• postikortteja habitaresta

Ikävä Yhdysvaltoihin (saa helpotusta)

theusa-42

 

Kävi köpelösti, kun avasin meidän neljän vuoden (!) takaisen USA-roadtripin kuvakansion, etsien sieltä jotain kehystettävää kotiin. Ikävä sinne nousi äkkiarvaamatta kyyneliksi, kohta jo täytenä vollotuksena koko illaksi. En osaa osoittaa sitä asiaa, miksi Yhdysvallat on minusta aina tuntunut jopa kiinnostavimmalta paikalta maailmassa. Ennen ensimmäistäkään reissuani sinne, en haaveillut mistään maailmankolkasta samalla tavalla.

Samoin oli muuten Helsingin laita. Niin nuoresta kuin muistan, himoitsin muuttoa Helsinkiin. Pitkän Turku-ikävän kautta olen löytänyt olleeni oikeassa: täällä on koti. Täällä voin hyvin ja nautin kaupungista joka päivä.

Niin kävi Yhdysvalloissakin. Oletukseni ihastuksesta oli oikeassa, ja tykästyin ihan hirveästi. Vaikka pelkäsin vaihtokevättä kuollakseni, olisin mieluummin kuollut kuin jättänyt sen reissun tekemättä. Kaikkien parkuessa (minä eniten) hyvästejä kauheana mustana tammikuun loskailtana, sanoin vanhemmilleni, että mikään ei olisi saanut minua jättämään tätä kokemusta väliin. Kävi tänä keväänä mitä tahansa.

 

theusa-43

San Francisco

theusa-44

theusa-4

theusa-3

theusa-12

theusa-5

theusa-10

theusa-7

theusa-11

theusa-6

theusa-9

San Francisco

 

Koska ensimmäinen reissu oli puolen vuoden mittainen, syveni ihastus maahan tietysti luultavasti elinikäiseksi. Eikä kyse ole pelkästään ihastuksesta, vaan yhtä paljon mielenkiinnosta niitä nurjempia ja erilaisiakin asioita kohtaan. Vaihtoaikana opiskelin Yhdysvaltojen historiaa ja politiikkaa, enkä osaa ihan vieläkään sanoa, onko maailmassa mitään kiinnostavampaa. Tein kandini ja graduni Suomeen palattuani George W. Bushin Irakin -sodan syistä, ja haaveilin pitkään jatkavani sillä tiellä.

Läheltä tärppäsi, kun pääsin hyvään jatkohaastatteluun Yhdysvaltain Helsingin -suurlähetystön protokollaosastolle kivan kuuloiseen työpaikkaan. No, sitä en saanut, ja olenkin ajautunut työelämässäni nyt suunnilleen niin kauas aiheesta kuin pääsee – Suomen sote-palveluihin esimerkiksi 😀 No joo, kyllä se Amerikan vakuutusmalli nytkin työssäni vilahtelee, mutta äärimmäisen etäisesti 🙂

Jatkuvasti haluaisin skarpata Yhdysvaltojen politiikan seuraamisessa vapaa-ajalla. Aika ja energia on kuitenkin suuntautunut viime vuosina niin paljon muihin asiohin, että ikävä kohdistuu enimmäkseen maahan sinänsä – sinne matkustamiseen. Vaihtokevään jälkeen tehtiin ensimmäinen road trip Jenkeissä, kun tuolloin Pekingissä asunut Mr. lensi Chicagoon, ja ajoimme yliopistokaupungistani Keskilännestä itärannikolle Virginiaan, Washington D.C:hen ja jatkettiin junalla New Yorkiin. Sieltä lensin takaisin Suomeen ja hän Pekingiin.

Seuraavan kerran sain valita maapallolta paikan, johon haluaisin valmistujaislahjakseni matkustaa, ja valitsin Floridan. Miami tuntui bucket -list -paikalta, ja sitä tietysti olikin. Hurrikaani Sandy iski tuolloin Miamiin, ja ajettiin sen reunamaita karkuun Key Westiin, ja jatkettiin vielä toiseksi viikoksi lomaa Aruballe. Vaihtokeväänäni Barack Obama oli juuri valittu presidentiksi, Miamissa seurasimme vaaleja hänen uudelleen valinnastaan.

 

theusa-17

theusa-14

Highway One

theusa-16

theusa-15

theusa-18

 

Vaikka tuo reissu oli huisi, tajunnan räjäytti vasta se The roadtrip, jonka kuvia tosiaan selailin viime viikolla. Siitäkin on jo neljä vuotta…! Elokuussa 2014 vietettiin kolme viikkoa ja 10 000 kilometriä suunnilleen reitillä Chicago-San Francisco-Las Vegas-Dallas-Memphis-Chicago. Kirjoitin matkalta tuolloin reaaliaikaisesti lähes joka ilta blogipostauksen. Moni siitä tykkäsikin, mutta kaikkein ihaninta tuota päiväkirjaa on nyt lukea itse. Matka oli niin mieletön, etten tiedä mistä aloittaa, jos nyt pitäisi tiivistää. Postaukset löytyvät vielä täältä travels / USA -tagien alta.

Parasta oli ajaminen. Parasta oli nähdä kokonaisia maailmoja Yhdysvaltojen sisällä. Köyhää, kuivaa, aavikkoa, vankiloita, pieniä kyliä, 600 kilometriä heinäpaaleja, 34 kilometriä ennen seuraavaa mutkaa tiessä, kaunis Kalifornia, kuuluisat kaupungit, San Franciscon kirjavat ja ihme kyllä luotaantyöntävät kukkulat, upeista upein Tyynenmeren jyrkänteistä rantaa etelään vierivä Highway One, Las Vegas, johon mitkään sanat ei riitä, Grand Canyonista puhumattakaan, tulikuuma ja naurettavan suuri ja tyhjä Texas, Kennedyn murhapaikka, yllättävän liikuttava Memphis, mun vaihtokaupunkini Urbana-Champaign, Chicago jälleen, ja ne tuhannet, tuhannet asiat, joita auton ikkunoista noiden kilometrien aikana näkyi.

En pysty purkamaan sitä muiksi sanoiksi kuin tällaiseksi: parasta. Yksi elämämme hienoimmista kokemuksista.

 

theusa-19

Mojave desert

theusa-20

theusa-21

theusa-22

theusa-24

theusa-23

Hilton Elara Las Vegas

theusa-25

theusa-26

theusa-45

theusa-27

Hoover Dam

theusa-28

theusa-29

Grand Canyon

theusa-30

 

Ollaan niin monesti sanottu, että tehdään tämä uudelleen. Mennään taas ja ajetaan vaan, jooko! Kumpikin innostuu, mutta tosielämä ei ole kohdannut. Lomapäivät on vuodessa rajalliset, ja niiden jakautumiselle on nyt näiden neljän vuoden aikana roadtripin jälkeen ollut tietty rytmi. Ostettiin mökkitontit, jotka on pakottaneet meidät viettämään viikkoja saarilla. Vapaaehtoisesti, tietysti, mutta kolmea viikkoa kesällä ei ole enää irronnut Yhdysvaltoihin.

Kesälomalla ollaan tehty yksi ulkomaanmatka. Näinä neljänä kesänä se on ollut kolmesti Italia ja yhdesti Australia. Italiassa mentiin naimisiin, ja se on toinen maailmankolkka, joka on vienyt meidän sydämen tyystin. Ollaan haluttu viettää siellä perheen kanssa aikaa seuraavina kesinä. Australia taas oli once-in-a-lifetime -mahdollisuus vanhempieni kanssa äitini sukulaisten ansiosta.

Joka kevät ollaan vietetty noin viikko lomaa myös. Meidän päivätöiden tahti on kiihtynyt näiden neljän vuoden aikana niin paljon, että keväisin ollaan suunnattu johonkin lämpimään, jossa ei tarvitse eväänsä rantatuolista liikauttaa.

Nyt tuli pakko päästä Jenkkeihin. Otetaan tämä lyhyt kevätloma nyt viimein tämän unelman uudelleenelämistä varten. Rentoilua lämmössä voi tulla ikävä, koska mitään varsinaista relaamista roadtrippailu ei ole, mutta ei voi mitään. Kaivataan nyt sen tuomaa inspiraatiota, vaihtuvia maisemia, elämyksiä ja kokemuksia, joita ei rannalla makoillessa edes saa.

Siispä jälleen karttapallo eteen. Vaihtoehtoja oli kaksi: uusi kolkka Yhdysvalloista, tai parhaat palat viime roadtripiltä.

Kokonaan uusia suuntia maassa on enää aika vähän, varsinkin, jos Alaskan ja Havaijin sulkee pois. Alueita jäi oikeastaan kaksi: syvä etelä, Deep South, Louisiana, Mississippi, Alabama… Tai koillinen: New Yorkin osavaltion pohjoisosat, Vermont, Maine ja Kanadan raja, pohjoisemmat Atlantin rannat.

 

theusa-31

Dallas Stockyards

theusa-33

Graceland, Memphis

theusa-50

theusa-32

theusa-47

theusa-46

Nevada, Navajo lands

theusa-49

Memphis Motorway

 

Jos viime reissulta taas pitäisi valita yksi alue uudelleen, se olisi Kalifornia ja Las Vegas. Kaarrettiin viimeksi San Franciscosta Vegasiin päin jo ennen Los Angelesia, joten sekin jäi näkemättä.

Kutka uusiin paikkoihin matkustamiseen ei ota lähteäkseen, mutta sunnuntai-illan mahdottoman pähkäilyn jälkeen vedettiin suurinpiirtein pitkää tikkua siitä, valitaanko uusi paikka vai tuttu suunta.

Päädyttiin kombinaatioon ja valittiin tuttu suunta, mutta lisätään siihen uusia paikkoja. Siispä varattiin pääsiäisen ympärille lennot Los Angelesiin ja vietetään kymmenen päivää Kaliforniassa ja Las Vegasissa! Vain Vegas on tuttu, mutta se jäi viime kerralta paikaksi, johon vannottiin tulevamme uudelleen. Finnairin 95-vuotissynttäritarjoukset avitti päätöksessä, kun löytyi todella sopivat suorat lennot Losiin. Samoin se, että Mr. löysi juuri noille päiville pitkään haaveilemiaan moottoriurheilutapahtumia tuolta suunnalta.

Katsellaan siis Losin juttuja luultavasti ensin, jatketaan rantaa pitkin San Diegoon ja sieltä sisämaahan Lake Havasun kautta Las Vegasiin. Luultavasti varataan majoitusta ekaksi yöksi Losiin ja muutamiksi päiviksi Vegasiin, mutta muuten fiiliksen mukaan edellisenä iltana, kuten viimeksikin.

Seuraavalle kerralle jää sitten se toinen vaihtoehto, oikeasti tosi kiinnostava koillinen, Boston, Niagaran putoukset, mahdollisesti Kanadan rajakaupungit, Portland ja Nova Scotia.

Sanomattakin selvää – olen mielettömän innoissani!

 

theusa

Chicago

theusa-48

Dallas

theusa-41

Reno

theusa-40

Bonneville Salt Flats

theusa-36

theusa-34

St. Louis

theusa-35

Vaihtoyliopistoni University of Illinois, Urbana-Champaign campus

theusa-39



Kaksi kaivattua olohuoneessa: Hakola Moon ja Flos Chandelier

livingroom-3

 

Sisältää yhteistyötä Hakolan kanssa. 

 

LISÄÄ sisustusjuttuja, voitko uskoa…! EI, NE EIVÄT LOPU! 😉

Kaksi kauan haaveiltua, ehkä yhdet kaivatuimmista hankinnoista on saapuneet viime viikkoina kotiin. Suuri pyöreä samettirahi ja näyttävä valaisin olohuoneeseen.

Haaveilin tummansinisestä samettirahista jo Kamppiin tosi pitkään. Ruotsalaisilla valmistajilla ja isoissa nettikaupoissa oli paljonkin ihania malleja, mutta Hakolaan törmättyäni en enää muita nähnyt. Kokonaan suomalainen, erittäin kohtuuhintainen, ja päällinenkin vaihdettavissa. Jo viime vuoden Habitaressa halusin sen hankkia, mutta jotenkin alitajuisesti kai jarruttelin Kampin sisustushankintoja. Jokin liikahdus olisi jossain vaiheessa tulossa, eikä tehnyt mieli sinne enää panostaa samalla lailla.

No tänne mietin väriä niin, että järki meinasi taas lähteä. Tuohon nurkkaanhan haaveilen oikeasti ihanasta lukupaikasta tuoleineen, raheineen ja valaisimineen. Rahin piti väreineen sopia ensisijaisesti siihen tuoliin sitten. Sopivan tuolin ja valaisimen löytäminen on kuitenkin niin pitkässä puussa, että päätin hankkia rahin joka tapauksessa. Tätä ennen olen useaan otteeseen (ilman yhteistyökuvioita!) maininnut Hakolan täällä ja instagramissani, ja he olivat sen ilokseni huomanneet. Sainkin heiltä kesällä tosi ilahduttaneen viestin, joka sisälsi alekoodin seuraavaa mahdollista hankintaani varten bloginäkyvyyttä vastaan. Klikkailin siis haaveideni rahin vihdoin näiden vuosien jälkeen ostoskoriin.

Väriksi valikoitui ihme kyllä viininpunainen. En edelleenkään osaa ajatella olevani ihminen, joka sisustaa viininpunaisella (!), mutta tänne se oli jostain syystä ainoa vaihtoehto. Uskalsin valita itselleni epätyypillisen värin myös siksi, että päällinen on tosiaan helposti vaihdettavissa, ja niitä voi ostaa erikseen. Rahi muuten tuli jostain syystä noin viikossa, vaikka tilattaessa toimitusajaksi oli merkitty useampia viikkoja. Ihana ylläri!

 

livingroom-20

livingroom-9

livingroom-27

livingroom-21

livingroom-11

livingroom-14

 

Toinen iso juttu oli olohuoneen valaisin. Valaisimet on olleet itse asiassa tänne uuteen kotiin usein ihan päällimmäisenä mielessä, ja muutaman tarkoin valikoidun designvalaisimen lista onkin olemassa haaveiden kärkipäässä. Silti en näköjään ole vielä toteuttanut niistä oikein muita kuin tämän, ja keittiön saarekkeen Louis Poulsenin.

Päädyttiin Flosin 2097 -klassikkovalaisimeen. En ole alunalkaen meinannut tästä valaisimesta oikein mitään. Sitten se alkoi näkyä liikaa kaikkialla, vähän ärsyttämään, ja joku vastustuskin heräsi. Sitten, kun aloin tosissaan etsiä tähän valaisinta, palasin aina, aina ja aina tämän luokse. Siinä oli kaikki ominaisuudet, mitä kaivattiin. Perinteinen kruunu uudessa muodossa, klassikon vanhanmoderni ilme, mustaa, messinkiä, raffia, glamouria, täydellinen koko ja näkö.

Meidän eteinen on pieni putkilo, josta pitää astua keittiöön asti, jotta näkee asuntoon ollenkaan. Siinä kohtaa katse kääntyy vasemmalle ja olohuone näkyy ensimmäisenä. Siihen katseen siirtymisen kohtaan haluttiin joku oho! -elementti. Semmoinen vähän vau. Kaikille, jotka sisään astuu, ei vähiten ihan joka päivä meille itsellemme. Siihenkin tässä on tarpeeksi näyttävyyttä.

Mr. ei paljoakaan näihin sisustushankintoihin osallistu, mutta tästä hän tykkäsi alusta saakka tosi paljon. Oltiin vieläpä niin onnekkaita, että vanhempani hankkivat tämän valaisimen meille tupaantuliaislahjaksi. Erityisen ihanaa siis, että molemmat tykätään tästä niin kovasti. Ja tietysti erityisen, erityisen ihanaa, että he tämän meille halusivat hankkia – kiitos niin paljon <3

Hankittiin valaisin lopulta Stockalta jonkin -20% viikonloppualennuksen turvin. Ihan hullua oli se, miten pienessä paketissa lamppu tuli! Tuommoisessa litteässä pienessä vaan. Pyydettiin pariinkin kertaan tarkistamaan, että onko nyt totta. Oli se, ja minipaketin avattuamme huomattiin, että edessä olikin muutaman tunnin askarteluhommat. Oikeasti pisimmän ajan vei sen kattoon virittely. Meillä oli katossa niin hankala kohta, että tuolla on aikamoisia virityksiä lampulle nyt. Itse kokoaminen oli paljon nopeampaa.

Mutta ai vitsit, miten ihana se on!

 

livingroom-6

livingroom-15

livingroom-16

livingroom-23

 

Olohuoneen sisustus on tällä hetkellä haukankatseeni alla kaikkein pahiten noin niinkuin muuten. Mulla on aina jokin kohde, josta saan pakkomielteen, ja sitten sille on pakko tehdä jotakin. Etenkin täällä uudessa kodissa haluan jutut nyt ainakin sellaiseen tiettyyn pisteeseen asap! Keittiö, eteinen, kylppäri, makuuhuone, kaikki muu itse asiassa alkaa jo olla…! Nyt vain alkaa kukkaro jo tökkiä pahemman kerran, varsinkin, jos olohuoneen varsinaisiin murheenkryyneihin pitäisi koskea.

Lähinnä kyse on tuosta kaameasta sohvasta. Haaveissa siintää myös samettinen daybed tai penkki sen pariksi. Myös tv-taso alkaa olla kohta must. (Ja tietty itse telkkari, mutta sen saa hoitaa Mr.) Tv-tasoksi mulla on tosin yksi Ikea hack mielessä, sen saattaa pystyäkin toteuttamaan… Myöskin tämän ihanan maton paikka on luultavimmin mökillä loppujen lopuksi. Siispä tähän saisi jossain haavemaailmassa asettautua suuri ja värikäs itämainen matto tai joku kunnon shaggy pitkillä karvoilla. Lisäksi se lukutuoli, muutama valaisin ja jokin ihana sivupöytä on haaveissa. Sohva on kuitenkin ykkönen. Sekin olisi kuitenkin tässä kohtaa niin kallis hankinta, että ei pystytä siihen aivan vielä.

Onneksi on pieniä juttuja, jotka tuo paljon extrailoa myös olohuoneeseen. H&M home on niiden paras aarreaitta. Sieltä olen löytänyt etenkin tosi kivoja kynttiläjuttuja (kaikki kuvien kynttiläasiat sieltä, paitsi marmoripöydällä oleva kynttilänjalka), ja tuon maljakon. Vinkkinä muuten myös Stockmannin uudet kehykset: löysin täydelliset mattamustat metallikehykset lasilla mökin pohjapiirustukselle juurikin sieltä. Noin kapeita ja kauniita raameja on ollut tosi vaikea löytää.

Myöskin Clas Ohlson on usein oikein kiva yllätys. En oikein tykkää pleksikehyksistä, ja lasisia on ollut tarjolla hyvin hintsusti. Juuri tällä viikolla kuitenkin bongasin Clas Ohlsonilta tosi kauniit, isot ja kapeat kultaraamit lasilla. Niihin tuli hääkuva, joka odottaa ripustustaan olohuoneen seinälle. Yhdessä raamin kanssa kannoin Clasulta myös kaikenmaailman kullanvärisiä keittiöjuttuja. Ikävöimään sinne jäivät kuitenkin vielä kullanväriset aterimet…! Betonikuutiovalaisin on Clasulta myös, jo vanha ostos Kampin -kodin eteiseen. Zara Homesta Brysselistä taas sallin itselleni yhden pienen tuliaisen: kullanvärisen kynttilänsammuttajan.

Painan välillä ihan liian härkäpäisesti vaan eteenpäin tämän kodin valmiiksisaattamisen kanssa, pysähtymättä katsomaan sivuilleni. Otan jonkun kohteen, googlaan, tutkin ja selvittelen sitä aivan höyrypäisenä, hankin sen ja siirryn seuraavaan. Näin olen ajatellut jatkaa, kunnes ne tietyt asiat on valmiit, ja sitten voin istahdella iltaisin vain nauttimaan tästä kodista. Ah, ja antamaan loppujen elementtien tulla aikanaan. Pitäisi kuitenkin jo pikkuhiljaa alkaa pysähdellä tämän äärelle jo nyt. Koska nyt alkaa näyttää jo hyvältä <3

 

livingroom-18

livingroom-28

livingroom-4

livingroom-7

livingroom-5

livingroom-13

livingroom-19

livingroom-22



Viikon kuulumisia ja makuuhuoneen valmis sisustus

mh3-2

 

Me jäätiinkin kotiin tänä viikonloppuna vähän ex tempore, vaikka oltiin aikataulutettu tämä viikonloppu mökille. Oltaisiin jouduttu lähtemään vasta lauantaina aamusta ja palaamaan jo sunnuntai-iltana. Puolet ajastahan menee ajamiseen, puolet mökin lämmittämiseen, ja joku osa rautakaupassa käyntiin. Oltaisiin silti menty, mutta suurin syy oli kotona odottavat työhommat ja opiskelujutut, jotka pitää saada reilaan tänä viikonloppuna.

Aloitin siis tosiaan sen taloustieteen opiskelun Helsingin yliopistossa, ja teen sitä nyt toistaiseksi vain yhden, ensimmäisen kurssin. Halusin peruskäsitystä talouden maailmasta, ihan niitä rautalankajuttuja, joihin en ole koskaan perehtynyt. Kurssi on todella kätevästi verkkokurssi – niin kätevästi, että sitä on voinut lykätä… Vaikka ihan tosi paljonkin. Siispä nyt paahdan sitä tunnista toiseen kotikoneella. Ihan mukiinmenevää silti, koska mitään paniikkia sen kanssa ei ole. Siitä ei ole mitään suorituspaineita, koska en edes aio tenttiä sitä. Haluan vain sen tiedon, oppia ja kuunnella, ennemmin kuin lukea kirjasta. Kurssi kumminkin häviää netistä pian, joten siksi on vähän kiire!

Ihana myös olla kotona, sillä viikko oli yllättävän stressaava. Ei mitenkään kovin ihmeellisesti, mutta skarpattava oli. Käväisin Brysselissä työmatkalla tiistaina ja keskiviikkona, mikä on kyllä aina kivaa. Olen tykännyt palata kaupunkiin harjoittelujaksoni jälkeen joka kerta enemmän. Usein aikaa perillä jää työasioiden ulkopuolelle vain vähän, mutta ainakin yhdet treffit olen saanut mahdutettua ohjelmaani. Kentältä aina suuntaan suoraan jonkun ystävän tai työtutun (usein ovat molempia :)) kanssa kahville tai lounaalle, ja sitten töihin. Tällä kertaa tapasin ensimmäistä kertaa harjoitteluaikaisen kollegani kunnolla sitten reilut 8 vuoden takaisen harjoitteluni. Olipa niin, niin mukavaa <3 Ihana ihminen, jota olen aina ihaillut niin uranaisena kuin muutoinkin.

Matkalla hotellilta kokouspaikoille ehdin kävellä kivojen katujen kautta. Palasin muun muassa rikospaikalle, jossa yksi hulluuksistani konkretisoitui harkka-aikana: Zara Homeen. Miten kivoja juttuja siellä onkaan. Myöskin Arket ja ihan Zara inspiroivat jostain syystä kovastikin. Ihan kokouspaikan vieressä on valtava kirjakauppa, jossa olen piipahtanut joka kerta. Sain sieltä matkaani muutaman tuliaisenkin.

 

mh3-4

mh3-8

mh3-3

mh3-6

 

Työjututkin Brysselissä oli kivoja, kun alan vähän tuntemaan ihmisiä, joiden kanssa nämä kokoontumiset aina on. Nautin hirveästi kansainvälisestä tunnelmasta edes tällaisina palasina, illallisista puhuen politiikkaa ja paljon muutakin, uusien työkuvioiden ymmärtämisestä ja avautumisesta pikkuhiljaa. On muuten oikeasti niin upeaa oppia uutta. Taidan olla siihen koukussa. Se ei rajoitu yksin perinteisten asia-asioiden “oppimiseen”, vaan kaikkeen. Lukemiseen, taiteeseen, työasioihin, maailman pyörimiseen, taloustieteeseen, ihmissuhteisiin. Tuntuu hyvältä kehittyä ja kehittää. Se ei vain pääty koskaan – ja siksi on joskus vaikeaa valita, mihin ajan käyttää.

Brysselissä vieraiden asioiden opettelu simultaanitulkkauksella viideltä kieleltä ja vähillä unilla surisi päässä. Tuttu päänsärky palasi torstaina, eikä siinä mitään. Ennen kuin täytin 20, pääni ei särkenyt koskaan. Sitten aloin opiskella pääsykokeita varten, ja siitä lähtien noin kerran kahdessa kuussa toistuvat hirmuiset päänsäryt on olleet elämässäni. Ne syntyvät stressaavien ja hartioita kiristävien tilanteiden lauetessa, niin hyvien kuin huonojenkin. Se tarvitsee kaksi särkylääkettä ja ehtimisen uneen, vaikka vähäksikin aikaa.

Näin tein nytkin, mutta herätessäni olo oli tällä kertaa vieläkin outo. Särky oli poissa, mutta niin oli osa tunnostakin oikealla puolellani. Säikähdin kovasti, sillä tiesin, että tuommoinen voi liittyä johonkin nopeasti etenevään ja hyvin vakavaan neurologiseen ongelmaan. Lopulta ensihoitajat kävivät katsomassa tilannetta ja onneksi totesivat, että mihinkään vakavaan viittaavaa ei ole pelättävissä nyt. Pitäisi olla muita oireita, eikä päänsärkyä lainkaan, tai sitten se ei menisi särkylääkkeillä ohi. Asian pelästyminen sai kuitenkin olon perjantaille ja viikonlopulle vähän herkille, ja olenkin pussaillut miestä ja maailmaa sen jälkeen vähän hartaammin. Että ihanaa, kun ei mitään.

Se sai myös miettimään taas oikeasti rytmin palauttamista elämään. Tämän hullun remonttivuoden on ollut moni asia holdissa, ikävä kyllä myös se uni, hyvä ruoka ja liikunta. Palasinkin nyt perjantaina ja viikonloppuna liikkumaan. Viime aikoina jo vuosia sitten leikattu polveni on kuitenkin äitynyt vihoittelemaan pahasti, ja se ärsyttää. Ei pääse oikein rappusia alas eikä ylös, ja kyykyt on miltei mahdottomia. Juoksu kuitenkin onnistuu (?!) taas tällä kertaa edes vähän. Pitää löytää asiaan jokin ratkaisu, haluan liikkeelle! Luultavasti on käytävä kysymässä ammattilaiselta neuvoja. Olen ehkä rikkonut sitä lisää, kun olen yrittänyt palata juttuihin. Jooga ja vastaavat iisimmät, rauhalliset jutut kiinnostelee myös. Ihan pelkästään sitä en kuitenkaan viitsisi, jotain rankempaakin kaipaa.

 

 

mh3-9

mh3

 

Koti on pikkuhiljaa edennyt myös. Makuuhuoneen sisustus on viimein valmis! Eräs maalauskin seinälle saapui perjantaina, joskaan se ei vielä ole paikallaan. Taiteesta onkin tulossa jossain vaiheessa omaa postaustaan. Sitä olen seinille suunnitellut hartaasti viime aikoina. Pitkään hamuilemani Hayn Tray -yöpöytä saapui joitakin viikkoja sitten myös. Tämä on muuten yksi niistä esineistä, joista en ole koskaan pitänyt, kunnes rakastuin. Tyypillistä. Lampun kiinnittämistä seinään vielä mietin. Olkoon tuossa, kunnes valaistuminen tulee. Rakastan jokaista asiaa tässä huoneessa nyt. Ylellistä ja rentoa yhdessä. Nämä värit on meille uusia, mutta jostain syystä aivan superinspiroivia juuri nyt.

Viikonloppu jatkuu samoissa merkeissä kuin tämä lauantaikin – unia, lukemista, opintoja, varmaankin pitkä lempijooga iltapäivällä. Pitkästä aikaa. Ihanaa viikonlopun loppua sullekin <3

 

mh3-7

 

H&M home – isot samettityynyt ja pellavalakanat
Marimekko – pienet pilkkutyynyt, torkkupeitto ja kulho
Hay – yöpöytä
Design House Stockholm – valaisin




© Eveliinalivin. BLOG DESIGN BY KOTRYNA BASS DESIGN