• Matto on löytynyt!

4 favourite take aways

takeaway3

 

Luin juuri Idan postauksen syksyn harmituksista, ja samaistuin täysin tähän: voi pojat, olisipa mukavaa jos suurin huoleni tällä hetkellä olisi se, mistä löytäisin parasta lisäaineetonta luomuglögiä tai minkä kokoisen joulukuusen hankkisimme kotiimme. I feel you, sis! Lueskelin samalla omaa blogiani taaksepäin, ja mietin samaa. Että olispa kivaa kirjoitella vain kaikkea kivaa. Elämän meininki on kuitenkin muutamassa viikossa hiipinyt sellaiseksi, että mitään mahdollisuuksia ripsarituubien vertailuun ei ole. Kotona kokkaaminen, vaikkakin vakavampaa, kuuluu samaan sarjaan.

Keittiön katossa on niiden edellisten putkiongelmien vuoksi neliön kokoinen reikä, välitilan valot on irrotettu nipuksi keittiön tasolle, ja katosta putoilee jatkuvasti jotain soraa kaappien hyllyille ja tasolle. Homma on hoidossa, ja mahdolliset uudet ongelmat estetään putkiremontilla, mutta eivät ne viitsineet paikata meidän kattoa kun se remontti tulee kuitenkin ihan pian.

Kolmatta kuukautta siis elellään tässä tilassa. Sen lisäksi keittiön pöytä ja kaikki pinnat on täynnä sitä kamaa, joka normaalisti olisi kirjaston puolen pöydällä. Kuten laskuja, avaimia, työläppäreitä, Hesareita, post-it -lappuja, kynsilakkoja, huulipunia, laukkuja. En osaa sanoa miksi ne eivät ole oikeilla paikoillaan. Jotenkin kun kaikki muukin on rempallaan (oma pää etenkin) – miksi vaivautua?

Nämä kamat on pitkin keittiötä ja olohuonetta, koska sieltä kirjastosta, missä ne yleensä olisivat, on nyt se pöytä myyty, ja kirjasto on täynnä vintin tyhjennyksestä tuotua kamaa. Joulukuusenjalkoja, lukiokirjoja, verhoja, matkalaukkuja, nitojia, mikroaaltouuneja, yksi isokokoinen haikarapehmolelu (miksi?!) ja sen sellaista.  R ö y k k i ö i t t ä i n.

Ei siis kiinnosta kokkailu, ei sitten yhtään.

Normi on se, että noutoruokaa haetaan ehkä kaksi kertaa kuussa. Nyt ollaan suunnilleen nuo kaksi kertaa kuussa jaksettu tehdä kotona ruokaa. Muutoin raahaudutaan kotiin aina jonkunvärinen dogibägi kainalossa. Lähimaastojen noutomestat on tulleet aika tutuiksi, ja lempparit on ihan selvät.

 

takeaway3-8

takeaway3-9

 

Sushibar + Wine on ihan ykkönen. Sushihimoani rajoittaa vain se, että joskus olisi kiva käydä vain yhdessä paikassa, ja se, että tili tyhjenisi Sushibariin alta aikayksikön. Toinen ei ymmärrä hyvän päälle, ja kiertää sushit kaukaa. Hintavakin tuo paikka tosiaan on. Tosi harvoin eksytään mihinkään perinteiseen pizza- tai burgeripaikkaan, koska tästä Helsingin ytimestä saa ihan mitä tahansa muutakin mahtavaa ihan yhtä läheltä. Yksi huippu on Kampin alimman kerroksen K6. Siellä on kuusi pikkupaikkaa, joista jokaisesta saa jotain jännää ja mielettömän hyvää noutoruokaa. Viimeksi kokeilin ylimmän kuvan Superbowl -kulhoruokapaikkaa. Lohikulho oli yllättävän hyvä. Tutummat Mad Wok ja Kimchi Wagon kilpailevat kyllä hyvin.

Ehkä kaikkein eniten kulutetaan kuitenkin ihan lähellä olevaa kiinalaista ravintola MADia Lapinlahdenkadulla. Se on ihan peruskiinalainen, eikä paikkana kummoinen, mutta ruoka on hyvää. Viimeksi koin juuri Miranda-déjà-vun: My Chinese take out lady thinks I’m pathetic – every night the same ha ha ha!

Basilikahärkää ja kanaa punaisessa curryssa, hän muistaa ne. Mutta ei hän kyllä naura. Hän on supersymppis ja bisnes luultavasti kukoistaa. Kiitos meidän. Kotoisaakin siellä on – seinien perhevalokuvat muistuttaa sekä meitä että heitä kotoa Pekingistä.

 

takeaway3-7

takeaway3-6

 

Fafa’sin niputan siihen epäterveellisimpään hampparikategoriaan. Sekin on siitä kuitenkin ison askeleen enemmän gourmet. Kababit, yrtit, kastikkeet, ah. Nätti annos ei todellakaan ole, ja onkin harvinaisempi herkku. Ihan kyllä tajuan, että aivan yhtä epäterveellisiä nämä suunnilleen kaikki on, ja että tämän täytyy loppua joskus. Vuodenvaihde on hyvä etappi siihen. Silloin jos pääsisi edes yhdestä mieltä ja aikaa kuluttavasta asiasta eroon, eli rempasta. Pääsisi normielämään kiinni ja voisi tehdä taas bowleja itse. On vähän ikävä. Töölössä alkaa onneksi olla kohta keittiö valmis.

 

takeaway3-3

takeaway3-2



Lucky 3

pinkdress-7

 

Vanhempieni onnennumero on aina ollut 3. Olen alkanut uskoa siihen itsekin. Jollain ällistyttävällä tavalla kolmosia tuntuu olevan joka paikassa. Se johtuu tietenkin siitä silmänkääntötempusta, että kun jotain ajattelee ja haluaa nähdä, yhtäkkiä sitä juttua on kaikkialla. Välillä oli kuitenkin oikeasti kummallista vaikka tuolla reissussa – joka ikinen asia oli 3. Hotellihuoneet, terminaalit, lennon numerot, mitkä ikinä. Meidän väliaikaiskoti sijaitsee osoitteessa 3 E (E niinkuin minä, obviously), ja tänään on ikäni numeroissa kaksi kolmosta. Niiden on pakko tarkoittaa ensi vuodelle tätä vuotta parempia aikoja. En malta odottaa, että me päästään muuttamaan meidän 3 E:hen ja aloittamaan uusi vuosi.

Aloitin tämän päivän ja viikon aamuvarhaisella seminaarissa, jonka järjestin. Saatiin mukaan mielettömiä puhujia, maan parhaita, puhumaan kokemuksestaan ja sydämestään elämän ja työelämän, tunteiden ja kaiken yhteensovittamisesta. Ihan jotain muuta kuin työpäivänäni muuten. Naisia, sanomassa, että panssari ei kannata. Liiat tunteet tukahduttaa järjen, mutta liika tukahduttaminen vie järjen. Tasapaino, ja tunteet voimaksi. Yksin ei jaksa. Armollisuus on pieniä tekoja. Rautainen nainen maan johtopaikalta tunnusti, miten puoliso on kaiken tukipilari mielettömässä arjen myllyssään, ja toinen kertoi, miten tefloniksi tai yksinomaan onnistumista tavoittelevaksi ei kannata muuttua. Jos hallussa on maan tulevaisuus, voi kuitenkin olla iloinen siitä, että pienet maailmat, kuten pyykkiteline, ovat välillä järjestyksessä. Ripustettuja pyykkejä voi ihaillakin tovin: tämän sain ainakin kuntoon.

Minun arkeni ei ole mitään verrattuna hänen, mutta samaistuin silti. Asioita on nyt niin paljon päällekkäin, etten edes voi hallita niitä. Ne vain ovat tässä ja nyt, menevät joskus pois. Juuri nyt voin hallita vain sitä, että olen tässä hetken, eikä kukaan tarvitse minua. Sitä, että suljen somen ja työmeilit, kaadan ihan aliciaflorrickina lasin viiniä. Ihailen vanhaa Iittalan karahvia, jonka sain vanhemmiltani, ja siinä olevia kukkia, jotka Mr. syntymäpäiväkseni juuri toi. Miettiä sitä, että kaikki järjestyy.

 

pinkdress-10

pinkdress-11

pinkdress

pinkdressv

pinkdress-4

pinkdress-18

pinkdressp

Marimekko dress
Filippa K coat
Marc Aurel collar
& Other Stories shoes
MK clutch
Cluse watch



Matto on löytynyt!

sera1_05122017-1024x683

 

Muistatte varmaan, kuinka olen himoinnut, etsinyt ja ennenkaikkea tarvinnut uutta mattoa jo vaikka kuinka pitkään. Meidän nykyinen musta taljamatto on kokenut semmoisen sulkasadon, että valkoisen lattian nurkkien mukaan luulisi meillä asustavan montakin mustaa koiraa (tai lehmää). En ole varsinaisesti mattoihmisiä siten, että matto joka paikassa pitäisi olla. Tykkään kauniista lattioista, ja yksi matto meidän vähissä huoneissa riittää. Sen on kuitenkin sitten oltava hyvä.

Olen kokenut maton valitsemisen kanssa tuskaa – en millään tiedä millainen olisi hyvä! Matolla on iso merkitys sisustukseen, se on aika iso investointi, ja sen pitää kestää vuosikausia. Olen halunnut pitkään pitkään Beni Ourain -tyyppistä valkoista villamattoa mustilla ruuduilla. Löysinkin sellaisia jo keväällä hyvään hintaan ulkomailta tilattuna, mutta kuitenkin aina tuli jotain tärkeämpää rahanmenoa. Olin tilaamassa sitä moneen kertaan, mutta olin sittenkin arka: käykö niin vaalea matto meidän valkoisille lattioille ja vaalealle sohvalle. Tilauskin vaikutti vähän hankalalta.

 

SERA-HELSINKI-WEAVING-HIGH-RES-9-1024x683

Sera_Kaarna_Knotted-707x1024-side

 

Muutama viikko sitten törmäsin Sera Helsinki -nimiseen yritykseen, jonka matoissa kaikki loksahti paikoilleen. Sera tarkoittaa amharaksi työtä. Sitä tämä kahden suomalaisen nuoren naisen pyörittämä yritys tarjoaa Etiopiassa matot valmistaville erityisen haavoittuvassa asemassa oleville käsityöläisille. Matot on suunniteltu Suomessa, ja niiden ilmeessä on suomalainen kaiku, mutta käsityöperinteet ovat Etiopiasta. Yritys työllistää ja kouluttaa pääasiassa yksinhuoltajaäitejä ja sokeita, joiden tilanne Etiopiassa muutoin olisi erityisen lohduton. Villa ostetaan suoraan maanviljelijöiltä, ja yritys maksaa työntekijöilleen vähintään kaksinkertaisesti perinteiseen palkkaan nähden.

Yritys on perustettu viime vuonna, mutta saanut näkyvyyttä jo aika laajalti. Kide -matto valittiin tänä vuonna toimittajien tusinaan, eli sisustustoimittajien Habitare -messujen yhteydessä valitsemien 12 kiinnostavimman suomalaisen uutuustuotteen joukkoon. Valinnoissa painotetaan hyvää muotoilua, joka vetoaa käyttäjän arvoihin ja kaikkiin aisteihin. Toinen yrityksen takana olevista naisista, Anna, kutsui minut kotiinsa kurkkaamaan mattoja viime viikolla, ja allekirjoitan kaiken. Rakastuin tarinan lisäksi ennenkaikkea maton laatuun ja tiiviiseen, mutta pehmeään pintaan.

Uskon kaikenmaailman johdatuksiin, ja minut ja Sera Helsingin matot yhdisti vielä vahvemmin hauska sattumus Annan kotona. Meillähän on aina ollut chihuahua tai pari kolme, ja vastaan ovella hyppeli mikään muukaan kuin ihana valkoinen chihu. Se oli nimetty sen afrikkalaisen kaupungin mukaan, missä Mr. oli kymmenen vuotta sitten rauhanturvaajana. Etiopialla on hänelle paljon merkitystä. Matto kuuluu meille.

 

SERA-HELSINKI-WEAVING-HIGH-RES-8-1024x683

SERA-HELSINKI-WEAVING-HIGH-RES-7-1024x683

 

Teinkin tilauksen vielä viikon verran pähkäiltyäni kahden eri mallin välillä. Matot valmistetaan vain tilauksesta, joten nyt on ilmeisesti meidän mattomme valmistus aloitettu. Prosessista lähetetään kuvia tilaajalle matkan varrella, ja valmis matto saapunee tammikuun lopulla meille. En malta odottaa!

 

Sera_Kide_Knotted-766x1024-side

SERA-HELSINKI-WEAVING-HIGH-RES-5-1024x683

SERA-HELSINKI-WEAVING-HIGH-RES-2-1024x683

Yhteistyössä Sera Helsinki (josta myös kuvat)




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN