• kesäpäivät saarilla

Arjen valoja

pleats-5

 

Mainitsinkin, että ollaan tänä syksynä yritetty keksiä arkeen erilaisia pieniä kivoja juttuja. Jotain, mitä odottaa, jotain vähän erityistä, jotain yhdessä. Arjella tarkoitan tässä sitä pitkien lomien välistä elämää, enkä välttämättä niinkään vuorokausia maanantaista perjantaihin.

Luulin, että olin ihan uudestaan keksinyt tämän, kunnes muistelin vanhoja postauksiani – varmaan joka syksyltä löytyy samanlainen… Ja joka keväältä sitten kuitenkin väsyneitä postauksia siitä rumbasta, johon kuitenkin on ajautunut, ja joku viikon hermoloma jossakin auringossa, minkä jälkeen paluu ralliin on entistä kovempi ja kesäloman kaipuu vielä suurempi. En ajatellut näitä seuraavaksi kertomiani syksyn arki-iloja miksikään sen suuremmaksi vuodenkulun pelastajiksi, mutta itse asiassa varmaankin pitäisi. Ettei uppoaisi taas pinnan alle, kun kuukaudet pimenee ja kohina lisääntyy.

En kuitenkaan vielä ajattele liian syvällisiä näistä pienistä iloisista arkiasioista, ettei niistäkin tule jotain, mitä suorittaa. Usein nämä ei oikeasti ole edes mitään spektaakkeleja. Mutta toistuvia niiden pitää olla.

Yksi kivoimmista on maanantainen saunavuoro. Meillä oli Kampissa oma sauna. Ei juuri koskaan käytetty sitä, koska se oli jotenkin hankala, ja tietenkin superpieni. Mökillä tuli kuitenkin käytyä paljon, siellä sai saunoa. Musta ajatuksessa käydä taloyhtiön saunassa omalla saunavuorolla on aina ollut jotain ihanaa kaupunkilaisromantiikkaa. Sellaista korttelielämää, naapuriyhteisöllisyyttä, samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin lapsena hipsiä kylpytakissa pihan poikki isolla suvulla ulkosaunaan, ja grillata sen jälkeen makkaraa ennen nukkumaan menoa. Töölössä oli saunat, mutta ei jotenkin ehditty tutustua koko ajatukseen.

Tässä uudessa talossa on tosi vähän asukkaita, vain parikymmentä. Sauna on vastarempattu, ja se on tuolla kattoterassilla. Jos saunavuorolista oli Töölössä tupaten täynnä, ja aika tiukasti vain tunnin, täällä on tyhjiäkin päiviä saunavuorokalenterissa, ja aika harvoin kait kukaan edes käyttää vuorojaan. Isoissa asunnoissa taitaa kaikilla olla omansakin. Me otettiin siis heti maanantaisin kahden tunnin vuoro. Alkuviikon usein ankeimpaan päivään. Meidän rapussa asuu kolme ihmistä meidän lisäksi, ja kokonaisia kerroksia on tyhjillään. Hiippaillaan siis siellä kaikessa rauhassa pelkät pyyhkeet päällä vintille saunaan, ja takaisin kotiin kellariin. Saunan jälkeen ollaan suunniteltu aina jotakin kivaa pientä syötävää – lämpimiä leipiä, suolaisia piirakoita, sellaista.

 

pleats-6

pleats-7

pleats-10

 

Mitään tavallista ei saa väheksyä näissä arki-iloissa lainkaan. Normaalisti päädyttäisiin aina iltaisin sohvanpohjalle epämääräisesti katsomaan telkkaria, selaamaan koneita ja kännyköitä, hajanaisesti kommunikoimaan myös keskenämme. Spesiaalia silloin onkin se, että vaikka aamulla tai päivällä sovitaan erikseen tekstarilla siitä, että hei, katsotaanko tänään vaikka se ja se leffa tai yhteinen ohjelma. Silloin siihen asennoituu, ei jää hillumaan hoitamaan asioita kaupungille, vaan on jälleen jotain mitä odottaa. Laitteet jää käsistä pois, ja seurataan jotain yhdessä.

Joskus teen tätä myös itsekseni – sovin, että tänä iltana vain luen. Luen niitä kirjoja, joita kaipaan, lehtiä, jotka jäi lojumaan, enkä ota sitä kännykkää käteen.

Tehdään myös ruokaa yhdessä. Sovitaan erikseen, mitä tehdään, ja otetaan sille se samanlainen hetki kuin tuolle leffan katsomiselle. Esimerkiksi se taannoinen lettuilta.

Ulos lähteminen on myös parasta. Yleensä se aina tarkoittaa päivän jälkeistä tuulettumista kävellen ja jutellen ulkona. Mun täytyy myöntää, että olen tosi huono kuuntelija. Keskittymiseni harhailee, päässäni surraa miljoona asiaa samaan aikaan ainakin arkisin, enkä osaa useinkaan kuulla, mitä toinen sanoo. Ulkona se on usein helpompaa. Silti olen asiassa onnettoman huono edelleen.

Sitten on vielä ne ”oikeat” ulos menemiset. Leffa tai ulos syömään. Tai molemmat. Ihania, paljon harvinaisempia. Näiden kanssa ollaan kuitenkin nyt muutaman vuoden ajan skarpattu oikeasti. Ainakin noin kerran kuussa tällaisia toteutetaan. Kerran kuukaudessa voisi ajatella olevan aika harvoin. Oikeasti se tuntuu aika tiheältä, aika kun kiirii aina alta.

 

pleats-12

pleats-9

pleats-8

 

Sitten mökille lähteminen. Ihan konkreettisesti juurikin lähteminen on se juttu. Se on aina jotenkin niin erityinen hetki. Sitä tietää, että aivan takuuvarmasti syke laskee ihan kohta. Aivan takuuvarmasti edessä on meri, eikä mitään väliä millainen keli (ellei kyydissä ole ikkunalaseja). Aivan takuuvarmasti siellä on sauna, ja pari päivää vapaata. Takuuvarmasti siellä on omat kalliot. Menomatkalla mietitään viikonlopun menu, käydään lempikaupassa ja oikeastaan ihan aina Paraisilla syömässä. Ne on ihania rutiineja, jotka kuuluu joka mökkimatkaan, ja joista ei tarvitse enää erikseen edes puhua. Kumpikin tietää, että matkalla tehdään automaattisesti aina nuo asiat. Mökkiviikonloput on aina tiedossa edes suunnilleen muutamia kuukausia eteenpäin.

Kuten huomattua, konstit ei ole kovin kummoisia. Ihan tavallisia jokapäivänjuttuja itse asiassa. Oikeastaan niitä yhdistää vain yksi asia. Se, että asialle antaa ajatusta. Suunnittelee vähän. Se auttaa laskeutumaan tilanteeseen ja tietoisuuteen.

Yksi asia on kuitenkin tässä tänä vuonna ollut iso konkreettinen apu: viimejouluinen lahjani Mr:lle, date box. Jo vuotta ennen tuli siis keksittyä joka kuukaudelle jotakin erityistä. Joku jo kysyikin, mitä olen niihin keksinyt. Niissä on ollut mukana samanlaisia tavallisia asioita, kuin jo luettelin: ilta kotona, sunnuntai brunssilla, päivä pyöräillen, piknik ulkona ja sellaista. Muutama spesiaalimpi juttu on mahtunut mukaan, kuten maaliskuinen Berliinin -matka ja joulukuussa koittava keikka Tavastialla.

Tällaiset jutut on tehneet jo nyt syksyn arjesta monta kertaa ihanampaa <3

 

pleats-2

pleats-11

Lexington sweater
Zara skirt
Beck Söndergaard scarf
Nike shoes
Furla backpack



Kirjahylly on valmis!

kirjahylly-6

 

Kirjahylly oli tässä sisustuksessa se kauhein murhe, minkä suunnittelussa ja päätöksissä en meinannut päästä mihinkään! Mietin sitä yöt ja päivät, eikä mikään vaihtoehto tuntunut hyvältä. Prosessi alkoi mustista metallihyllyistä tähän sohvaseinälle. Olin jo päättänyt sen (Zeus Easy Iron), kunnes ajatus siitä, että kaikki on samalla seinällä, alkoi tökkiä pahanlaisesti. Mr. sen keksi: hylly oviaukon ympärille keittiön suuntaan.

Edelleen jatkui sama murhe: millainen? Kiinteä rakenteellinen hylly, joka olisi kunnolla umpinainen ala- ja yläosastaan (tällainen tai tällainen, joista ruotsalaiset tuntuu olevan erityisen innostuneita nyt)? Vai sittenkin sen sukulaisen mittatilauksesta pajaama musta metallinen? Piirsin sen moneen kertaan sentilleen ruuduille, mutta en silti osannut nähdä, miltä se näyttäisi. En uskaltanut ottaa riskiä. Lisäksi se alkoi tuntua sittenkin liian mustalta ja raskaalta. Eikä mikään muu väri metalliseen olisi käynyt. Tässä vaiheessa yritin myös sovittaa Ikean Vittsjöitä tähän monta kertaa.

Suurin vaikeus oli se, että investointi olisi joka tapauksessa iso. Jos se menisi vikaan, rahallinen menetyskin olisi liikaa. Ja koska visio tosiaan oli jossain timbuktussa, en rohjennut ryhtyä mihinkään kalliiseen. Siksi Ikeatkin.

 

kirjahylly-2

kirjahylly-4

kirjahylly-3

 

Kaikkein parhaalta alkoi tuntua hylly, joka ei 0lisi kiinni oikein missään. Hylly, joka vain pitelisi kirjoja, mutta jota ei näkyisi ollenkaan. String -hyllyt oli moneen kertaan mielessä, ja varmasti olisin ne jopa valinnutkin, elleivät ne olisi olleet niin epäsopivan kokoisia. Millään kombolla ei löytynyt sieltä hyviä mittoja. Sitten yritin vimmaisesti lobata Mr:lle ihan vain varastohyllyjä. Hyllyt se osti, muttei niitä metallipidikkeitä. Joo, onhan ne rumat, mutta lupasin peittää ne kirjoilla? Ei käynyt.

Yksi syy varastohyllyihin olisi ollut se, että ne ei olisi yltäneet maahan asti. Se alkoi tuntua välttämättömältä. En sittenkään missään tapauksessa halunnut, että hyllyt makaa maassa. No. Rakentaja laittoi siinäkin sitten tossua lattiaan, että eihän rakas hyllyt nyt seinässä leiju. Varsinkaan, kun siellä ei ole mitään ydinkalliota takana.

Nämä hyllyt löytyikin siis samanlaisella poissulkumetodilla, kuin pääaineeni yliopistossa: mikään muu ei kiinnostanut, ja se kattoi kriteerit. Kävi niin kuin yliopistossakin: vasta, kun näin mitä se on, rakastuin. Hyllyt alkoi siis rakentua siltä pohjalta, että ne on hyllyt, mahdollisimman näkymättömin kiinnikkein, ilmassa lattiasta. En vielä ollut ihastunut niihin, enkä edelleenkään osannut nähdä, mitä niistä tulee. Tiesin vain, että minä ja kirjapinot lattialla ei tultu enää toimeen.

 

kirjahylly-5

kirjahylly-7

kirjahylly-10

 

Mr. näytti kuvia mahdollisista hyllymateriaaleista, ja etsin niitä itsekin. Tammilankkua löytyi kyllä vaikka Bauhausista, mutta ongelmaksi muodostui ylin hylly: se oli yli kolmemetrinen. Ei sellaista ollut missään. Vain sellaista palapeli-liimapuulevyä löytyi. Äh. Ei.

Jälleen Mr. otti supervoimansa käyttöön, ja loihti täydelliset hyllyt jostakin. Oikeastaan Fiskarsin ruukilta, suoraan eräältä sahalta. Kävi valkkaamassa puut, ja vietti päivän sahurin kanssa hioen ja höyläten puita. Viikkoa ennen hän oli käynyt Turussa rautakaupassa ostamassa ja leikkauttamassa nuo mustat metallipidikkeet seinän viereen. (Eikä siis sellaisessa rautakaupassa, jossa myydään kassalla suklaapatukoita ja hyllyillä tuoksukynttilöitä, vaan rautakaupassa, jossa myydään rautaa. Mökkiraksatessa oli löytänyt sellaisen hyvän jostakin.)

Sitten tietysti vielä käsityönä oranssin kuormurin lavalla tuossa pihassa porasi ja maalasi raudat, hioi vielä lankut, uritti ja sovitti ne rautoihin, kunnes ne oli viikko sitten valmiit laitettavaksi oikeasti kiinni. Lauantaiaamupäivän minä öljysin hyllyn kerrallaan lattian väriseksi sitä mukaa, kun hän kiinnitti niitä seinään. Sitten vielä yksi asia. Koska hyllyt ei kuulemma tosiaan voineet leijua ilmassa, jokin tuki piti niihin kiinnittää maahan asti. Olin käskenyt ostaa samaa puuta, kuin hyllyt. Sellainen siihen siis ensin olikin tulossa: 5×6 cm tammitolppa. Kunnes nähtiin se otsallamme kumpikin: ei todellakaan käy. Jotakin paljon ohuempaa. Takaisin rautakauppaan, maalaus, poraus, kaksisenttinen metalliputki. Tammitolpat on nyt varastossa.

Olin aivan ällikällä lyöty, miten upea lopputuloksesta tuli. Vannon, ettei nämä kuvat tee sille mitään oikeutta. Vedän myös takaisin kaikki epäilyni siitä, että Mr. osaisi vain rakentaa kirveellä taloja – ei mitään rajaa, miten nättiä jälkeä tämä hylly on. Tammi materiaalina on aika hintavaa, mutta muutoin hylly maksoi vain (järjettömästi) vaivaa.

Mutta mikä mieletön design se onkaan, paras mahdollinen <3

Kunnes mä pilasin sen, ja pinosin ne mun kirjani siihen. Eikä edes mahtunut kirjat kaikki läheskään. Yhden laatikollisen (ensimmäisen koskaan) pakkasin pois annettavaksi, toisen (loput gradukirjoista) varastoon. Halusin kirjat tällä kertaa esille, kun ne kahdeksan vuotta olivat umpikaapeissa. En kuitenkaan ollut varautunut siihen tummaan värikirjoon, mitä ne tuovat sisustukseen… Hetki totuteltava. Vaikka on kyllä lämmin olo nähdä kirjat taas. Mutta ainakin hylly, se on <3 Rakas.

 

kirjahylly-8

kirjahylly-11

kirjahylly-9

kirjahylly-12



Vierivä kivi voi uupua

pleats-3

 

Jos vielä pari viikkoa sitten masistelin, että syksyn alku on ollut jotenkin tahmaista, tilanne on tyystin muuttunut. Eli palannut normaaleihin uomiinsa mun kohdalla. Rakastan syksyä, senhän tiedättekin. Se on huomattavan paljon suurempi käännekohta uudelle kuin vaikka vuodenvaihde. Arvelin viimeksi, että rutiinit varmaan paikkaa kesän haikeuden, ja niin on tehnyt.

Nyt vaan näyttää siltä, että tuli ikävä jotakin tekemistä! Ja se ei ole hyvä juttu se. Olin niin uupunut viime syksystä tähän kesään, että kaipasin itkunsekaisin oloin melkein joka ilta vain tavallista arkea. Että voisi tulla töistä ja mennä liikkumaan tai kotiin, ja viettää viikonloppua. Edes levätä mökkiä rakentaessa, pliis! Ei mitään ylimääräistä! Tässä vuoden aikana on remontoitu kaksi asuntoa kokonaan, kolmatta vähän, viety läpi yksi putkiremontti, koettu kriisejä, muutettu kaksi kertaa, suoritettu ylioppilastutkinto ranskan kielessä, ja kahlattu superhektinen kevät töissä. Nyt alkaisi olla kaikki asiat jälleen balanssissa. Voisi laskeutua siihen tavalliseen arkeen.

Ja nyt minä haluaisin opiskella taloustiedettä.

Ja maalaustaidetta.

 

pleats-20

pleats-6

pleats-19

pleats-15

 

Alkoi ärsyttämään, kun ymmärrän ihan liian vähän talouden monimutkaisuuksia ja yritystoiminnan lainalaisuuksia, vaikka työni törmäilee kumpaankin vahvasti koko ajan. Olen koko elämäni liihotellut aivan onnellisena humanistina ja inhonnut kaikenlaista loogiseen päättelykykyyn liittyvää. Mutta ai että sieppaa, kun ei tajua!

Kuuluisia viimeisiä sanoja. Siitä se ranskankin opiskelu kaksi vuotta sitten alkoi.

Kurkin ihan vain vähän Helsingin avoimen yliopiston kursseja. Huomasin, että olivat laittaneet sinne taloustieteen peruskursseja jotenkin tosi hyviin kellonaikoihin. Ehtii hyvin töiden jälkeen, mutta maanantain saunavuorolle vielä kotiinkin. Ilmoittautuminenkin tehty helpoksi. Hintakin minimaalinen. Luentopaikka lähellä työpaikkaa, kotia ja salia. Onko mun nyt siis kumminkin pakko luopua tänä(kin) syksynä kahdesta vapaaillasta viikossa?

Kyseessä ei kumminkaan olisi mikään edes niin kunnianhimoinen hanke, kuin se ranska oli. Perusopinnoista pari kurssia vain.. Ja nekin voisi jättää kesken, ellen saisikaan sieltä sitä oppia, jota kaipaan..

Haluaisin myös opiskella kuvataiteita. Akryylivärimaalausta. Öljyvärimaalausta! Hitto, edes tietää mikä ero niillä on! Saada värejä käsiin ja alkaa iskeä niitä johonkin kankaalle. Tiedän jo, mitä värejäkin!

Ne kurssit on nyt syksylle tainneet jo alkaa, ja ovat vähän tyyriimmänpuoleisia, joten sen aika ei ole ehkä ihan vielä. Kodin laittaminen purkaa luovuuspommiani toistaiseksi ihan hyvin. Kohta on kuitenkin pakko päästä maalaamaan. Ehkä keväällä sitten? Kun ne taloustieteen kaksi ekaa kurssia olisi loppuneet?

Pitäisi kyllä nyt vetäistä jäitä hattuun ja unohtaa kumpikin haihattelu edes täksi syksyksi. Sitä vaan ei malttaisi pysyä paikallaan. Joka puolella on kaikkea kivaa. Vieriväkin kivi voi kumminkin uupua. Sitä pitäisi pyrkiä välttämään. Mutta missä raja?

 

pleats-10

pleats-23

pleats-14

pleats-16

pleats-13

Zara jacket
Esprit knit
H&M skirt
Tony Bianco shoes
Prada sunnies
Gucci bag




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN