näin paljon. Suosittelen noita kaikkia elokuvia, tykkäsin jokaisesta kovasti, ja kovasti eri tavalla. Suosittelen myöskin yksin leffassa käymistä.

Kirjatkin houkuttaa, himottaa ihan. Tein suursiivouksen kirjahyllyyni, kuten kerroinkin. 75 kirjaa myin Finlandia-kirjalle ja pari sataa laitoin varastoon. Kirjojen kanssa näyttää käyvän kuten muidenkin tavaroiden elämässäni: haluan omistaa vain merkityksellistä ja tarkkaan harkittua, enkä mitään ylimääräistä. Siispä vaikka karsin, olen hankkinut muutaman uuden jo tilalle.

Eva Braunin elämäkerran olisin hankkinut, mutta sitä ei saanut enää mistään, joten lainasin. Sen sijaan ostin joululahjaksi ystävältä saamalleni Orjattaresi -mestariteokselle jatko-osan Testamentit. Myös Sally Rooneyn Normal Peoplen ostin, koska uskon kaiken, mitä Eeva Kolu sanoo. Iltaisin haluaisin vain tulla kotiin ja lukea. Sali tuntuu välillä varsin vastenmieliseltä vaihtoehdolta. (Ellei ole tiistai ja BodyJam.)

Kirjakerhokin elää ja voi hyvin. Yksi jäsen muutti Kairoon, muttei silti lopettanut kerhossa! Sovitaan tapaamisia hänen Suomi -visiiteilleen, otetaan mukaan Skypellä tai kuullaan arvio kirjallisesti. Terapiaa meidän istunnot enimmäkseen ovat, vaikka kirja-asiat otetaan nekin varsin vakavasti. Mutta puolet ajasta ventiloidaan elämää ja jaetaan sympatiaa. Hirvittävän tarpeellista, valtavan virkistävää, ehdottoman energisoivaa.

Viimeksi sain kirjakerholaiselta vinkin myös talven parhaisiin nauruihin. Netflixistä löytyvän stand up -koomikko Iliza Shlesingerin jaksoon Elder Millennial. Kokeile, jos kaipaat nauraa niin kuin lapsena – maha ja posket kipeänä, puhekyky kadonneena. En voi luvata, että toimii, koska huumori on vaikea juttu. Mutta minulla toimi. En muistanutkaan, miltä tuntuu nauraa. Ihan oikeasti nauraa, ääneen ja niin, ettei katkeamaan saa. Minä annoin kirjakerhokaverille vaihtariksi vinkin maalisävystä. Toivottavasti oli yhtä antoisaa.

 

pink-5

 

Mökillä jatkuu kattorimaprojekti. Se on kiva vaihe, vaikkakin vain vaihe sekin. Maaliviiva koko projektissa häämöttää, joten paineitakin jo on. Priorisoidaan mökillä oloa tänä vuonna todella. Pakko sanoa monelle muulle asialle ei. Projekti sallii kaikenlaista säätöä hyvin vähän, jotta pää pysyy kasassa. Mökillä tai kotona, suorinta tietä, mitään muuta ohjelmaa en pysty vapaa-ajallani kantamaan.

Töissä on aika haipakkaa, mutta varsin mielenkiintoista. Tänään annoin yllättäen ensimmäisen TV-haastatteluni. Onneksi oli parempaa päällä ja aihe tuttu. Ei kannata kuitenkaan pidättää hengitystä (äiti ja isä) sen suhteen milloin se tulee ulos. Aina voi olla, ettei tulekaan, jos Maikkari saa parempia ideoita. Mutta tämmöiset pienetkin uudet jutut tuo mielekästä lisää tekemiseen.

Vuoden alku on saanut muutenkin kaikenlaisia myllerryksiä mieleen, ja eteen on tullut joitakin virityksiä tulevaisuuden suhteen. Katsotaan, toteutuuko niistä mikään, mutta jännittävää on ainakin haaveilla. Ja puntaroida, mitä sitä elämältä vielä haluaakaan. Ehkä muutoksia tänä vuonna, ehkä ei.

 

pinkA



Patterinsuojus ja pieleen mennyt suunnitelma

radiatorcover-6

 

Rakennettiin joulun alla makuuhuoneen patterille viimein kotelo, jota olin miettinyt jonkun aikaa. (Postaus täällä.) Edellisessä kirjoituksessa pohdin vielä materiaaliksi rottinkia. Päädyttiin kuitenkin metalliverkkoon. Oikeastaan siksi, että rottinkia en äkkiä löytänyt kuin kapeana rullana. Suojus olisi pitänyt siis rakentaa edestä kahteen palaan, mikä ei tuntunut oikein hyvältä. Myöskin Mr. halusi kovasti metalliverkon jämäkkyyden vuoksi. Ja se on kyllä totta, metalliverkko toimii tässä loistavasti.

Maalattiin sekä puuosat että verkko samalla värillä kuin seinät (Tikkurila G487, johon olen edelleen todella tyytyväinen!). Rakentaminen oli yllättävän työlästä, mutta jälki upeaa, kuten Mr:n töissä aina. Yksi kommunikaatioerehdys meillä sattui – olin toivonut kotelon olevan keskellä seinää, vaikka patteri ei olekaan. Eli, että koteloa olisi jatkettu vasemmalta yhtä pitkälle kuin patteri oikealla yltää, vähän tyhjän päälle siis. Kun me tultiin äidin kanssa New Yorkista, Mr. olikin jo rakentanut kotelon vain patterin päälle. Se vähän rikkoo symmetriaa ja  asettaa hankaluuksia esimerkiksi taulun sijoittelulle, mutta ei se mitään. Yllättävän vähän se lopulta haittaa. Nurkassa kun on paljon isompiakin pulmia nyt.

Taulukaan ei mennyt ihan nappiin. Ostin sille upeat tammikehykset, jotka kävi kyllä tauluun, mutta ei tuohon paikkaan sitten lainkaan. Ne riitelivät tuolin kanssa pahasti, mitä en ollut tajunnut. Hankin tilalle tutut kultaiset Clas Ohlsonilta. Vinkki muuten sinne – kehykset tosi hyviä, useissa lasi pleksin sijaan. Toinen kantapaikkani on BGA Nordic.

Mutta. Nyt tuo koko nurkka on ihan liian pliisu!

 

radiatorcover-4

radiatorcover-10

radiatorcover

radiatorcover-7

 

Tilasin sinne Black Fridayna myös kauan haaveilemani Flos IC Lights -sarjan jalkalampun. Kun se viikkojen päästä saapui, jouduin itku kurkussa toteamaan, ettei sekään sopinut tuohon ollenkaan. Se oli liian matala, eikä sitä saanut aseteltua mitenkään oikein päinkään. Kokeilin sitä kaikkialle muuallekin asunnossa, eikä se ollut täydellinen missään. Rakastan sitä edelleen, kuten kaikkia muitakin sarjan valaisimia, ja joskus ne jonnekin sopii hitsi sentään!

Huomasin myös, että jalkavalaisin ylipäätään ei toimi tässä nurkassa. Nyt kun patterinsuojus muodostaa tason, siihen sopii paljon paremmin pieni pöytävalaisin. Yksi on jo mielessäni..

Kaiken kaikkiaan, olen tosi tyytyväinen itse suojukseen, johon teetettiin vielä samanlainen marmoritaso kuin kaikkialla muuallakin. Mutta mikään muu tuossa nurkassa ei sitten toimikaan. Kokonaisuus on aivan liian tylsä ja turvallinen ja sievä. Inhoan kaikkea liian söpöä. Nurkka vaatii jotain mustaa tauluun ja valaisimeen sekä rosoisen asetelman tasolle.

Nojatuolit on maailman rakkaimmat, enkä luovu niistä koskaan. Liika antiikki on kuitenkin viime aikoina alkanut vähän ahdistaa. Suojuksestakin tuli aika romanttisen tyylinen, joten yhdessä ne nyt kaipaavat nyt kunnon kontrastipommia. Ah! Palaset ei nyt loksahtele. Aina ne kuitenkin lopulta. Sitä odotellessa hyvää uutta viikkoa!

 

radiatorcover-13

radiatorcover-9

radiatorcover-12



Kirjahyllyn kolmas elämä

kirjahylly-10

 

Meidän edellisessä kodissa kirjat oli kaapissa umpiovien takana, ja kaipasin niitä. Tähän kotiin halusin kirjoille avohyllyt, vaikka sopivien löytäminen olikin remonteissa kaikkein vaikeinta (postaus täällä). Pidän mielettömästi tästä Mr:n tekemästä hyllystä, eikä kirjahylly täällä nyt mikään muu voisi ollakaan.

Suhtauduin kuitenkin alusta alkaen ristiriitaisesti kirjojen kirjavuuteen, joka taas melkein vuosikymmenen tauon jälkeen oli esillä. Hain tuon edellisen postauksen jälkeen vielä loputkin kirjat varastosta ja täytin hyllyn ihan täyteen, jolloin se muutti ulkonäköään toisen kerran. Viime kuukausina ajatus tehdä hyllystä visuaalisesti rauhallisempi on kuitenkin vainonnut. Vihdoin sain sen tehtyä. Siivosin 75 kirjaa myyntiin ja pakkasin pari sataa varastoon.

Lopuista otin kansipapereita pois ja talteen, käänsin selät seinää vasten ja järjestin uudelleen. Halusin tyhjän oloisia hyllyjä, tilaa uusille ja ehdottomasti väljää valoa sekaan. Nyt hyllyn ilme miellyttää vihdoin. Mutta en voi mitään sille, että kirjojen kansien kääntäminen tuntuu väkivaltaiselta vääryydeltä. Nyt niiden identiteetti on piilossa! Tai varastossa, vielä pahempaa.

Yritän hengitellä ja ajatella, että voin täällä paremmin. Ja että siinä ne silti ovat. Enkä tarvitse niitä joka päivä, lähes koskaan oikeastaan. Nyt näin, ehkä jonain toisena hetkenä toisin.

Valitsin myös jo varaston kirjoista yhden pinon mökille – kirjoja, joita en ole koskaan lukenut kokonaan, historiallisista ilmiöistä ja sellaisesta. Vintille, sadepäiviksi, meille tai vieraille. Ihana ajatus. Ja johonkin seuraavaan kotiin – tai tähän kohta – haen taas loputkin varastosta.

 

kirjahylly-20

kirjahylly-14

 

Halusin tilaa etenkin lehdille. Karsin ja lajittelinkin kaikki asunnosta löytyneet lehdet, sekä järjestelin säilytettävät aikajärjestykseen. Rakastan tällaista puuhaa.

 

kirjahylly-6

kirjahylly-2

kirjahylly-15

kirjahylly-12

kirjahylly-27

kirjahylly-23

kirjahylly-16

kirjahylly-25

 

Taulut on jälleen lattialla. Kaipasin seinällekin tilaa ja jotain yhtenäistä. Tilasinkin siihen jo suuren maalauskankaan. Suunnittelen laittavani sen ensin tyhjänä valkoisena seinälle ja maalaavani siihen joskus pikkuhiljaa jotain. Seinä odottaa myös uutta valaisinta, joka on toivottavasti kohta jo matkalla!

Mustassa hyllyssä odottaa pino Joenpeltoja, tädiltäni lainassa.

 

kirjahylly-17

 

Toteutin myös vihdoin tämän pienen haaveen: hyllyn pala seuraavaksi lukulistalla oleville kirjoille.

 

kirjahylly-26

kirjahylly-5

kirjahylly-4

kirjahylly-3




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN